EsaJii kirjoitti noin 23 vuotta sitten (11 kommenttia)

Muistelkaa.

Joku kamala festivaalitilanne?

Metallirumpalit?

Kumpikahan on kehnompi lavalla, Stonesit isoine apuryhmineen veivaamassa jotain jumpingjackflashiä tai Lenigrad Cowboys?

Mestarit?

Doc.B.D kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Iron Cross Ruisrockissa vuonna 198?. Siis se oli hieno.


Aranwe kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Dream Theater Nummirockissa muutama vuosi takaperin. Bändi oli paska, eikä niitä kiinnostanut soittaa. Kauheaa katsottavaa/kuunneltavaa. Eikä sellainen kompinkääntötiluliluhevi edes käy festareille.


Janus kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Freddie Mercuryn muistokonsertti telkkarista 10 vuotta sitten. "Boo-hoo, this one's for you, Freddy!" ;)


EsaJii kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Asiaan liittyen, Zapalla oli joku nimi sellaiselle loputtomalle loppuvenytykselle, joka usein saadaan aikaan. Sitä taputetaan sitten ihan helpotuksesta. Mutta se termi?


Viukkis kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
The Real Frank Zappa Book, p. 169-170:

--->8---
For instance, there are a lot of reasons why musicians like to play solos on stage - but the usual reason in rock and roll is to get The Blow Job. One way to ensure that you look like the greatest thing going when you play your big solo is to make sure that you end your solo by going up the scale, then grab that last note and repeat it as fast as you can.

The statement is the same on any instrument: "Oh, I'm squirting now!" (Clever subtext to the audience.)

In case of violinist Jean-Luc Ponty, who was with the band briefly in the early seventies, no matter what the solo was, after a certain period of time on the road he always ended with the same passage - he'd wiggle up to the top of the instrument and squirt all over the place the last note ... and the crowd went wild! But if you're another guy in the band, and you see that happening every night, you go, "Ho-hum."

To a certain extent, Alan Zavod, our 1984 keyboard player. would do the same thing - he would end his solo with this thing that everybody called "The Volcano." He held the sustain pedal down and churned and smashed away to get a big blur going, and then topped it off at the end with flourish. It worked every time, but it got to be a band joke. In fact, Alan really is a great pianist (and a film composer). It's just maybe - because he was working in a rock and roll band - he thought that type of solo was the appropriate vehicle to project his aura across vast continental areas.
--->8---


Kcrimso kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
En tiedä kaameimmasta ilmiöstä, mutta kyllä ne pakolliset rumpusoolot joka keikalla usein vähän kismittää. Tosin onhan siinä hyvä sauma pistäyty toiletissa.


Viukkis kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kaikille rumpusooloja inhoaville suositellaan Sodomin plattaa Mortal Way of Live jolta löytyy kaikin puolin niin köppäinen soolo että hauskaa piisaa. Toinen hyvä rumpusoolo löytyy joltain Bay City Rollersin livelevyltä, rumpali mättää virveliä tasatahtiin ja miksaaja panoroi sitä puolelta toiselle :)


EsaJii kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Viukkis, joo, volcano soolona sopii, ja muistan ton. Mutta hain termiä sille loppurämpytykselle, jossa koko bändi ei osaa lopettaa vaan jauhaa sitä rätättättättäätttttääääätäää minuuteilla ja odotetaan viimeistä rummun lyöntiä loppupisteeksi.

Lopetusfanfaari?\n[Muokattu 31/10/2002 / EsaJii]


EsaJii kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kamalia konsertteja:

John Entwistle klubissa 70 luvulla. Meinas mennä kuulo.

Richard Thompson bändi noin 1980, kamala soundi, bändillä ei homma koossa.

Return to Forever, noin 1975 tai ennen. Lavalla tosi inteniivinen meno, mutta se oli sellaista joka ei tarjonut kuulijalle mitään. Kuin olisivat olleet eri mailmassa. Olin niin pinna kireällä että lähdin kesken.






Stello kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ma en koskaan tykannyt Smack-nimisesta bandista joskus 80-luvulla, mutta kerran piti karsia niiden keikka Porvoossa, kun oli toinen parempi bandi niiden jalkeen. Kamalaa.

Sattumoisin myos Porvoossa, Jimi Tenor & His Shamans (tai jotain sinne pain), josta olisin muuten jokseenkin pitanyt - silla kertaa sattui vaan olemaan ihan helvetillinen paansarky, eli se keikka kirjaimellisesti sattui paahan :(

Ai niin, sitten oli kanssa (vissiin 80-luvun lopulla) Bon Jovi -konsertti Helsingissa.. Tykkasin bandista, menin konserttiin, konsertin jalkeen en enaa tykannyt bandista, enka oikeastaan koskaan sittemmin.


EsaJii kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Satuin sitten kerran lopulta Chuck berryn konserttiin. Äijässä on aina ollut jotain kenkkua, ja tuollaista aisti silloinkin. Yllättäen miehen showtaju ja olemus kuitenkin veti shown uskottavasti läpi. ja paljon annetaan anteeksi kitaran takia. Jerry lee lewikselle en antaisi paljonkaan anteeksi, äijähän on pahainen pianon paukuttaja. Kitarassa on...kyrpää.