Dream Theater: Systematic Chaos
Lerxst kirjoitti noin 17 vuotta sitten (37 kommenttia)
Aloitetaanpa sitten tällainen ketju. Sangen hyvältä kuulostaa meikäläisen korvaan tämä uusi levy. Valovuoden edellä Octavariumia, joka oli upeassa kehityskaaressa jonkinmoinen takaisku.
+/- saldo : 0 | Tweet
Hommasin jo tuon. Täytyy kuunnella muutaman kerran, ennenkuin voin kommentoida.
Bändi oli hyvä Images & Wordsin sekä Awaken aikaan mutta sittemmin toivo on kyllä tämän porukan osalta menetetty. Train of Thoughtiin vielä valitettavasti laitoin rahaa mutta onneksi siitä pääsi eroon huuto.netin kautta.
Images & Words on kyllä mainio, ja oikeastaan ainoa DT, jota olen enemmän kuunnellut. Mikäs noissa uusissa levyissä sitten mättää?
Minulla lopahti syvästi kiinnostus DT:iin Oktavaarin myötä. Miten lie, uskaltaneeko tuohon
uutuuteen tarttua?
Images & Words on kyllä mainio, ja oikeastaan ainoa DT, jota olen enemmän kuunnellut. Mikäs noissa uusissa levyissä sitten mättää?
Ne ovat vähän kuin luotaisiin tietkoneella helvetin hyvännäköinen nainen. Kaikki kurvit ja yksityiskohdat olisivat niin täydellisiä kuin olla ja voi. Silti kyseessä olisi täysin keinotekoinen luomus, matematiikkaa.
Arvosteluja: http://www.dprp.net/reviews/200731.php
Minulla lopahti syvästi kiinnostus DT:iin Oktavaarin myötä. Miten lie, uskaltaneeko tuohon
uutuuteen tarttua?
uutuuteen tarttua?
Kyllä vaan uskaltaa, ja kannattaa! Ero oktavaariin on kyllä pirun iso, ja positiiviseen suuntaan. Levyllä on 7 erinomaista biisiä ja vain yksi ns. "tavanomainen" DT-biisi. ****½
Ensimmäinen kuuntelukerta Systematic Chaoksen kanssa oli aika hauska... nimittäin NUKAHDIN! :) No, ainakaan nuo tilulilut eivät näköjään olleet mitenkään häiritseviä.
Tänään kuuntelen uudelleen.
[quote]
Ne ovat vähän kuin luotaisiin tietkoneella helvetin hyvännäköinen nainen. Kaikki kurvit ja yksityiskohdat olisivat niin täydellisiä kuin olla ja voi. Silti kyseessä olisi täysin keinotekoinen luomus, matematiikkaa.
Ne ovat vähän kuin luotaisiin tietkoneella helvetin hyvännäköinen nainen. Kaikki kurvit ja yksityiskohdat olisivat niin täydellisiä kuin olla ja voi. Silti kyseessä olisi täysin keinotekoinen luomus, matematiikkaa.
Ääh, ei pidä paikkaansa edelleenkään! Ja uudet DT:t ovat paljon parempia kuin vanhat, vaikka hyviä nekin ovat.
Sviddu, meikäläisestä tuli keisari. Hoitoon pitäis mennä. Ai niin, täällähän ne labrakokeet tehdään ensin...
Ainoa tylsähkö biisi levyllä on "Forsaken", joka on niin kaavamainen hevibiisi kuin voi olla. Se tulee lähinnä skipattua. Muuten kyllä levy potkii erinomaisesti, ja Repentance on mainio rauhallinen pala taasen. Täytys vissiin kirjoittaa arvio.
Käsittämättömän muoviseksi ja ideaköyhäksi on tuo DT mennyt. Scenes From A Memory taitaa olla jossakin siinä taitekohdassa, jonka jälkeen tuolta bändiltä on tullut ulos sama levy eri kansilla kerta toisensa jälkeen.
Ja mä sentään joskus olen käsittääkseni jopa tykännyt ko. pumpusta.
Vaikuttaa kyllä reippaasti Octavariumia paremmalta tämä uutuus.
Käsittämättömän muoviseksi ja ideaköyhäksi on tuo DT mennyt. Scenes From A Memory taitaa olla jossakin siinä taitekohdassa, jonka jälkeen tuolta bändiltä on tullut ulos sama levy eri kansilla kerta toisensa jälkeen.
Ja mä sentään joskus olen käsittääkseni jopa tykännyt ko. pumpusta.
Ja mä sentään joskus olen käsittääkseni jopa tykännyt ko. pumpusta.
Höpsis. Syvyyttä on tullut lisää vasta Scenesin kautta ja sen jälkeen.
Vaikuttaa kyllä reippaasti Octavariumia paremmalta tämä uutuus.
You got that damn right, mr. Crimson! 8)
Oikein hyvä levy. Oma suosikki tällä hetkellä Prophets Of War. Kyllä tästä kesälevy tulee Fear Of A Blank Planetin ohella. :)
Special Editionin 90min dokumentti oli myös nautittava, tosin Portnoy taas jonkin verran kikkaili efekteillä, ei ihan Live Scenesin tyyliin mutta kuitenkin... :P
Images & Words on kyllä mainio, ja oikeastaan ainoa DT, jota olen enemmän kuunnellut. Mikäs noissa uusissa levyissä sitten mättää?
Sanovat että Mooren häipymisen myötä bändistä hävis sävellystaito. Saattaa pitää paikkansa. Metropolis kakkonen oli viimmesin mitä oon kuullu ja senkin myin pois...
Images & Words on kyllä mainio, ja oikeastaan ainoa DT, jota olen enemmän kuunnellut. Mikäs noissa uusissa levyissä sitten mättää?
Sanovat että Mooren häipymisen myötä bändistä hävis sävellystaito. Saattaa pitää paikkansa. Metropolis kakkonen oli viimmesin mitä oon kuullu ja senkin myin pois...
Toisaalta taas kun katsoo noita Mooren tuotoksia DT:n jälkeen niin tuskin olisi DT tekemässä mitään I&W kamaakaan Mooren kanssa. Sen verran erilaiset visiot musiikillisesti.
Ensivaikutelman perusteella Systematic Chaos on parempi kuin Octavarium. Samaa tasoa SDoIT:n ja ToT:n kanssa. In the Presence of Enemies - Part I, Forsaken ja Repentance vaikuttavat oikein hyviltä. Niissä tulee enemmän tai vähemmän yhtyeen parhaat ominaisuudet esiin. Positiivista on se, että yhtään oikein heikkoa esitystä levyltä ei löydy. Constant Motion, Dark Eternal Night ja The Ministry of Lost Souls ovat vähän tavanomaisia, mutta ei huonoja. Prophets of Warista en oikein osaa vielä sanoa mitään.
Lisää positiivisia tuntemuksia aiheuttaa jälleen John Petruccin kitaratyöskentely ja sävellykset. No joo, sävellyskrediitit on koko bändin nimissä, mutta kyllä sieltä Petruccin käden jäljen ainakin luulen tunnistavani. Esim. levyn avaava ItPoE - pt.I pääriffi ja siihen perustuva teema on DT:tä parhaimmillaan.
Minä en ole tuota Octavariumin paljon puhuttua huonoutta löytänyt. Doc, olenko outo?
Dark Eternal Night, tavanomaisia[/quote]
Täh? Ei samaan lauseeseen näitä sanoja!
[quote]
Esim. levyn avaava ItPoE - pt.I pääriffi ja siihen perustuva teema on DT:tä parhaimmillaan.
Täh? Ei samaan lauseeseen näitä sanoja!
[quote]
Esim. levyn avaava ItPoE - pt.I pääriffi ja siihen perustuva teema on DT:tä parhaimmillaan.
Kyllä kyllä.
Prophets of war kertoo, että pojat ovat kuunnelleet Musea. Ainoa tylsä biisi on Forsaken. Jos se ei ole tavanomainen, niin sitten ei mikään. Repentance on myös kaikessa rauhallisuudessaan sangen erinomainen. Opeth tulee tyylivaikutteena mieleen...
Minä en ole tuota Octavariumin paljon puhuttua huonoutta löytänyt. Doc, olenko outo?
Vastaan tohtorin puolesta, että olet! :wink:
Minun mielestäni Awake on aika kehno levy. Olenko minä outo? Kaikki tuntuvat siitä levystä kovasti pitävän, vaikka se on yhtyeen raskassoutuisin ja junnaavin tuotos, eikä mitenkään mieleenpainuva. Pari kohtuuhyvää biisiä. Muuten aika tylsä esitys.
Jonkun mielestä tällä uudella on kehnohkot rumpusoundit... Kuunnelkaapa Images & Wordsin triggereitä... :roll:
Tämä menee kyllä taas perinteiseksi DT-kahakaksi, mutta myös minulle tuo Awake on jäänyt vähän kaukaiseksi. Ei se mikään huono ole, mutta jotenkin en ymmärrä sen hehkutusta. Falling Into Infinity on jo oikeasti huono. I&W ei myöskään ole minulle niin jumalteos, mutta DT-fanaatikot ristiinnaulitsee jos siitä sanoo pahaa.
Olen varmaan pervo kun olen pitänyt kaikista levyistä Scenesistä lähtien. Mutta nyt uusi pyöräytys tälle uudelle levylle. :)
Tämä menee kyllä taas perinteiseksi DT-kahakaksi, mutta myös minulle tuo Awake on jäänyt vähän kaukaiseksi. Ei se mikään huono ole, mutta jotenkin en ymmärrä sen hehkutusta. Falling Into Infinity on jo oikeasti huono. I&W ei myöskään ole minulle niin jumalteos, mutta DT-fanaatikot ristiinnaulitsee jos siitä sanoo pahaa.
Olen varmaan pervo kun olen pitänyt kaikista levyistä Scenesistä lähtien. Mutta nyt uusi pyöräytys tälle uudelle levylle. :)
Olen varmaan pervo kun olen pitänyt kaikista levyistä Scenesistä lähtien. Mutta nyt uusi pyöräytys tälle uudelle levylle. :)
Scenesistä lähtien löytyvät kaikki DT:n parhaat levyt, poislukien Octavarium. Itse pidän kyllä kovasti Infinitystä, paitsi se seetanan Desmond Child-tekele on kyllä kauhea. Mutta ei se koko levyä leimaa todellakaan.
Tuo bonusdvd oli ihan hauska, vittumaisen helposti näyttää vaan onnistuvan tuo tekeminen toisilta...
Tuo bonusdvd oli ihan hauska, vittumaisen helposti näyttää vaan onnistuvan tuo tekeminen toisilta...
Joo, nyt kun ollaan itsekin studiossa parhaillaan, niin on parempi olla katsomatta tuollaista :wink: Ei vaan, hyvinhän tämä etenee! 8)
Onpa DT:llä kummia sanoituksia: http://www.youtube.com/watch?v=fVFn5wpu4Tc&mode=related&search=
Onpa DT:llä kummia sanoituksia: http://www.youtube.com/watch?v=fVFn5wpu4Tc&mode=related&search=
:lol:
Mutta sulla on pointti kyllä siinä, että DT ei liian hyvillä sanoituksilla yleensä juhli. Välillä lipsahtaa jotain myötähäpeällistäkin joukkoon, mutta se ei paljon haittaa kun biisit ovat pääasiallisesti niin hiton hyviä! :wink:
Lisää samaa Prophets of Warin muodossa. Myös Forsakenista on väännetty jotain. Osa noista taas aiheuttaa myötähäpeää... Mutta kieltämättä tuo "Ass for James" oli hieno huudahdus. Toivottavasti löytää tiensä live-esityksiin. Repesin kyllä myös tolle Remedy Lane-kannelle. :D
Dark Eternal Night, tavanomaisia
Täh? Ei samaan lauseeseen näitä sanoja!
Prophets of war kertoo, että pojat ovat kuunnelleet Musea. Ainoa tylsä biisi on Forsaken. Jos se ei ole tavanomainen, niin sitten ei mikään. Repentance on myös kaikessa rauhallisuudessaan sangen erinomainen. Opeth tulee tyylivaikutteena mieleen...
Dark Eternal Nightissa on kyllä yritystä, mutta loppupeleissä se on vain kokoelma bändin jo aiemmin esittämiä jippoja. Lisäksi kappaleen raskaus on jotenkin todella keinotekoista, jos vertaa vaikka ToT-materiaaliin. No jotain kertoo se, että tuo Dark Eternal Night on sitten se levyn heikon veto.
Forsaken on päällisin puolin suoraviivaisin kappale, mutta toimiva sellainen. Forsakenissa DT onnistuu siinä, missä se epäonnistui mm. The Answer Lies Within:llä ja I Walk Beside You:lla.
Prophets of War tuntui alkuun vähän turhalta tribuutilta (taas), mutta kyllä siitä bändin tunnistaa ja kyllähän tuo kappale kasvaa aika hienosti loppua kohden.
Awake, kehno[/quote]
Häh?
[quote]Ei samaan lauseeseen näitä sanoja!
Häh?
[quote]Ei samaan lauseeseen näitä sanoja!
No ei todellakaan. 8)
Joo, en pidä Awakesta. En ole koskaan siitä erityisemmin pitänyt.
Dark Eternal Night levyn heikoin biisi? Ei ikinä! Forsaken on tylsä, vaikka se onnistuisikin peittoamaan muiden levyjen juuri ne surkeat "hittibiisit".
Eihän Train of Thoughtille vedä oikeasti vertoja muut levyt, se on kiistatta se paras.
DT saisi olla tekemättä noita "radiohittejä". Heiltä ei kukaan oikeasti sellaisia odota, eivätkä ne koskaan toimikaan. Levyt ostetaan sitä napakammin pois hyllystä, mitä raskaampaa progeilua ne ovat. Kyllä jämpti on niin, sattana.
Nyt alkaa olla hommat isollaan:
http://www.dreamtheater.net/news_dreamtheater.php#cmvideo
Systematic Chaos on viiden, kuuden kuuntelukerran jälkeen avautunut kunnolla. Sanoisin, että se on tällä hetkellä paras kuulemani DT-albumi.
Muutenkin on tullut kuunneltua noita vanhoja levyjä aika paljon. Images & Words, Awake ja Octavarium löytyy hyllystä. "When the dream and day unite" on oikeastaan ainoa levy, josta en oikein pidä.
Onkohan kukaan muu huomannut DT:n ottaneen todennäköisesti paljon vaikutteita Kansasin ekalta albumilta, jota kuuntelin juuri tänään. Ei sillä, että se olisi huono juttu, mutta en muista tästä kukaan koskaan puhuneen. Kuunnelkaa huviksenne, tuolta levyltä löytyy paljon samankaltaisia juttuja... ne on vain tehty kymmeniä vuosia aikaisemmin.
Mitä, mitä? Oliko näin huono keikka, vai eikö kukaan ollut todistamassa hienoa Dream Theater -iltaa? Upeasti alkoi In the Presence of Enemies Pt.1 & Pt.2:lla. Hienoa oli myös kuulla yhtyeen ehdottomaan parhaimmistoon kuuluvat Surrounded, Take the Time ja mahtava Lines in the Sand. Unohtaa ei pidä Blind Faithia, joka oli oikein oiva valinta settiin. Myös Ministry of Lost Souls nousi elävänä aivan eri korkeuksiin, kuin levyllä.
Lopun medley jäi vähän harmittamaan: turhan hatarasti oli osat nivottu yhteen. Sen sijaan Trial of Tears ja Learning to Live olisi voitu esittää kokonaisuudessaan. Kaikin puolin kuitenkin oikein mainio keikka Dream Theaterilta.
Jotenkin vain jäi keikasta sellainen fiilis että tää on jo nähty, taisi olla neljäs tai viides kerta DT livenä itselle. Eniten vitutti Symphony X:lle myönnetty todella reilu 30 min slotti ja DT:n keikan aikana katsella kun järkkärit raahasivat pihalle kännyillä ja pokkareilla kuvanneita ihmisiä. Taineet saada turva-alan täsmäkoulutuksensa DDR:ssä...
Jotenkin vain jäi keikasta sellainen fiilis että tää on jo nähty, taisi olla neljäs tai viides kerta DT livenä itselle. Eniten vitutti Symphony X:lle myönnetty todella reilu 30 min slotti ja DT:n keikan aikana katsella kun järkkärit raahasivat pihalle kännyillä ja pokkareilla kuvanneita ihmisiä. Taineet saada turva-alan täsmäkoulutuksensa DDR:ssä...
Omalla kohdalla oli "vasta" kolmas kerta, mutta kyllä tämä kaksi edellistä selätti. Itseäni ei pahemmin harmittanut tuo Symphony X:n setin lyhyys, oli aika puuduttavan kuuloista. Accolade II olisi tosin kelvannut.
Itse olin siellä eturivissä jäpittämässä ja kyllä siellä väki sai ihan rauhassa (tietysti) kuvansa napsia. Tuntuu kyllä todella oudolta tuo toiminta. Vaikka kyllä esimerkiksi vuosi sitten Jethro Tull Acoustic -keikalla kulttuuritalolla oli aika tarkka syyni kameroiden suhteen, siis juuri keikan aikana. Vastaavasti taannoisella Caribian Jethro-keikalla Turussa salamat välkkyivät ympäri salia jatkuvasti.