Pasifismin päämäärät ja keinot
Doc.B.D kirjoitti noin 18 vuotta sitten (90 kommenttia)
Hei, tämä kysymys on itseasiassa tarkoitettu Palasokerin tietääkseni kahdelle yhteiskuntatk:n opiskelijalle - haluan nimittäin ihan oikeaa tietoa. Kysymys kuuluu: onko pasifismin tavoitteisiin koskaan pyritty siten, että olisi ideologisen tai filosofisen perustelun kautta yritetty osoittaa aseteollisuuden toiminnan moraalittomuus. Nythän ajatusmalli lienee sellainen, että ilman sotilasta ei ole sotia, joten yksilöitä kannustetaan kieltäytymään sotilaskoulutuksesta. (Jätän tässä nyt tarkoituksella huomiomatta ne näkemykset joiden mukaan muutosten pitäisi koskea ihmisten ja kokonaisten kansakuntien valtasuhteita, koska minua kiinnostaa mahdollisimman yksinkertainen ratkaisumalli) Eli onko koskaan pyritty vaikuttamaan ihmisiin, jotka suunnittelevat ja valmistavat aseita. Onhan aika perusteltua ajatella, että jos aseita ei olisi, niin ei olisi myöskään vakavia aseellisia konflikteja. Ehkä ihmiset heittelisivät tällöin kiviä, mutta se on pienenpi ongelma kuin ohjusjärjestelmä. Oikeastaan ajatus kuuluu: miksi vaikuttaminen on pääosin kohdistunut yksityiseen kansalaiseen, kun voisi olla paljon loogisempaa ja tehokkaampaa yrittää vaikuttaa asetuotannossa toimiviin ihmisiin. Onko olemassa oletus tai tieto, että tälläinen lähestymistapa on mahdoton, ts. keinoja tai vaikutuskanavia ei ole olemassa.
+/- saldo : 0 | Tweet
Oikeastaan ajatus kuuluu: miksi vaikuttaminen on pääosin kohdistunut yksityiseen kansalaiseen, kun voisi olla paljon loogisempaa ja tehokkaampaa yrittää vaikuttaa asetuotannossa toimiviin ihmisiin.
Ainakin jenkeissä on onnistuttu hajauttamaan asetuotanto niin, että lähes jokaisen osavaltiossa on jokin tehdas. Senaattorit ovat haluttomia siirtämään tai lopettamaan tehtaita, koska se vaikuttaisi äänetäjiin/työpaikkoihin. En osaa ilmaista asiaa, mutta hurjan dokumentin katsoin, siitä jäi kuva, että aseteknologian tuotanto on lottovoitto paikkakunnalle.. Ydinkärjet valmistettiin pienellä paikkakunnalla, koulun vieressä. Valmiit ydinkärjet kuljetettiin öisin pois. Kyllähän siinä haastateltiin kärkien valmistajia. Tietysti yksilö tasolla työpaikka oli tärkein asia, kaupungin virkamiehet eivät olleet niinkään mielissään ydinkärkitehtaasta. Olisivat mielummin valmistaneet sotilaiden vaatteita tai ruokia. Ei tuu se nimi mieleen, joka valmistaa kaikki USA:n armeijan tuotteet aseista ruokaan. Jokatapauksessa omistaja herra on aika haluttu työllistäjä ja iso vaikuttaja. sori artikulointi..
P.S. Kuten huomaa, maallikon muistikuva 2-3 vuotta vanhasta dokumentista. :?
Jep, kiitos tuosta.. tämä liittyy päässäni pyörivään ideaan teknologian arvovapaudesta.. en tiedä missä määrin se on totta ja onko sillä mitään "analyyttista" arvoa.
Mikä Docia vaivaa, kun mietit tuollaista? Hyvä kysymys, onneksi en ole yhteiskuntatieteilijä, joten voin vain jäädä miettimään asiaa.
Mikä Docia vaivaa, kun mietit tuollaista?
Mietin aihetta akateemiseen opinnäytteeseen. Ja saatanhan minäkin kannattaa yrityksiä lieventää inhimillistä kärsimystä, jos siihen löydetään ihan oikeita keinoja, eikä siis enää ole kyse nuorten vaihtoehtotouhuilusta..
Ainakin yksi suomen tunnetuimmista pasifisteista, edesmennyt Erno Paasilinna sanoi jossain haastattelussa että ensin pitäisi tuhota aseet. Haastattelusta on niin pitkä aika, etten muista millainen ajattelu aseistariisunnan ensisijaisuuden takana oli.
Aseteollisuus on ainakin aseistakieltäytyjäliiton ynnä muiden vastaavien järjestöjen hampaissa ollut melko säännöllisesti. Tunnustan, että olen joskus tilannut Sivari&Totaali-lehteä ja siinä on aika usein aseteollisuutta käsitteleviä artikkeleita, joissa on käytetty hyvin kirjavia ideologisia&filosofisia argumentteja.
Jos olet jotain työtä tekemässä, niin kannattaa olla kaikista ideologisista näkemyseroista huolimatta yhteydessä aseistakieltäytyjäliittoon, sieltä voi saada vanhoja Sivari&Totaaleja aineistoksi.
http://www.aseistakieltaytyjaliitto.fi/
Kansainvälisellä tasolla melko isojakin mielenosoitusleirejä on järjestetty esim. Lockheed-Martinin tehtaan läheisyyteen. En muista järjestön nimeä, mutta ameriikkalainen järjestö se oli.
Sittenhän jotkut anarkistit ovat järjestäneet euroopassakin toimintaa, jonka tarkoituksena on ollut jonkin sorttinen "demilitarisointi".
Muistikuvat on melko hajanaisia, koska olen näihin viimeksi perehtynyt n. 7 vuotta sitten, mutta Belgiassa on muistaakseni Naton tukikohta, jossa olevia F-16-koneita aktivistit yrittivät käydä suttaamassa 2000-luvun alussa, huonolla menestyksellä. Ja tunnettu on tietysti tämä Trident Plougshares-järjestö, joka vastustaa Britannian ydinaseita. Sen järjestämällä leirillähän oli se kuuluisa suomalainen hippityttö.
Ero pienten ja suurten maiden armeijoiden välillä on kiteytettävissä helposti sillä, että muualla on asevoimat/armeija, ja Suomella puolustusvoimat. Oman maansa puolustamisen harjoitteleminen ei ole mielestäni pahasta, vaan lähinnä suotavaa. Sen vuoksi en ymmärrä totaalikieltäytyjiä lainkaan, koska sivari on varteenotettava vaihtoehto. Suomen puolustusvoimat tuskin hankkisi ydinaseita, vaikka saisi. Uhkailemalla puolustautuminen ei liene meillä kovin yleinen kansainvälinen toimintatapa kuitenkaan?
Ainakin yksi suomen tunnetuimmista pasifisteista, edesmennyt Erno Paasilinna sanoi jossain haastattelussa että ensin pitäisi tuhota aseet. Haastattelusta on niin pitkä aika, etten muista millainen ajattelu aseistariisunnan ensisijaisuuden takana oli.
OK, kiitos, mutta siis ilmeisesti kukaan sosiologian ja filosofian välimaastossa touhuileva isompi guruhahmo ei ole käsittellyt asiaa - sanotaan vaikka - kirjan mittakaavassa?
Osaatko heittää jotain pointtereita teknologian ja "välineellisen toiminnan" analyytikkoihin? Siis nyt lähinnä yhteiskuntafilosofian ja sosiologian suunnalta.. ihan nimiä vaan.
En tiedä tarkalleen mitä pasifismi tarkoittaa mutta olen kyllä tyytyväinen etten käynyt armeijaa enkä myöskään mennyt siviilipalvelukseen. Sain vapautuksen. Olen kyllä viettänyt yhden yön armeijan putkassa, ja syönyt armeijan hernekeittoa. Olen ihan tyytyväinen saamaani kohteluun. Suosittelen kaikille ihmisille maailmanlaajuisesti armeijasta kieltäytymistä.
Ero pienten ja suurten maiden armeijoiden välillä on kiteytettävissä helposti sillä, että muualla on asevoimat/armeija, ja Suomella puolustusvoimat. Oman maansa puolustamisen harjoitteleminen ei ole mielestäni pahasta, vaan lähinnä suotavaa. Sen vuoksi en ymmärrä totaalikieltäytyjiä lainkaan, koska sivari on varteenotettava vaihtoehto. Suomen puolustusvoimat tuskin hankkisi ydinaseita, vaikka saisi. Uhkailemalla puolustautuminen ei liene meillä kovin yleinen kansainvälinen toimintatapa kuitenkaan?
Missä mielessä siviilipalvelus on varteenotettava vaihtoehto? Intistä selviää kuudella kuukaudella, kun sivarissa pitää olla kolmetoista.
Itse sain vapautuksen, mutta vieläkin harmittaa, kun en saanut mahdollisuutta kieltäytyä armeijasta.
Erno Paasilinnan kirja Arndt Pekurisesta on muuten aika hyvä.
Kiinnostava keskustelunavaus. Aseteollisuuteen voi varmaan ainakin teoriassa yrittää vaikuttaa, mutta kuitenkin näkisin pasifistien kannalta tehokkaimpana argumenttina sen, ettei kansallisuus ole kovin hyvä filosofinen peruste tappamiselle/viholliskuvien rakentamiselle.
Aikoinaan Suomessakin maakunnalliset heimot tappelivat keskenään, mutta jos tänä päivänä joku yrittäisi kasata heimoaatteen ympärille armeijaa, häntä luultavasti pidettäisiin mielisairaana.
Tämän päivän pitkälle yhdentyneet ja keskinäisriippuvaiset Euroopan maat alkavat olla lähellä vastaavaa postmilitaristista tilaa.
Tietenkin olemassaolevaa todellisuutta pragmatistisesti tarkastelevat pitävät varmaan vielä pitkään asevelvollisuuksia ja armeijoita tarpeellisina. En voi sanoa, että he olisivat (ainakaan Suomen kaltaisessa ympäristössä) absoluuttisesti väärässäkään, mutta silti toivoisin, että kansallisuus vähitellen lakkaisi olemasta valtakoneistoille ja ihmisille niin tärkeä asia, että se oikeuttaisi sotimisen.
En osaa ilmaista asiaa, mutta hurjan dokumentin katsoin, siitä jäi kuva, että aseteknologian tuotanto on lottovoitto paikkakunnalle.. Ydinkärjet valmistettiin pienellä paikkakunnalla, koulun vieressä. Valmiit ydinkärjet kuljetettiin öisin pois. Kyllähän siinä haastateltiin kärkien valmistajia.
Tuo dokkari oli varmasti Michael Mooren Bowling for Columbine.
Kaupallisiin toimiin tosiaan harvoi puututaan. Michael Mooren Columbine elokuvassa marrsivat K Martin pääkonttoriin, ja pyydettiin K Martin lopettavan ammusten myntiä. K Martilla ei mennyt oikein hyvin, ja jostain syystä luulivat sen olevan hyvää mainosta ja suostuivat. Wal Mart on valloittanut kaikki maaseudut ja se edelleen myy aseita ja ammuksia. Maallahna tarttee olla ase, sheriffi ei ehdi kaikkialle. AJttelee jenkki.
Wal Martin kilpailijalla on pienemmät liikkeet, Targetilla. Niillä on vain vähän tavaraa ulkoiluun ja pyydystykseen saa hankkia vain kalastusjuttuja, ei pyssyjä. Targetin liikkeet on kaupungeissa, jossa saa muualtakin ammuksia.
Olen vain kerran ostanut rautakaupasta faijalle ammuksia. Niitä sai yleensä ilman lupaa, mutta toisella kerralla eivät antaneet. Olin vain jotain 18. Faija ammuskeli silloin tontillaan käärmeitä ja kilpikonnia Floridassa. Taisivat ampua pienen alligaattorin kerran. Faijan duunarit vei sen kotiin ja söi sen.
mutta silti toivoisin, että kansallisuus vähitellen lakkaisi olemasta valtakoneistoille ja ihmisille niin tärkeä asia, että se oikeuttaisi sotimisen.
Ota huomioon, että tämän hetkinen maailman isoin sättääjä ei perustele toimintaansa kansallisuudella vaan täysin abstrakteilla asioilla kuten "vapaus" tai "länsimainen elintapa". Valitan, mutta minun mielestä siinä, että nuoret miehet yllyttävät toisia pienen maa-pahasen kansalaisia kieltäytymään aseita on enemmän nuorten ryhmäkulttuurin henkeä kuin sitä että todella haluttaisiin eroon aseita. Noh, nämä on tälläisia kehittelyjä, voi olla että olen huomenna eri mieltä. Tällä hetkellä olen edelleen sillä kannalla, että insinööri on suurin syyllinen ja että teknisessä/luonontieteellisessä koulutuksessa pitäisi ottaa esille myös eettinen näkökanta.
Kyllä se on ihmisen hinku rahaan ja valtaan joka aiheuttaa sodat ja niiden tarvitseman aseteollisuuden. Eli siitä jos päästäis, päästäis tappamisestakin, lienee kyllä mahdottomuus.
...teknisessä/luonontieteellisessä koulutuksessa pitäisi ottaa esille myös eettinen näkökanta.
Insinöörillekin tulee nälkä. Tarttee pestautua paperitehtaalle tuhoamaan metsiä tai autotehtaalle tuhoamaan ilmakehä tai...
Kaikille ei riitä töitä kännyköistä ja tuulivoimasta.
teknisessä/luonontieteellisessä koulutuksessa pitäisi ottaa esille myös eettinen näkökanta.
Perustele, miksi etiikan/moraalin opiskelu tekisi ihmisestä eettisemmän? Onko tästä jotakin konkreettista näyttöä?
OK, kiitos, mutta siis ilmeisesti kukaan sosiologian ja filosofian välimaastossa touhuileva isompi guruhahmo ei ole käsittellyt asiaa - sanotaan vaikka - kirjan mittakaavassa?
Osaatko heittää jotain pointtereita teknologian ja "välineellisen toiminnan" analyytikkoihin? Siis nyt lähinnä yhteiskuntafilosofian ja sosiologian suunnalta.. ihan nimiä vaan.
Osaatko heittää jotain pointtereita teknologian ja "välineellisen toiminnan" analyytikkoihin? Siis nyt lähinnä yhteiskuntafilosofian ja sosiologian suunnalta.. ihan nimiä vaan.
Kansainvälisestä aseistariisunnasta on tietysti aikoinaan kirjoitettu melko paljon pamfletteja. Lähinnä tällöin on kuitenkin käsitelty ydinaseita. Bertrand Russell lienee tällä saralla tunnetuin hahmo.
En oikein tunne sosiologeja tai filosofeja, jotka suoranaisesti olisivat ottaneet aseteollisuutta teoreettisen arvioinnin/kritiikin kohteeksi. Sikäli kun jotain tähän suuntaan on ollut, on puheena ollut teknologia ylipäänsä. Tässä tietysti Herbert Marcusen yksiulotteinen ihminen ja Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta ovat ihan kiintoisia tekstejä, vaikka ovatkin punikkijuutalaisten kirjoittamia. Suoraan aseteollisuutta/pasifismia niissä ei käsitellä, vaan enempi erilaisten jutskojen suhdetta ihmisen elämään.
Kyllä pasifistit ovat tosiaan enemmän puhuneet asevelvollisuudesta ja valtiosta. Tässäkin Russellilla on tekstejä, lisäksi ihan ikivanhat kristilliset ajattelijat kuten Erasmus Rotterdamilainen ovat tuolta kantilta asiaa ajatelleet.
Luulen, että esimerkiksi Martin Heideggerin myöhäistuotannosta löytyvää teknologiakritiikkiä voisi soveltaa myös aseteollisuuteen. Tässä yksi hyvä perusteksti voisi olla
"Tekniikan kysyminen" niin&näin lehden numerossa 2/1994, 3140. Sitten osoitteessa
http://www.ths.fi/Naukkarinen205.pdf
on semmoinen kelpo perusesitys Heideggerin tekniikan filosofiasta.
teknisessä/luonontieteellisessä koulutuksessa pitäisi ottaa esille myös eettinen näkökanta.
Perustele, miksi etiikan/moraalin opiskelu tekisi ihmisestä eettisemmän? Onko tästä jotakin konkreettista näyttöä?
Ottaa esille eettinen näkökanta ei tarkoita samaa kuin opiskella etiikkaa tai moraalia. Kun näyttää siltä, että monet eivät osaa ajatella teknologisen toiminnan seurauksia, asia pitää osoittaa sormella tai vääntää rautalangasta. Näyttöä? Ei ole varmaan tilastollista. Tietääkseni jotkin harvat moraalifilosofit ovat eläneet kuten opettivat, mutta ei niitä montaa ole. Aina kannattaa kuitenkin yrittää.
Tässä tietysti Herbert Marcusen yksiulotteinen ihminen ja Guy Debordin spektaakkeliyhteiskunta ovat ihan kiintoisia tekstejä, vaikka ovatkin punikkijuutalaisten kirjoittamia.
LOL. Molemmat löytyvät hyllystä, varsinkin tuon Deborin lukeminen on tehnyt pahaa tietyistä painotuksista johtuen. Sen jälkeen aivot pitää huuhdella Unabomber -manifestilla.
Kiitos viitseliäästä vastauksesta.
Valmiit ydinkärjet kuljetettiin öisin pois. Kyllähän siinä haastateltiin kärkien valmistajia...
Tuo dokkari oli varmasti Michael Mooren Bowling for Columbine.
Jep, toi oli varmaan Mooren dokumentista, menee dokkarit sekasin. Katoin samoihin aikoihin TV1:ltä tulleen dokkarin, missä käsiteltiin aseteollisuutta (armeijan käyttämää materiaalia) enemmän kansantaloudellisesta näkökulmasta, ja bisneksenä, ei niinkään kansalaisten asemaniaa, kuten tossa Mooren pätkässä..
insinööri on suurin syyllinen ja että teknisessä/luonontieteellisessä koulutuksessa pitäisi ottaa esille myös eettinen näkökanta.
Olen tyrmistynyt. Voisin kääntää asian vaikka niin, että opetelkaa te filosofit ja humanistit itse rakentamaan niitä aseita. Aivan varmasti teiltä niitä tullaan pyytämään, vieläpä isolla rahalla. Meinasitteko että insinöörien tiedekunnasta lähtee aloite jonkinlaisen tuhoamiskoneen suunnitteluun? Aina löytyy niitä, ketä raha kiinnostaa enemmän, kuin yleismaailmallinen humaani ajattelu. Mun mielestä on aika törkeetä lähteä syyttämään yhtä tieteenalaa.
P.S. Otin valinnaisena 2 opintoviikkoa (3OP) filosiaa. :wink:
Ottaa esille eettinen näkökanta ei tarkoita samaa kuin opiskella etiikkaa tai moraalia.
Mitä se esille ottaminen olisi?
Esille tuodun kannan pitäisi tietenkin olla moraalisesti neutraalia ja puolueetonta, eikä se saisi loukata kenenkään uskonnollisia vakaumuksia...tämä käytännössä tarkoittaisi jonkin etiikan kurssin opiskelua: utilitarismit yms. yms. eivä tehneet minusta yhtään eettisempää.
Toinen tapa voisi olla esim. erilaisten moraalikäsitysten esittely puheenvuorojen muodossa. Vaikkapa islamilainen, juutalainen ja joku ateisti/vapaa-ajattelija esim. Skepsis ry:stä voisi kertoa bioteknologian opiskelijoille, mitä mieltä on heidän alastaan.
P.S. Otin valinnaisena 2 opintoviikkoa (3OP) filosiaa. :wink:
HAHAHA!!! HUMANISTI!!!!
Mitä se esille ottaminen olisi?
No esimerkiksi huomautetaan, että ase tappaa.
- mulla on eräs lähisukulainen, joka on ottanut osaa Israelin ohjusteknologian kehittämiseen. Siitä nämä ajatukset.
no prk, ei tarvii käydä yhelläkään tunnilla ja saa 4 vähintään, kun vastaa tentissä jokaiseen kysymykseen. siinä sulle syy, miks otin filosofian.
Itse ajattelin aikoinaan jopa ruveta lukemaan filosofiaa pääaineena. Lopulta luin "vain" perusoppimäärän, 20 ov. Helpollahan sieltä selvisi kun kirjan luki ja tentissä proosasuoni sykki. Jokseenkin turha aine. Anteeksi, tarkoitin tietenkin että yleissivistävä.
Jokseenkin turha aine. Anteeksi, tarkoitin tietenkin että yleissivistävä.
Jos ottaa huomioon, että oikea filosofia on mahdollisimman yleisten asioiden kyseenalaistamista, niin tuo "yleissivistävä" -kommentti.. se on kertakaikkiaan eli fundamenttaalisesti huvittavin, lapsellisin, asiantuntemattomin, sivistymättömin ja sanalla sanoen idioottimaisin väite, jonka olen koskaan lukenut mistään. Onnea!
No lue nyt itse ensin ne filosofian perusopinnot niin näet mitä ne OIKEASTI ovat. Ei siinä hirveästi rakasteta viisautta vaan opetellaan käsitteitä ja ajatussuuntauksia. Yleissivistävää, ei mitään sen enempää. Toki esimerkiksi Platonin ideaopin ymmärtämisestä on ollut hyötyä melkein kaikissa tieteissä.
No lue nyt itse ensin ne filosofian perusopinnot niin näet mitä ne OIKEASTI ovat. Ei siinä hirveästi rakasteta viisautta vaan opetellaan käsitteitä ja ajatussuuntauksia. Yleissivistävää, ei mitään sen enempää. Toki esimerkiksi Platonin ideaopin ymmärtämisestä on ollut hyötyä melkein kaikissa tieteissä.
Perusopinnoista näkee mistä koko asiassa on kyse?? Olet joko maailman suurin humoristi tai maailman typerin ihminen, ja siinä onkin sellainen filosofian ongelma, että en jää tähän boardiin sitä ratkaisemaan. Voi Jeesus sentään. Näkemiin.
Oli siellä yksi hyvä kurssi, oliko tieteenfilosofia. Siellä luin kirjan jossa kerrottiin, että luonnontieteiden objektiivisuus on lähinnä vitsi. Toisessa kirjassa kerrottiin, että ihmisellä ei ole vapaata tahtoa. Ymmärsin kyllä, että ne oli tarkoitettu omaa ajatustyötä provosoiviksi puheenvuoroiksi. Itse asiassa nehän olivat aika hienoja kursseja. Se oli hyvää aikaa, ei niin paljon BS:ää palasokerissa vaan opiskelua, jumalauta.
pasifismin historiaa
http://www.weisbord.org/Pacifism.htm
mutta eihän se eroa muista aatteista, siinä että se toimii vain jos kaikki sitä kannattaa
pasifismin historiaa
http://www.weisbord.org/Pacifism.htm
mutta eihän se eroa muista aatteista, siinä että se toimii vain jos kaikki sitä kannattaa
http://www.weisbord.org/Pacifism.htm
mutta eihän se eroa muista aatteista, siinä että se toimii vain jos kaikki sitä kannattaa
Kannattaa lukea tuo Heikki K:n viestistä löytyvä Heidegger-artikkeli. Siitä löytyy taustaa sille väitteelleni, että vastuu on viimekädessä valmistajalla ja suunnittelijalla. Tämä tietenkin on ristiriidassa Esan käsityksen kanssa, että "toimii vain jos kaikki kannattaa". (Ymmärrän kyllä sen että sotia voi käydä nuijilla..)
Ei tästä taaskaan saa mitään irti, ainekset ylioppilaskirjoutuksen ainekirjoitukseen korkeintaan.
Ei tästä taaskaan saa mitään irti, ainekset ylioppilaskirjoutuksen ainekirjoitukseen korkeintaan.
Heideggerin fenomenologinen näkökulma voikin olla aika merkillinen, jos on tottunut katsomaan kaikkea luonnontieteen kannalta.
Sanonpa vielä yhden asian, sen jälkeen saatte itse keksiä fiksumpia aiheita keskenänne. En tiedä, onko tällä analyyttista arvoa "ylioppilaiskirjoitusten ainakirjoitusta" enenpää. Aikaisemmin mm. asejärjestelmien kehittämistä saattoi perustella kansallisen turvallisuuden perusteella, mutta nyt kun ollaan niin merkilisessä tilanteessa että aseilla puolustetaan "demokratiaa" ja "länsimaista elämäntapaa" kaukana maan rajojen ulkopuolella, niin tällöin voisi viimeistään ottaa esille asesuunnittelun ja valmistuksen moraalipuolen. Jos ymmärrätte mitä ajan takaa..
Bertrand Russell oli ainakin pasifisti, mutta en tiedä kuinka paljon herra käsitteli asiaa kirjoituksissaan.
Tuli muuten puolipakollisessa kurssikirjassa, John Rawlsin A Theory of Justice, vastaan pasifismi muutamassa kohtaa. Mutta aika lyhyitä pätkiä tosiaan.
En tiedä. Aseet kuin aseet. Kaikki tappaa vauvoja ja mummoja ja terroristeja ihan samalla tavalla.
Missä mielessä siviilipalvelus on varteenotettava vaihtoehto? Intistä selviää kuudella kuukaudella, kun sivarissa pitää olla kolmetoista.
Itse palvelin intissä 11 kk, kun tuolloin minimi oli 8 kk. Sivarin pituuteen en osaa ottaa varmaan kantaa oikein, mutta on se kuitenkin vaihtoehto täydelliselle kieltäytymiselle, ja moni on päässyt tekemään yhteiskunnallisesti hyödyllistä hommaa sivarin aikana.
Sanonpa vielä yhden asian, sen jälkeen saatte itse keksiä fiksumpia aiheita keskenänne. En tiedä, onko tällä analyyttista arvoa "ylioppilaiskirjoitusten ainakirjoitusta" enenpää. Aikaisemmin mm. asejärjestelmien kehittämistä saattoi perustella kansallisen turvallisuuden perusteella, mutta nyt kun ollaan niin merkilisessä tilanteessa että aseilla puolustetaan "demokratiaa" ja "länsimaista elämäntapaa" kaukana maan rajojen ulkopuolella, niin tällöin voisi viimeistään ottaa esille asesuunnittelun ja valmistuksen moraalipuolen. Jos ymmärrätte mitä ajan takaa..
Viittaus amerikkalaisten valta-aseman puolustamiseen aseteollisuuden menestys kylkiäisenä on noteerattu! :wink:
Insinööritutkintotodistuksen yhteydessä sai muuten sellaisen jännän paperin kuin Arkhimedeen vala, joka kuuluu näin:
"Insinööri on mukana luomassa tekniikkaa, joka koituu luonnon ja ihmisen hyväksi. Insinööri on kaikessa toiminnoissaan suojelemassa kasvien, eläinten ja ihmisen elämää. Insinööri välttää epärehellisyyttä ja epäsopua ja pyrkii kehittymään taitavammaksi ongelmien ratkaisijaksi.
Insinööri miettii kehityksen suuntalinjoja ja välttää vahingollisten tavoitteiden toteutumista."
Arkhimedeen vala, joka kuuluu näin:
"Insinööri on mukana luomassa tekniikkaa, joka koituu luonnon ja ihmisen hyväksi. Insinööri on kaikessa toiminnoissaan suojelemassa kasvien, eläinten ja ihmisen elämää. Insinööri välttää epärehellisyyttä ja epäsopua ja pyrkii kehittymään taitavammaksi ongelmien ratkaisijaksi.
Insinööri miettii kehityksen suuntalinjoja ja välttää vahingollisten tavoitteiden toteutumista."
Reapect 8)
Pyrin ansaitsemaan kyseisen paperin!
Arkhimedeen vala, joka kuuluu näin:
"Insinööri on mukana luomassa tekniikkaa, joka koituu luonnon ja ihmisen hyväksi. Insinööri on kaikessa toiminnoissaan suojelemassa kasvien, eläinten ja ihmisen elämää. Insinööri välttää epärehellisyyttä ja epäsopua ja pyrkii kehittymään taitavammaksi ongelmien ratkaisijaksi.
Insinööri miettii kehityksen suuntalinjoja ja välttää vahingollisten tavoitteiden toteutumista."
"Insinööri on mukana luomassa tekniikkaa, joka koituu luonnon ja ihmisen hyväksi. Insinööri on kaikessa toiminnoissaan suojelemassa kasvien, eläinten ja ihmisen elämää. Insinööri välttää epärehellisyyttä ja epäsopua ja pyrkii kehittymään taitavammaksi ongelmien ratkaisijaksi.
Insinööri miettii kehityksen suuntalinjoja ja välttää vahingollisten tavoitteiden toteutumista."
Yht. Maist. papereissa ei ollut mitään tuollasta. Voin siis sosiologina ottaa selvää sosiaalisista lainalaisuuksista ja käyttää saamaani tietoa hyväkseni maailmanvalloitussuunnitelmissani, koska en ole sitoutunut mihinkään moraaliseen näkemykseen. :twisted:
Missä mielessä siviilipalvelus on varteenotettava vaihtoehto? Intistä selviää kuudella kuukaudella, kun sivarissa pitää olla kolmetoista.
Itse palvelin intissä 11 kk, kun tuolloin minimi oli 8 kk. Sivarin pituuteen en osaa ottaa varmaan kantaa oikein, mutta on se kuitenkin vaihtoehto täydelliselle kieltäytymiselle, ja moni on päässyt tekemään yhteiskunnallisesti hyödyllistä hommaa sivarin aikana.
Itse valitsin siviilipalveluksen käytännön syistä. En siis koe itseäni aseistakieltäytyjäksi. Mielestäni totaalikieltäytyminen on kuitenkin vakavasti otettava esimerkki aseistakieltäytymisestä. Totaalit tuovat kyllä kieltäytymisensä selvästi esille, toisin kuin jotkut sivarit, jotka tekivät valintansa aivan muista kuin pasifistisista syistä.
nimim. tj 197 :s
Intissä ollaan 24/7 suunnilleen. Siviilipalveluksessa käyt vähän niikuin töissä. Voit jopa hyötyä/oppia siitä palveluksesta jotain. Armeijassa painotetaan alusta asti, että tätä te ette käy itsenne takia! Hyvällä tuurilla sivarista on hyötyä itsellee, toki aliupseerikoulustakin voi olla hyötyä työpaikan haussa. 2/94 Savonprikaati. Jatkakaa
Mää oon reservin siviilipalvelusmies, ja kaikkein kovin. Jossain Liperin kunnan kaltaisessa perselävessä armeijaan mennään kun ei muuta uskalleta ja opitaan pääosin ryhmäidiotismia sekä runkkaamaan tuvassa niin ettei peitto liiku.
Sivariin menoa pitää harkita moneen kertaan ja se pitää perustella kaiken maailman pälleille kolmeensataan kertaan, vaikka laki ei sitä nykyisin edellytäkään. Perustella piti hyvin myös kaikenlaisille sivaripaikan ryssäfoobikoille ja kapeakatseisille asehulluille.
Sivarit on rautaa.
Perustella piti hyvin myös kaikenlaisille sivaripaikan ryssäfoobikoille ja kapeakatseisille asehulluille.
Taidat puhua siinä mielessä, että kapeakatseisuus ja asehulluus olisivat huonoja asioita?
Voisinkin viritellä keskustelua pasifismista noin ylipäätään. Vaikka olenkin sivari ja jopa sosiologian opiskelija, en ole oikein ymmärtänyt pasifismin ideaa - tai lähinnä sen käytännön toimivuutta. Jos ajatellaan inhimillisen kärsimyksen ja kuolonuhrien kokonaismäärää, tappamisesta kieltäytyminen tuskin on väistämättä paras vaihtoehto. Jos näin oletetaan, mihin pasifismi pohjaa perustelunsa?
Kannatan kustannustehokkaasti organisoitua, byrokraattisesti järjestettyä päämäärärationaalista armeijaa, jonka päämäärä on puhtaasti maanpuolustus. Nykyisellään Suomen armeijan tehtävä on ennen kaikkea kasvatuksellinen, mikä on aika älytöntä tähän maailmanaikaan. Kertoo tosin jotain oleellista suomalaisesta kulttuurista...
Kannatan kustannustehokkaasti organisoitua, byrokraattisesti järjestettyä päämäärärationaalista armeijaa, jonka päämäärä on puhtaasti maanpuolustus.
Osaatko ennustaa asioiden kehitystä (politiikka, ympäristön tila jne.) 50-100 vuotta eteenpäin siten että tuo vaihtoehto on perustellusti paras.
Osaatko ennustaa asioiden kehitystä (politiikka, ympäristön tila jne.) 50-100 vuotta eteenpäin siten että tuo vaihtoehto on perustellusti paras.
En ymmärrä, miten armeijan kasvatustehtävä liittyy tähän.
Minusta armeija tulisi järjestää kuin mikä tahansa organisaatio - määritellä sille tarkka päämäärä ja rationaaliset keinot tämän toteuttamiseen. Jos armeijan tehtävä on maanpuolustus, nykyisen sotilasvahvuuden ylläpitäminen tuskin on perusteltua. Armeijan taloudellisten resurssien karsimisesta on osaa sanoa oikein mitään; sillä on puolensa ja puolensa.
Sain sivarin kautta työpaikan, ja olen ollut siitä lähtien kunniallinen, veroja maksava kansalainen. Joten kai siitä jotain hyötyä oli. Armeijaan menoa en kyllä edes harkinnut, totaaliin menemiseen ei löytynyt munaa.
En ymmärrä, miten armeijan kasvatustehtävä liittyy tähän.
En minäkään, asia liittyi miesvahvuuden karsimiseen. Merkillistä argumentointia: "Jos armeijan tehtävä on maanpuolustus, nykyisen sotilasvahvuuden ylläpitäminen tuskin on perusteltua." Miten tuota voi perustella? Miesvahvuudella ja armeijanpuolutuskyvyllä on tietty yhteys. Jos armeijan tehtävänä on maanpuolutus, sen maanpuolustuskykyä on pidettävä mahdollisimman korkeana. Suomella on pitkä raja.
Tämä Tabu-ohjelman sketsi varmaan antaa monelle ajateltavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=tixjTSwjfaw
Taidat puhua siinä mielessä, että kapeakatseisuus ja asehulluus olisivat huonoja asioita?
Olin tosiaan Joensuun konsiksella sivarissa. Tilanteessa, jossa pitäisi kantaa cembaloa taikka sinfiksen valurautaisia nuottitelineitä en ole erityisen kiinnostunut omaa vakaumustani koskevasta tai puolustuspoliittisesta keskustelusta.
En ymmärrä, miten armeijan kasvatustehtävä liittyy tähän.
En minäkään, asia liittyi miesvahvuuden karsimiseen. Merkillistä argumentointia: "Jos armeijan tehtävä on maanpuolustus, nykyisen sotilasvahvuuden ylläpitäminen tuskin on perusteltua." Miten tuota voi perustella? Miesvahvuudella ja armeijanpuolutuskyvyllä on tietty yhteys. Jos armeijan tehtävänä on maanpuolutus, sen maanpuolustuskykyä on pidettävä mahdollisimman korkeana. Suomella on pitkä raja.
Onko todella niin, että Suomen kansainvälisesti poikkeuksellinen reservin koko on perusteltavissa puolutuksellisesti? Etenkin kun ottaa huomioon, että laajamittainen maasota ei ole enää käytetty sotastrategia. Eikö näissä oloissa olisi järkevää panostaa laatuun määrän sijaan? Juhani Kaskealahan on myös ehdottanut asevelvollisten määrän karsimista.
Suomella on pitkä raja, mutta niin on monella muullakin Venäjän rajanaapurimaalla, eikä niissä käsittääkseni ole katsottu aiheelliseksi pitää yllä vastaavankokoista reserviä kuin Suomessa. Lisäksi, miksi koko Suomen puolustaminen olisi edes tavoite, jos maanpuolustuksen päämääränä pidetään ihmishenkien suojelua, ei epämääräistä isänmaata "luonnollisine" alueineen.
Lisäksi, miksi koko Suomen puolustaminen olisi edes tavoite, jos maanpuolustuksen päämääränä pidetään ihmishenkien suojelua, ei epämääräistä isänmaata "luonnollisine" alueineen.
Maanpuolustuksen tavoite on ensisijaisesti olemassaolevien valtion rajojen suojelu ja sitten vasta ihmishenkien suojelu. Enpä olisi uskonut, että vedät tähän mukaan kysymyksen isänmaa ja raja -termien sopimuksenvaraisuudesta ja dekonstruktoituvuudesta. Tiedät varmaan itsekkin, että tuo kysymyksenasettelu on täysin epärealistinen tässä kohtaa. Ne, jotka tekevät tämän alan päätöksiä, eivät ota huomiioon tuon tasoista "käsiteanalyysia."
Laajamittainen maasota ei ole ehkä tällä hetkellä keskeinen strategia, mutta kuten sanoin kukaan ei tiedä mikä tilanne on 50-100 vuoden päästä. Kyseessä ei tarvitse olla Venäjän offensiivi, vaan vaikka suuri katastrofi Venäjän puolella (=ydinturma), joka vaatii sekä ihmismassojen ohjailua sekä humanitaarisen avun antamista. Toisaalta vallankumous ja sisällissota eivät ole Venäjän suhteen täysin poislaskettuja mahdollisuuksia. Kaikki tämä on tietenkin arvailua, mutta konservatiivi kaatu mielluumin taakse kuin eteepäin, koska siellä maasto on tunnettu.
Tuskin kellään on tällä hetkellä arvausta parempaa tietoa siitä montako suomalaista varusmiestä vastaa yhtä venäläistä spetsnazia. Suhdeluku on varmaan aika huono Suomen kannalta ja kun venäjällä on aina määräetu puolellaan, laatuun panostaminen Suomen puolelta on sekin aina arvailua.
Muuten: miksi armeijan kasvatustehtävä on niin vastenmielinen. Elämme umpisosialistisessa yhteiskunnassa ja niillähän on taipumus syleillä yksilöä aika kaikenkattavalla tavalla. Ei sosialistisia perusarvoja kannattavan ihmisen pitäisi nähdä tässä mitään väärää.
Suomella on pitkä raja, mutta niin on monella muullakin Venäjän rajanaapurimaalla, eikä niissä käsittääkseni ole katsottu aiheelliseksi pitää yllä vastaavankokoista reserviä kuin Suomessa. Lisäksi, miksi koko Suomen puolustaminen olisi edes tavoite, jos maanpuolustuksen päämääränä pidetään ihmishenkien suojelua, ei epämääräistä isänmaata "luonnollisine" alueineen.
Käsittääkseni ainakin Virossa on täysin samanlainen systeemi kuin Suomessa.
Maanpuolustuksen tavoite on ensisijaisesti olemassaolevien valtion rajojen suojelu ja sitten vasta ihmishenkien suojelu. Enpä olisi uskonut, että vedät tähän mukaan kysymyksen isänmaa ja raja -termien sopimuksenvaraisuudesta ja dekonstruktoituvuudesta. Tiedät varmaan itsekkin, että tuo kysymyksenasettelu on täysin epärealistinen tässä kohtaa. Ne, jotka tekevät tämän alan päätöksiä, eivät ota huomiioon tuon tasoista "käsiteanalyysia." [/quote]
Kummallista fatalismia. Kai tämä on poliittisen päätöksenteon asia siinä missä mikä tahansa muukin.
[quote]Muuten: miksi armeijan kasvatustehtävä on niin vastenmielinen.
Armeijakasvatuksen luoma ilmapiiri ei ole otollinen kasvualusta yli-ihmiselle.
Mitkään järjestelmät, jotka alistavat yksilön yleiselle (mitä armeija varmasti vahvimmin tekee), eivät voi olla henkiselle hyvinvoinnille hyväksi. Etenkin, kun suomalainen kulttuuri on jo valmiiksi niin ahdasmielinen. Tähän väliin sopii kysyä esimerkiksi, miksi suomalaiset käyttävät alkoholia huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi samanlaisissa maantieteellisissä oloissa elävät ruotsalaiset.
Käsittääkseni ainakin Virossa on täysin samanlainen systeemi kuin Suomessa.
Viro on nato-maa; eikös se tarkoita, että maassa on "suppea" ammattiarmeija?
Tähän väliin sopii kysyä esimerkiksi, miksi suomalaiset käyttävät alkoholia huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi samanlaisissa maantieteellisissä oloissa elävät ruotsalaiset.
Syy voi olla puhtaasti geneettinen. Ruotsalaiset ovat eri rotua..hups, eikun eri taksonomista ryhmää geeniperimältään.
Miten mahtaisit suhtautua puolustuspolitiikkaan, jos rajanaapurina olisi USA? Olisitko "paranoidi"? Ota huomioon, että sekä Venäjä että USA katsovat tällä hetkellä oikeudekseen hyökätä mihin tahansa maahan terrorismin varjolla.
Mitkään järjestelmät, jotka alistavat yksilön yleiselle (mitä armeija varmasti vahvimmin tekee), eivät voi olla henkiselle hyvinvoinnille hyväksi.
Psyykkisesti normaali, terve ihminen pystyy luopumaan "itsenäisyydestään" toisaikaisesti eikä koe sitä uhaksi omalle itselleen, varsinkin jos asia tapahtuu hänen kannattamiensa arvojen hyväksi. Epänormaali, heikko persoonallisuus on koko ajan huolestunut autonomian menettämisestä.
Käsittääkseni ainakin Virossa on täysin samanlainen systeemi kuin Suomessa.
Viro on nato-maa; eikös se tarkoita, että maassa on "suppea" ammattiarmeija?[/quote]
Ei ainakaan tämän mukaan
[quote]The Constitution of the Republic of Estonia foresees compulsory military service in the Defence Forces of all physically and mentally healthy male citizens.
Lähde: http://www.mil.ee/index_eng.php?s=ajateenistus
Miten mahtaisit suhtautua puolustuspolitiikkaan, jos rajanaapurina olisi USA? Olisitko "paranoidi"? Ota huomioon, että sekä Venäjä että USA katsovat tällä hetkellä oikeudekseen hyökätä mihin tahansa maahan terrorismin varjolla.
Minun on vaikea keksiä syytä, miksi USA tai Venäjä haluaisivat hyökätä Suomeen.
Jos Suomen naapurina olisi Yhdysvallat, voisi minun puolestani koko armeijan lopettamista harkita. Kärjistetysti, pelkästään "suomalaisuuden" puolesta ei kannata yhtään ihmishenkeä uhrata. USA:n yhteiskuntajärjestelmä on sen verran lähellä suomalaista, etten näkisi syytä aseellisesti vastustaa hyökkäystä.
Mitkään järjestelmät, jotka alistavat yksilön yleiselle (mitä armeija varmasti vahvimmin tekee), eivät voi olla henkiselle hyvinvoinnille hyväksi.
Psyykkisesti normaali, terve ihminen pystyy luopumaan "itsenäisyydestään" toisaikaisesti eikä koe sitä uhaksi omalle itselleen, varsinkin jos asia tapahtuu hänen kannattamiensa arvojen hyväksi. Epänormaali, heikko persoonallisuus on koko ajan huolestunut autonomian menettämisestä.
Pikemminkin itsestään tietoinen ja vahva persoonallisuus kokee minuutensa uhatuksi helpommin kuin heikko ja epäitsenäinen. Jos vahvaa minuutta ei ole, minuudestaan luopuminen tuskin tuntuu erityisen epätoivottavalta - ja päinvastoin. Ja miksi oletus on, että ihmiset luopuisivat vapaudestaan tai minuudestaan kannattamiensa asioiden vuoksi? Antaako suomalainen kulttuuri välineitä edes itsenäisesti _valita_ asioita, joita kannattaa?
Armeijan (tai minkä tahansa suomalaisen kasvatuslaitoksen) kasvatuksessa itsenäisestä minuudesta ei luovuta toistaiseksi, vaan tarkoitus on typistää minuus pysyvästi. Luonteen ihanteena on oleminen ilman luonnetta.
Pikemminkin itsestään tietoinen ja vahva persoonallisuus kokee minuutensa uhatuksi helpommin kuin heikko ja epäitsenäinen.
Tuollainen käsitys on varmaan maalaisjärjen mukainen, mutta mikään oikea minän rakennetta kuvaava teoria ei sitä tue. Heikkoa minää pitää puolustaa koko ajan, sellaisesta minästä, joka on vahva, voi luopua hetkeksi, koska yksilö on varma että saa sen takaisin. Lisäksi kun katsoo keskimääräistä sivaria, on aika vaikea nähdä merkkejä sen paremmin fyysisestä kuin psyykkisestä jäntevyydestä. Ja jos ei ole koskaan laittanut itseään rasituksen alaisuuteen ja yrittänyt luopua minästään, miten voi olla niin varma omasta vahvuudestaan?
Jätän kommentoimatta erikseen tuon USA/Venäjä -asian, koska kuten sanoin, maailma voi olla piankin täysin eri näköinen ja en minä ainakaan silloin haluasi sanoa: minä lopetin yleisen asevelvollisuuden. Lisäksi siitä olikin puhetta, että reserviä tarvitaan myös muihin toimiin kuin varsinaisen aseellisen konfliktin fiksaamiseen.
Pikemminkin itsestään tietoinen ja vahva persoonallisuus kokee minuutensa uhatuksi helpommin kuin heikko ja epäitsenäinen.
Tuollainen käsitys on varmaan maalaisjärjen mukainen, mutta mikään oikea minän rakennetta kuvaava teoria ei sitä tue. Heikkoa minää pitää puolustaa koko ajan, sellaisesta minästä, joka on vahva, voi luopua hetkeksi, koska yksilö on varma että saa sen takaisin.
Kuulostaa tuokin käsitys uskottavalta. Kieltämättä itseäni pelottaisi armeijaan meneminen; ei siksi, että armeijakasvatus veisi minulta luonteeni, vaan siksi, että se mahdollisesti sitä heikentäisi. Silti tuntuu luontevalta, että jollakin tapaa vahva persoonallisuus on edes huolestunut persoonallisuuteensa puuttumisesta.
Armeijan kasvatuksessa minua huolestuttaa se, että se vahvistaa jo ennestään vahvaa suomalaista yhtenäiskulttuuria. Kuten sanottu, suomalaisessa kulttuurissa luonteen ihanteena tuntuu olevan luonteen puuttuminen. Tämä taas ehkäisee eksistoivan ihmisen syntyä. Armeijan kasvatusideologia pyrkii viemään ihmiseltä valinnanvapauden; siksi sen on vaikea kuvitella olevan ihmisen eheydelle tai merkitykselliselle minuudelle hyväksi. Psykologi Viktor Frankl määrittely ihmisen perusvammaksi tarkoituksettomuuden tunteen. Luonteen typistämisen pyrkimys on ehkä tehokkain tapa edesauttaa tarkoituksettomuutta ja "mielettömyyttä". Näin siis oletan, psykologiaa en tunne lainkaan.
Ei sillä, että armeijakasvatus olisi turhaa. Sen ulottaminen lähes puoleen väestöstä vain tuntuu hyvin arveluttavalta.
Doc, näkyykö "psyykkinen jäntevyys" päälle?
Kokemukseni armeijaa välttelevästä kansanosasta osoittaa pikemminkin, että kyseessä on yleisesti ottaen yleistyksiä pakeneva ja diversiteettiä täynnä oleva porukka.
Sen verran teesissäsi on kyllä todentuntuistakin, että keskiverto nuori mies, ei-järin-intellektuelli, mutta mahdollisesti hyvinkin fyysisesti jäntevä, valitsee kyllä lähes 100%:sella tendenssinomaisuudella armeijan.
Harmi vaan, että siellä syötetään munkkeja. Onneksi "maanpuolustus" ei kuitenkaan enää riipu miesten vaan aselajien fyysisestä jäntevyydestä, jos niistäkään.
Doc, näkyykö "psyykkinen jäntevyys" päälle?
Ei se näy ehkä kilometrin päähän, mutta kyllä ihmisen asennoilla, liikkeillä ja yleisellä olemuksella on yhteys persoonallisuuspiirteisiin. Tämä koskee myös eläimiä, tarkkaile vaikka koiria. Tietenkin voidaan aina ryhtyä halkomaan hiuksia siitä mitä psyykkinen jäntevyys tarkoittaa..
Kuulostaa tuokin käsitys uskottavalta. Kieltämättä itseäni pelottaisi armeijaan meneminen; ei siksi, että armeijakasvatus veisi minulta luonteeni, vaan siksi, että se mahdollisesti sitä heikentäisi. Silti tuntuu luontevalta, että jollakin tapaa vahva persoonallisuus on edes huolestunut persoonallisuuteensa puuttumisesta.
Armeijan kasvatuksessa minua huolestuttaa se, että se vahvistaa jo ennestään vahvaa suomalaista yhtenäiskulttuuria. Kuten sanottu, suomalaisessa kulttuurissa luonteen ihanteena tuntuu olevan luonteen puuttuminen. Tämä taas ehkäisee eksistoivan ihmisen syntyä. Armeijan kasvatusideologia pyrkii viemään ihmiseltä valinnanvapauden; siksi sen on vaikea kuvitella olevan ihmisen eheydelle tai merkitykselliselle minuudelle hyväksi. Psykologi Viktor Frankl määrittely ihmisen perusvammaksi tarkoituksettomuuden tunteen. Luonteen typistämisen pyrkimys on ehkä tehokkain tapa edesauttaa tarkoituksettomuutta ja "mielettömyyttä". Näin siis oletan, psykologiaa en tunne lainkaan.
Ei sillä, että armeijakasvatus olisi turhaa. Sen ulottaminen lähes puoleen väestöstä vain tuntuu hyvin arveluttavalta.
Armeijan kasvatuksessa minua huolestuttaa se, että se vahvistaa jo ennestään vahvaa suomalaista yhtenäiskulttuuria. Kuten sanottu, suomalaisessa kulttuurissa luonteen ihanteena tuntuu olevan luonteen puuttuminen. Tämä taas ehkäisee eksistoivan ihmisen syntyä. Armeijan kasvatusideologia pyrkii viemään ihmiseltä valinnanvapauden; siksi sen on vaikea kuvitella olevan ihmisen eheydelle tai merkitykselliselle minuudelle hyväksi. Psykologi Viktor Frankl määrittely ihmisen perusvammaksi tarkoituksettomuuden tunteen. Luonteen typistämisen pyrkimys on ehkä tehokkain tapa edesauttaa tarkoituksettomuutta ja "mielettömyyttä". Näin siis oletan, psykologiaa en tunne lainkaan.
Ei sillä, että armeijakasvatus olisi turhaa. Sen ulottaminen lähes puoleen väestöstä vain tuntuu hyvin arveluttavalta.
Eipä armeija jättänyt muita henkisiä jälkiä kuin sen, että pääsi tutustumaan varmaankin aika kattavaan läpileikkaukseen erilaisia suomalaisia, ja toisena positiivisena asiana on kärsivällisyyskyvyn kasvaminen ja tietynlainen positiivinen nöyryys erilaisia asioita kohtaan. Kyllähän sinne meneminen nuorella iällä vähän tietysti hirvittää kenties, mutta eipä siihen näin jälkikäteen ajatellen kovin suurta aihetta ollut.
Armeijakasvatuksesta en taas tiedä yhtään mitään. Nimim. res. alik. II/91.
Jonkun toisen viittaus siihen, että vain keskityhmät menevät armeijaan, lienee aika keskityhmä provo. Ainakin noin niinkuin armeijan käyneiden suhteellisen osuuden mukaan.
Nykypäivänä taitaa olla vallalla ihmeellinen tavallisen elämän pelko. Minun mielestäni taas tekemällä erilaisia asioita ja ottamalla vastuuta esim. työn ja perheen muodossa on vain ja ainoastaan kokemusta, tietämystä ja osaamista kartuttava vaikutus. Nuorena täysideologinen suhtautuminen erilaisiin asioihin on ymmärrettävää ja tietääkseni kuuluu ihmisen henkisen kehityksen vaiheisiin luonnollisena. Sitten kun itsellä on omat idealistit jälkipolven muodossa kasvamassa, tajuaa kyllä tämän tietyllä tavalla eikä siinä ole mitään pahaa.
Pienen valtion ainoa puolustautumiskyky muuttuvassa maailmassa on kyllä asevelvollisuusarmeija. Kaikki muu väittäminen on turhaa. Jos jokin valtio lakkauttaa puolustusvoimat, muut eivät seuraa perässä. Ja asevelvollisuus on pidemmän päälle varmasti edullisempi vaihtoehto kuitenkin, kun suhteutetaan palkka-armeijan puolustuskyky asevelvollisten potentiaaliin.
Ja armeijassa saa peruskunnon nostettua hyvin vaikka erinomaiselle tasolle jos vain haluaa 8)
Eipä armeija jättänyt muita henkisiä jälkiä kuin sen, että pääsi tutustumaan varmaankin aika kattavaan läpileikkaukseen erilaisia suomalaisia, ja toisena positiivisena asiana on kärsivällisyyskyvyn kasvaminen ja tietynlainen positiivinen nöyryys erilaisia asioita kohtaan. Kyllähän sinne meneminen nuorella iällä vähän tietysti hirvittää kenties, mutta eipä siihen näin jälkikäteen ajatellen kovin suurta aihetta ollut. [/quote]
Mielestäni ei ole oleellista, mitä "jälkiä" kukin kokee armeijan jättävän tai mitä yksittäisiä "positiivisia" seikkoja armeija sisältää. Oleellista on keskittyä armeijan "ideologiaan", siihen, millaisia ihmisiä se pyrkii tuottamaan. Yksinkertaistaen ja asiaan sen kummemmin perehtymättä keskeistä suomalaisen armeijan ideologiassa ovat "aggressiivinen" maskuliinisuus ("mies ei itke"), askeettisuus ja kurinalaisuus (epäaistillisuus), yksilön kuolettaminen ja tähän liittyen auktoriteettiuskoon ja yhtenäiskulttuuriin kasvattaminen.
[quote] Nykypäivänä taitaa olla vallalla ihmeellinen tavallisen elämän pelko. Minun mielestäni taas tekemällä erilaisia asioita ja ottamalla vastuuta esim. työn ja perheen muodossa on vain ja ainoastaan kokemusta, tietämystä ja osaamista kartuttava vaikutus. Nuorena täysideologinen suhtautuminen erilaisiin asioihin on ymmärrettävää ja tietääkseni kuuluu ihmisen henkisen kehityksen vaiheisiin luonnollisena.
Mielestäni ei ole oleellista, mitä "jälkiä" kukin kokee armeijan jättävän tai mitä yksittäisiä "positiivisia" seikkoja armeija sisältää. Oleellista on keskittyä armeijan "ideologiaan", siihen, millaisia ihmisiä se pyrkii tuottamaan. Yksinkertaistaen ja asiaan sen kummemmin perehtymättä keskeistä suomalaisen armeijan ideologiassa ovat "aggressiivinen" maskuliinisuus ("mies ei itke"), askeettisuus ja kurinalaisuus (epäaistillisuus), yksilön kuolettaminen ja tähän liittyen auktoriteettiuskoon ja yhtenäiskulttuuriin kasvattaminen.
[quote] Nykypäivänä taitaa olla vallalla ihmeellinen tavallisen elämän pelko. Minun mielestäni taas tekemällä erilaisia asioita ja ottamalla vastuuta esim. työn ja perheen muodossa on vain ja ainoastaan kokemusta, tietämystä ja osaamista kartuttava vaikutus. Nuorena täysideologinen suhtautuminen erilaisiin asioihin on ymmärrettävää ja tietääkseni kuuluu ihmisen henkisen kehityksen vaiheisiin luonnollisena.
Ikävällä tavalla leimaat väheksyvästi perinteeseen tyytymättömät "nuoriksi haihattelijoiksi". En ollenkaan kiistä "tavallisuuden" tai perinteen merkitystä; oleellista on se, pystyykö ihminen (eli kannustaako kulttuuri) käyttämään arvostelukykyä suhteessa perinteeseen ja tekemään valintoja. Tähän suomalainen kulttuuri ei yleistäen minusta kannusta - ja armeija on nähdäkseni osa tätä "valtakoneistoa".
En minä leimaa väheksyvästi mitään mielestäni, olen vain joistain asioista eri mieltä. En näe asioita noin jyrkkinä, vaan koen itseni edelleen ainakin inhimillisenä, tunteellisena, itkemään pystyvänä ja omasta mielestäni taiteellisenakin, jos musiikin kautta tulkitseminen siihen lasketaan.
Koetin vain lieventää ennakkokäsityksiä armeijan käymisestä omien kokemusten kautta. Toki on jokaisen oma valinta käykö armeijan vai ei, koska vaihtoehtokin on olemassa. Nuoret eivät ole haihattelijoita, se ei ollut mikään pointtini. Enkä vielä itsekään ole niin vanha enkä halua sillä lailla ns. "päteä" ikinä. Ja sukupolvien välinen ns. kuilu tuntuu haihtuvan kyllä koko ajan.
Sori vaan, jos tällaisen kuvan sait, se ei ollut tarkoitus. Minua kyllä kieltämättä vaan hieman vitutti jonkun viittaus sellaiseen, että vain keskimääräistä tyhmemmät käyvät armeijan.
Yksinkertaistaen ja asiaan sen kummemmin perehtymättä keskeistä suomalaisen armeijan ideologiassa ovat "aggressiivinen" maskuliinisuus ("mies ei itke"), askeettisuus ja kurinalaisuus (epäaistillisuus), yksilön kuolettaminen ja tähän liittyen auktoriteettiuskoon ja yhtenäiskulttuuriin kasvattaminen.
Noihan on kaikki hyviä perhearvoja. Armeijassa pitäisi oppi tappamaa ja kuolemaan, mutta nykyisin armeija vastaa käyntiä jossain KELAN kurssikeskuksessa.Olisi paljon terveellisempää että nuoret pojat laitettaisiin kasvattamaan kukkasia luonnon helmaan. Tai vaikka energiapajua.
Itse sain vapautuksen armeijasta. Siksi elämänkatsomukseni perustuu oikeastaan pääosin Star Trekiin. Siinäkin tosin Enterprisessä on fotonitorpedot ja käsiaseina pojilla on vaiheiset. Star Fleetissä on kai aika pitkälti armeijakuri ja armeijan kaltainen arvohierarkia.
Mettäleirin jälkeinen paskanhaju tuvassa kun 12 ukkoa riisuu pari viikkoa pitämänsä vaatteet päältä yhtä aikaa, on kieltämättä aika epäaistillista :lol:
Armeija ei ole kuitenkaan mitään aivopesua. Tai sitten minut on aivopesty enkä vaan tajua sitä... 8)
Pikku simputus oli tuolloin ainakin lähinnä hauskaa ajanvietettä ja jotkut kapiaiset olivat idiootteja samalla tavalla kuin muuallakin. Aseen (aseiden) käyttötaito, fyysinen kunto, tottuminen alkeellisiin olosuhteisiin ja ryhmäkurin omaksuminen joukkojen sujuvan liikuttelun mahdollistamiseksi olivat ne miehistökoulutuksen pääasiat mielestäni. Eikä siinä mitään ihmeellistä ollut?
Olisi paljon terveellisempää että nuoret pojat laitettaisiin kasvattamaan kukkasia luonnon helmaan. Tai vaikka energiapajua.
Itse sain vapautuksen armeijasta. Siksi elämänkatsomukseni perustuu oikeastaan pääosin Star Trekiin. Siinäkin tosin Enterprisessä on fotonitorpedot ja käsiaseina pojilla on vaiheiset. Star Fleetissä on kai aika pitkälti armeijakuri ja armeijan kaltainen arvohierarkia.
Itse sain vapautuksen armeijasta. Siksi elämänkatsomukseni perustuu oikeastaan pääosin Star Trekiin. Siinäkin tosin Enterprisessä on fotonitorpedot ja käsiaseina pojilla on vaiheiset. Star Fleetissä on kai aika pitkälti armeijakuri ja armeijan kaltainen arvohierarkia.
Ilmankos trekkailu on ollut sydäntä lähellä... :lol:
Meikä on omaksunut Picardin hiusmuodin ja koetan saavuttaa samanlaisen ryhdin -- siinä on mies jonka syvät vatsalihakset ovat sellaisessa kunnossa kuin Luoja on tarkoittanut, ja sen huomaa kun Jean-Luc seisoo komentosillalla screenin edessä: selkä on täysin suorana, niska ja pää suoraan selkärangan jatkeena, kädet symmetrisesti kylkien sivuilla, eivätkä olkapäät ole jännittyneet eteenpäin kuten nykynuorilla. Jos saisin armeijassa Jean-Luc Picardin ryhdin, ja mielellään myös puhetaidon, menisin heti armeijaan... vaikken kyllä pääse sinne enää.
Picard IS the man! :wink:
Armeijan kasvatustehtävästä ja sen ominaisuuksista puhutaan paljon, mutta mun mielestä myös siviilipalveluksessa on ominaisuuksia, jotka edistävät ihmisen "henkistä kasvua".
Tarkotan sitä, että armeijassa ja maanpuolustuksessa olennaista on se että joukot ovat luotettavia ja ohjattavissa. Tällöinhän homman juju koostuu siitä, että opitaan tottelemaan sellaista ihmistä jolla on itseä enemmän valtaa, toimitaan määräysten mukaan ja luotetaan siihen, että korkeampiarvoinen tekee vastuullisen päätöksen. Jos tehtäisiin jotain muuta, niin joukot olisivat vaikeammin organisoitavissa ja territorio vaikemmin puolustettavissa sotilaallisesti.
Toisin sanoen, omasta harkintakyvystä, tilannearvioinnista ja moraalista luovutaan ja annetaan se taholle, jonka uskotaan kykenevän toimimaan itseä paremmin. Tällainen toimintamalli ei toimi siviilissä, tai ainakin tällaista moraalia soveltava ihminen on melko helposti manipuloitavissa ja pompoteltavissa.
Sivarissa ihan lähtökohtaisesti korostuu ihmisen oma vastuu päätöksistään, oma-aloitteisuus, omaa toimintaa koskeva harkinta ja arviointi ja ajatus siitä, että viime kädessä ollaan itse vastuussa siitä mitä tehdään. Sivariin haetaan itsenäisesti, sivaripaikkaa haetaan itsenäisesti, sivaripaikassa työskennellään osana (toivottavasti) neuvottelevaa työorganisaatiota ja tehdään käytännön työtä toisten ihmisten kanssa, joka edellyttää kunnon sosiaalisia taitoja, esim. vanhustenhoito. Sivari siis organisaationa edellyttää henkilöltä monipuolisempia sosiaalisia ja muita taitoja kuin armeija. Tää pitäisi mun mielestä ottaa paremmin huomioon työelämässä varsinkin nykyisin kun sivarin pituus on mitä on. Siinä on 13kk käytännön työkokemusta.
Toisin sanoen, omasta harkintakyvystä, tilannearvioinnista ja moraalista luovutaan ja annetaan se taholle, jonka uskotaan kykenevän toimimaan itseä paremmin.
Aivan kuten normaalissa työelämässä hierarkisilla asiantuntija-aloilla. Esim. aivokirurgi versus sairaanhoitaja.. :roll:
Olinkohan minä se "keskityhmä provoilija", joka meni sanomaan, että "vain keskityhmät käyvät armeijan" (siteeraus nimimerkiltä Lerxst).
En ihan noin tarkoittanut, voihan siellä olla joukossa vaikka mitä suuria, vakaumuksellisia ja jänteviä intellektuellejakin. Ja varmasti kasapäin ryhdikkäitä ja nk. tavallisia nuoria miehiäkin.
Teesini meni kai vain niin, että fyysisesti jäntevät ja ei hirveästi lukuhommiin panostaneet tyypit käyvät lähes 100%:n armeijan - kai se syvällisesti vastaa heidän identiteettirakennustyöstään kumpuaviin metafyysisiin tarpeisiinsa.
Tai sitten se on vain konservatiivinen maan tapa ja jos ei ole järin harjaantunut kyseenalaistelemaan 18 ikävuoteen mennessä, niin...
Heikkikerkkanen kirjoitti:
Toisin sanoen, omasta harkintakyvystä, tilannearvioinnista ja moraalista luovutaan ja annetaan se taholle, jonka uskotaan kykenevän toimimaan itseä paremmin.
Aivan kuten normaalissa työelämässä hierarkisilla asiantuntija-aloilla. Esim. aivokirurgi versus sairaanhoitaja.. [/quote]
Lähinnä kyse oli armeijasta ja sivarista kasvatuksellisina instituutioina. Väitin, että sivarissa omaa vastuuta ja positiota eri tilanteissa joutuu pohtimaan monipuolisemmin kuin armeijassa.
Tilanteen voisi kuvitella (kärjistetysti siten), että kun humalassa oleva lääkäri jättää sakset potilaan mahaan, niin armeija-sairaanhoitaja luottaa lääkärin kompetenssiin eikä tee mitään vaikka tietää että lääkäri tekee väärin. Sivari-sairaanhoitaja miettii mitä pitäisi tehdä ja mihin omat kyvyt riittää. Jos omat kyvyt eivät riitä saksien kaivamiseen, niin ainakin sanotaan lääkärille, muille sairaanhoitajille ja kenties ylilääkärille että täällä on känninen lääkäri joka jättää sakset mahaan.
Toisin sanoen, omasta harkintakyvystä, tilannearvioinnista ja moraalista luovutaan ja annetaan se taholle, jonka uskotaan kykenevän toimimaan itseä paremmin.
Aivan kuten normaalissa työelämässä hierarkisilla asiantuntija-aloilla. Esim. aivokirurgi versus sairaanhoitaja.. [/quote]
Lähinnä kyse oli armeijasta ja sivarista kasvatuksellisina instituutioina. Väitin, että sivarissa omaa vastuuta ja positiota eri tilanteissa joutuu pohtimaan monipuolisemmin kuin armeijassa.
Tilanteen voisi kuvitella (kärjistetysti siten), että kun humalassa oleva lääkäri jättää sakset potilaan mahaan, niin armeija-sairaanhoitaja luottaa lääkärin kompetenssiin eikä tee mitään vaikka tietää että lääkäri tekee väärin. Sivari-sairaanhoitaja miettii mitä pitäisi tehdä ja mihin omat kyvyt riittää. Jos omat kyvyt eivät riitä saksien kaivamiseen, niin ainakin sanotaan lääkärille, muille sairaanhoitajille ja kenties ylilääkärille että täällä on känninen lääkäri joka jättää sakset mahaan.
Teesini meni kai vain niin, että fyysisesti jäntevät ja ei hirveästi lukuhommiin panostaneet tyypit käyvät lähes 100%:n armeijan - kai se syvällisesti vastaa heidän identiteettirakennustyöstään kumpuaviin metafyysisiin tarpeisiinsa.
Tai sitten se on vain konservatiivinen maan tapa ja jos ei ole järin harjaantunut kyseenalaistelemaan 18 ikävuoteen mennessä, niin...
Tai sitten se on vain konservatiivinen maan tapa ja jos ei ole järin harjaantunut kyseenalaistelemaan 18 ikävuoteen mennessä, niin...
Tuo on vähän sama kuin sanoisi, että "fyysisesti ei-jäntevistä ja lukuhommiin mielettömästi panostaneista" tyypeistä (miehistä) lähes 100% valitsee sivarin, joka vastaa syvällisesti kyseisen kansanosan identiteettirakennustyöstä kumpuavaan metafyysiseen tarpeeseen.
Eiköhän tuon kaltainen yleistäminen ole aika typerää. Itse nimittäin vastasin enemmän omaa kuin sinun kuvaustasi ja kävin aikanaan Vekaralla lompsimassa puoli vuottani. Olipas muuten harvinaisen tylsää aikaa. Yleistäminen on muuten joskus ok, Lahtelaisista kun jäi aika v****mainen maku suuhun tuolta ajalta. :twisted:
Ei se armeijan käyminen sinänsä ole se ongelma.Sehän on sellaista partiotouhua.
Sotilasvalan vannominen on kyllä kyseenalaista. Kuinkakohan moni sen vannova oikeasti on miettinyt mitä siinä tuleekaan luvattua?
Tuohon on pakko kommentoida, että valahan on uskonnollinenkin. Ei varmaan monikaan sitä mieti.
Teesini meni kai vain niin, että fyysisesti jäntevät ja ei hirveästi lukuhommiin panostaneet tyypit käyvät lähes 100%:n armeijan - kai se syvällisesti vastaa heidän identiteettirakennustyöstään kumpuaviin metafyysisiin tarpeisiinsa.
Tai sitten se on vain konservatiivinen maan tapa ja jos ei ole järin harjaantunut kyseenalaistelemaan 18 ikävuoteen mennessä, niin...
Enpä uskoisi että metafyysisillä tarpeilla on mitään tekemistä armeijan käymisen kanssa... Kellä tuollaisia tarpeita on??? :shock: :lol:
Minä ainakin kyseenalaistin koko touhua mielessäni parin vuoden ajan ennen armeijaanmenopäätöstä...
Olenko metafyysisesti pieni ihminen, koska en edes miettinyt muita vaihtoehtoja, kuin armeijan. Töissä kyseltiin milloin meet armeijaan, kotona on mannerheimin patsas ja tauluja. Kutsunta-aamuna tuli majuri-tuttavamme aamukahville, ja kysyi, minnekäs ja milloin? Sanoin, että ton amiksen jälkeen Mikkeliin. Jostain ihmeen syystä pääsin. Pappani haettiin kesken ylioppilaskirjoitusten eturintamaan, pahimpiin taisteluihin. Jotenkin tuntui, että olen velkaa vähintään armeijan käynnin itsenäisestä suomesta. Puolet (ehkä yli) kavereistani ei ole käynyt armeijaa. Olen huomannut, että sivarit haukkuvat intin käyneitä ja päinvastoin, kummatkin aivan yhtä ennakkoluuloisesti, vanhojen kliseiden mukaisesti. Veikkaisin, että kun 5-10 vuoden päästä ei enään ole veteraaneja, alkaa armeijan käyneiden määrä vähentyä. Eihän tässä kauaan ole, kun sodimme. Varmaan aika sidoksissa vielä kulttuuriin, toi "kansalais-sota" ja nää jälkimmäiset sodat.. 2/94
Totta Yeti, tähdätkäämme "metafyysiseen suvaitsevaisuuteen"!Vanhoja kliseitä ja kuluneita rooleja on kumminkin hyvä ravistella, puolin sun toisin.
Tuo "metafyysinen" ehkä oli tosiaan tähän turhan korkealentoinen sana, tarjoitin vain, että nuokin valinnat heijastavat meidän syvimmissä kerroksissa (ja "fysiikan" tuolla puolen) olevia tarpeitamme: itsetunto, kuva itsestä ja toivottu kuvamme maailman silmissä, halu kuulua hyväksytysti ryhmään jne.
heijastavat meidän syvimmissä kerroksissa (ja "fysiikan" tuolla puolen) olevia tarpeitamme: itsetunto, kuva itsestä ja toivottu kuvamme maailman silmissä, halu kuulua hyväksytysti ryhmään jne.
Off-topic infopläjäys: ihmisapinoilla on noita samoja tarpeita, joten on semanttinen kysymys ovatko nuo tarpeet "syvällä" vai "syvällä". Niissä ei ole nimittäin välttämättä mitään "syvällistä", ainoastaan genealogisesti kaukaista.
Ei tuossa valassa mitään kummaa ole
http://www.cs.helsinki.fi/u/tkjunkka/sotilasvala.html
aivan tavallinen. Pelkuruuden takia kai kuka tahansa saattaa olla antamatta kaikkensa.
Olen joutunt vannomaan valoja silloin tällöin, jopa jumalan nimeen. Ei ne koskaan kysynyt siitä jumalasta. Olsisin vannonut saman valan vaikka Mikkihiiren nimeen.
Meinasinki tossa aikaisemmin kysyä, että mitäs sitä tulikaan valassa luvattua. Valan hetkellä sen sisältö oli toisarvoinen. Pääasia oli ylennys jääkäriksi, pieni kunnioittava ylpeys isovanhempieni ollessa paikalla ja tietysti pidennetty viikonloppu vapaa..
"Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa"
Ai siinä oli noinkin arkipäiväisiä asioita. Pihapoliisit ovat valan orjuuttamia, heh. Vakavasti, vannovatko siviilipalvelus miehet jonkun valan?
Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa"
70-luvulla ainakin kerran maissa olevien rajavartiolaivojen vahdit saivat määräyksen ottaa konepistoolit muun vahtivarustuksen oheen, koska pelättiin kommunistien vallankaappausta.
Mr. President! Did you hear about Woodstock?
Woo Woodstock? What in Gods name is that?
Apparently, young people hate the war so much theyre willing to participate in a musical sex festival as a protest against it.
Oh, my God. They must really be serious about this whole thing.
Thats not all. Some of them are threatening to join communes: places where they make their own clothing . . . and beat on drums.
Stop the war.
But, Mr. President!
Stop all American wars!
(sighs) Very well, sir. Ill go tell the generals.
Wow. Its a good thing those kids decided to go hear music.
http://www.newyorker.com/humor/2007/03/26/070326sh_shouts_rich