Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Kanootteilua

MZ kirjoitti noin 12 vuotta sitten (7 kommenttia)
Kävin Ivalojoella melomassa isäni kanssa inkkarikanootilla "virallisen", n. 60:n kilometrin, melontapätkän Kutturasta Toloseen. Kumpikaan ei tietenkään ollut aiemmin ollut kunnon joella kanootilla. Olipa kokemus, varsinkin siinä vaiheessa, kun olin väärin päin olevan kanootin alla keskellä vuolasta koskea. Onneksi isä sai kalastettua minut ylös, eikä kanoottikaan mennyt. Onko kukaan muu kokeillut? Paniikkihäiriöiselle oli ainakin melkoisen hieno itsensä voittamisen kokemus.

+/- saldo : 0 |

    Yeti kirjoitti noin 12 vuotta sitten+/- saldo : 0
    60 km, en oo kanootilla mennyt, mutta tuntuis aika pitkältä matkalta. Oletan, että olette menneet virtaavaa jokea pitkin, siis enemmän "ohjailua", kuin melomista. Varmasti aika kokemus. Kauan kesti?

    Käsittääkseni, (mitä melova kaverini on puhunut), niin siitä on leikki kaukana, kun kanootti on ylösalaisin. Puolikas eskimokäännös..

    MZ kirjoitti noin 12 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tarkoitus oli olla kaksi yötä ja sellaiset kaksi ja puoli vuorokautta, mutta kun mentiin ympäri, niin jäi puoleentoista vuorokauteen. Minua kauhistutti jo se korpeen meno. Jos olisin tiennyt joen vaikeuden, en olisi lähtenyt. Onneksi en tiennyt.
    Ivalojoki tosiaan on melkoisen koskinen, joten lähinnä ohjailua oli varsinkin eka päivä. Tokana kaatumisen jälkeen otettiin sen verran varman päälle, että pahimmat kohdat käveltiin.

    Jooh, inkkarilla ei varmaan ole tarkoitus harrastaa eskimokäännöksiä. Onneksi molemmat ei jääneet kanootin alle. Olihan minulla liivit ja kypärä, joten ne auttoi, mutta aika oudosti meni käsitys suunnista, ja väsähdin tosi pahasti.

    Kajakkiin en varmasti kovin helposti menisi, mutta nyt voisi inkkarilla lähteä varmaankin johonkin muuallekin kokeilemaan.

    k.p.tikka-ri kirjoitti noin 12 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Täällä on tuo Saimaan kanava, jossa aina joskus näkee ihmisiä myös kanootteilemassa; Siinä on se juttu, että joutuu todella soutamaan, kun virtaaminen on enempi hitaan puoleista. Ja sit, jos meinaa mennä koko jutun läpi, tarttee passin & viisumin ja kanootti pitää kantaa sulkujen ohi... Fyysisesti siis melkoinen koettelemus tämäkin. Matkaa kertyy yhteensä 63km muistaakseni... Homman voi tietysti tehdä myös typistettynä, pelkästään Suomen puolella Lappeenrannasta Nuijamaan järvelle & takas, 3 sulkua mennen-tullen ja mitähän sitä matkaa tullee, jotain parikyt km/suuntaansa...

    Astro kirjoitti noin 12 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Puulan rannalla Etelä-Savossa on vanhemmillani mökki, siellä mulla on inkkarikanootti, tosin ei ole viime vuosina oikein ollut aikaa käydä melomassa. Kerran meinasi mullakin henki lähteä kun isolla selällä ollessa tuli aivan älytön myrsky. Oli pakko vaan mennä lähimpään rantaan venailemaan. Mutta oikein hauskaa hommaa noin yleisesti!

    MZ kirjoitti noin 12 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Isä tuossa soitti. Joku meloja oli löytänyt kaatuessamme kadottamamme repun suunnilleen neljän kilsan päästä kaatumispaikastamme. Muutaman kosken oli laskenut ennen rantaan ajautumista.

    EsaJii kirjoitti noin 12 vuotta sitten+/- saldo : 0
    6 tuntia olen melonut pisimmillään, hiljaisia jokia

    kerran kumiveneellä koskea, mutta meillä oli opas mukana

    MZ kirjoitti noin 12 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ilmeisesti porukalla ei ole älyttömästi melontakokemusta, mutta entä kiikareiden kanssa uimisesta?
    Lintuharrastajana minulla tietysti oli reissulla kiikarit jatkuvasti kaulassa, myös kun kävin kanootin alla. Niillähän ei sitten ole tehnyt mitään. Pystyykö kiikareita siis jotenkin kuivata, tai miten muuten ne voisi suojata vedeltä siten, että katselu kuitenkin olisi mahdollista? Jotkut vanhat venäläiset kiikarini pystyi ruuvata auki, ja ne olisi saanut kohtuulliseen kuntoon, mutta noita Olympuksen kiikareita en ainakaan mitenkään saa auki.

    Lintulajistolta odotin enemmän, mutta kun kiikarit meni ja pääasiaksi tuli joelta pois selviäminen, ei pahemmin tullut lintuja katseltuakaan. Mukavimmat havainnot oli varmaan heti lähtöpaikalta nähty kotka ja muutaman tunnin melomisen jälkeen hienossa solassa aivan vieressä kaarrellut ja äännellyt piekanapari. Yhden nopean vilauksen näin koskikarasta, tilhet tietysti kesällä aina ihmetyttävät, ja lapinuunilinnusta tuli inhottavan epämääräinen kutsuäänihavis. Odottelin, että laulaisi, ja sitten yritin myös kaivaa linnun esiin tunturikoivikosta, mutta kumpikaan ei onnistunut, valitettavasti. Se yllätti, että sinirintoja ei näkynyt tai kuulunut. Rantasipejä taas näkyi ja kuului liikaakin. Niitä oli käytännössä koko ajan näkyvissä. Sitten tietysti järripeipot sun muut alueen tyyppilinnut olivat jatkuvasti äänessä.

    Meni hieman off topic, mutta eiköhän tuon kestä.