Klassisen ostamisen/hankkimisen vaikeus
strummer kirjoitti noin 17 vuotta sitten (37 kommenttia)
Niin, aina silloin tällöin iskee klasarivaihe, niinkuin varmasti monilla muillakin. Tosiaan, kyseessä on vain vaihe, eikä levyhyllystä löydy klassista muutamaa halpiskokoelmaa enempää (joissa ei ole edes kokonaisia teoksia yleensä..). Klassisen lataaminen netistä ei ole itselleni mikään moraalinen dillemma, mutta olisi kiva omistaa niitä teoksia oikeastikin.
Naxos-julkaisuja tietty näkee anttilassa, ne lienevät ihan asiallisia, ovat tosin ainakin anttilassa melko kalliita anttila-klasariksi ;) Muuten, jos noita Naxoksia tilaa cdonista, niin on kai niissä kuitenkin englanninkieliset kannet, vaikka ne on listattu ruotsinkielisillä nimillä? Eli niihin ei laiteta joka maassa omia kansia..
Mutta mutta. Minulle tietty oikeaoppisuus on tärkeää, enkä ehkä pystyisi elämään klasarikokoelmani kanssa, jos niiden esitykset olisivat oikeiden klassiisen musiikin tuntijoiden mielestä epäkelpoja. Ovatko parhaat versiot juurikin niitä 40-50 -luvulla äänitettyjä? Eivätkös ne ole public domania, saako niitä ladattua laillisesti jostain? Vai julkaiseeko Naxos jopa niitä, jos ne ovat PD:tä?
On siis useampi vaihtoehto:
1) ostaa Anttilasta Naxosta, nauttia niiden musiikista vuosien kuluessa (oman luonteeni tuntien) vittuuntua ajatukseen paremmista versioista
2) ostaa kallista klassista jostain siihen keskittyvästä nettiputiikista. Sitten klasarivaiheen laantuessa itkettää sillä hinnalla olisi saanut monta progelevyä.
3) ostaa 20CD:n kokoelman "nönnönnönnöön mestariteokset", joka maksaa 3 euroa. Kotona koko homma arveluttaa niin, että boksi piilotetaan kaapin perälle.
4) ostaa eClassicalista mp3:t. Aikojen kuluessa tajuaisi että haluaa omistaa ne tuntuvammin kuin bitteinä kovalevyllä, ja harkitsisi joko vaihtoehtoa 1) tai 2).
5) warettaa netistä. Versiot voivat olla mitä sattuu, ja kappaleiden tagituksessa oikein voi olla hirveä homma.
On se vaikeaa.
Naxos-julkaisuja tietty näkee anttilassa, ne lienevät ihan asiallisia, ovat tosin ainakin anttilassa melko kalliita anttila-klasariksi ;) Muuten, jos noita Naxoksia tilaa cdonista, niin on kai niissä kuitenkin englanninkieliset kannet, vaikka ne on listattu ruotsinkielisillä nimillä? Eli niihin ei laiteta joka maassa omia kansia..
Mutta mutta. Minulle tietty oikeaoppisuus on tärkeää, enkä ehkä pystyisi elämään klasarikokoelmani kanssa, jos niiden esitykset olisivat oikeiden klassiisen musiikin tuntijoiden mielestä epäkelpoja. Ovatko parhaat versiot juurikin niitä 40-50 -luvulla äänitettyjä? Eivätkös ne ole public domania, saako niitä ladattua laillisesti jostain? Vai julkaiseeko Naxos jopa niitä, jos ne ovat PD:tä?
On siis useampi vaihtoehto:
1) ostaa Anttilasta Naxosta, nauttia niiden musiikista vuosien kuluessa (oman luonteeni tuntien) vittuuntua ajatukseen paremmista versioista
2) ostaa kallista klassista jostain siihen keskittyvästä nettiputiikista. Sitten klasarivaiheen laantuessa itkettää sillä hinnalla olisi saanut monta progelevyä.
3) ostaa 20CD:n kokoelman "nönnönnönnöön mestariteokset", joka maksaa 3 euroa. Kotona koko homma arveluttaa niin, että boksi piilotetaan kaapin perälle.
4) ostaa eClassicalista mp3:t. Aikojen kuluessa tajuaisi että haluaa omistaa ne tuntuvammin kuin bitteinä kovalevyllä, ja harkitsisi joko vaihtoehtoa 1) tai 2).
5) warettaa netistä. Versiot voivat olla mitä sattuu, ja kappaleiden tagituksessa oikein voi olla hirveä homma.
On se vaikeaa.
+/- saldo : 0 | Tweet
6) Aina Anttilassa käydessä tsekkaa ne kaikki alelaarit, ja ostaa niistä silloin tällöin löytyvät Ondine, Teldec, Decca, Harmonia Mundi, Telarc jne. -levymerkkien levyt. Ovat yleensä noita Naxoksen levyjäkin selvästi halvempia, esim. Maxim Vengerovin levytys Bruchin ja Mendelssohnin viulukonsertoista (Teldec) maksoi taannoin peräti yhden markan... Ondinea oli taasen joku aika sitten tarjouksessa n. 5 eurolla toistakymmentä nimekettä.
Oletko nyt ihan varma, että Anttilassa on Harmonia Mundin julkaisuja?
Joo, olen alelaareissa huomannut niitä parinkymmenen sentin julkaisuja, ehkä niitä sitten tohtisi ostaa..
Oletko nyt ihan varma, että Anttilassa on Harmonia Mundin julkaisuja?
Oon ostanu sieltä ainaki Mozartin Requiemin (Herreweghe), se tosin taisi olla kampanja-/katalogikylkiäistuote. Hintaa ei ollu montaa euroa.
Joo, ja siis suurin osa niistä alelaarien levyistä on roskaa... eli tarkkana saa olla, mutta silloin tällöin sieltä tekee löytöjä.
Klassinen on ihan arvotonta vanhana. Sen ostajat eivät osta vanhaa. Siksi on hyvä valikoida tarkkaan säveltäjät ja esittäjät. Pysyn yleensä barokkiesityksissä ja siellä noi 10 kamariorkesteria.
Naxoksen bändit ovat usein halpoja eikä aina esitä ajan tyylin mukaan. Mutta klassinen kausi, 1800 luvun musiikki on OK.
Kitaramusiikkia olen hankkinut kasan Naxosta.
Tässä on yks vanha palstani
http://www.palasokeri.com/modules.php?op=modload&name=News&file=article&sid=336
Naxoksella on hyvän ja erinomaisen joukossa melko pliisua ja mitäänsanomatonta tavaraa.
Oma Beethovenin 7. sinfonian Naxos versioni on varsin ponnetonta ja latistettua soitantoa. Sitten taas on vaikka Rautavaaran Cantus Arcticus/Piano konsertto nro 1/sinfonia nro 3, joka on aivan erinomainen levy.
Halvalla ei periaatteessa voi saada hyvää, mutta Naxos hieman ravistelee tätä käsitystä.
Kannattaa ehkä ensin lainata kirjastosta useampi versio samasta teoksesta tulkintojen erojen selvittämiseksi ennen kuin hankkii heikkolaatuisen esityksen ns. klassikosta.
Levyjen valintaoppaita kannattaa tutkia, jos päättää hankkia perusteoksista kunnon tulkinnat eikä pidä ostokriteerinä levyn hintaa. Ja onhan osa ns. huipputulkinnoista halpoja historiallisia äänitteitä.
Jehna! Ja kirjastoistahan saa käydä "maistelemassa", josko mikä sattuisi miellyttämään.
Sitäpaitsi niihinhän tulee se Aksentti (tai jotain sinnepäin...) -levyjenarviointilehti, josta kans saa hyviä vinkkejä.
Sit vois ruveta vaikka tsekkaamaan yhden artistin ja/tai yhden bändin tekeleet, näistä molemmista on hyvä esimerkki Sibelius & Osmo Vänskän johtama Lahden Sinfonia.
Sanoisin että näin:
Beethoven: Klemperer - Furtwängler
Sibelius: P. Berglund
Bruckner: Karajan
Wagner: Karajan - Furtwängler
Nielsen: Salonen
Samaa mieltä Docin kanssa Berglundin Sibelius-luennoista. Jos vaan kukkaro antaa myöten, osta tuo kuuden cd:n boksi, jossa Paavo johtaa kaikki Sibben seitsemän sinfoniaa. Bonuksena sinfiksien lisäksi saat asialliset versiot mm Finlandiasta ja Kullervosta.
Berglundin käsissä Sibeliuksen viimeinen sinfonia ei ole musiikkia vaan metsän puhetta. Kaikki muut tulkinnat pitäisi kieltää jumalanpilkka-lakiin ja maanpetturuuten vedoten. Berglundiin verrattuna jonkun Salosen tulkinnat kuulostavat kaupunkilaisen ADHD-lapsen vedoilta.
Aikoinaan ostelin Haydnin sinfonioita. Ne olivat niin samanlaisia, että suurin os meni divariin sitten. Joitakin säästin.
Sibeliukselta en jaksa kuunnella kuin 2. ja 5. sinfoniat ja sitten monia muita tekeleitä. Kullervon kuoro-osuuksista tykkäsin.
Klassinen ei ole pelkkiä sinfonioita. Kuunnelkaa vaikkapa Janacekia.
Aikoinaan ostelin Haydnin sinfonioita. Ne olivat niin samanlaisia, että suurin os meni divariin sitten. Joitakin säästin.
Haydn on oman aikansa hissimusiikkia sillä erotuksella että tuolloin ei ollut hisseja ja H:n musiikki on pääosin sävelletty ruokailun taustamusiikiksi.
"Oman aikansa hissimusiikkia"? Siis hissimusiikkia kaikkiin niihin huomattavasti tylsempiin tuon aikakauden säveltäjiin verrattuna? Haydnilla oli sentään edes välillä yritystä saada ruoka menemään väärään kurkkuun.
Eipä sillä etteikö Haydn vaatisi kapellimestarilta melkoisesti näkemystä että siihen saadaan puhallettua henkeä.
"Oman aikansa hissimusiikkia"? Siis hissimusiikkia kaikkiin niihin huomattavasti tylsempiin tuon aikakauden säveltäjiin verrattuna? Haydnilla oli sentään edes välillä yritystä saada ruoka menemään väärään kurkkuun.
Niin siis mikä H:n yli sadasta sinfoniasta olikaan mielestäsi ylivoimainen verrattuna hänen aikalaistensa tuotoksiin?
No, Haydn ja Mozart kun pistetän vastakkain, Mozart voittaa. Mutta on siellä tylsiä Wolfgangillakin.
Haydnin pianokonserttoja jaksan kunnella ja kamarimusiikia pianolle ja jousille. Mozart joskus tylsä sillä alalla.
Niin, ja jopa JS Bachilla on tanakasti tylsiä biisejä.
Mutta mitä voi odottaa, jos joutuu työkseen ja perheensä leivässä pitääkseen joka päivä kirjoittamaan nuotteja paperille. Kokeilkaa itse.
Shostakovich on heviä ja Bartokin jousikvertetot taas King Crimsonia...
Skrjabin - Ekstaasin runoelma jne. - ovat sitten psykedeliaa.. kuten myös Debussy.
Perkele, Doc, näinkö läheltä meidän klasarimaut liippaavat?!? Soitettiin aikoinaan orkesterileirillä Skriabinin Ekstaasirunoelmaa, josta alkoi sedän musiikin metsästäminen - eikä tuottanut pettämystä löytyessään. Deccalta on julkaistu vuonna '99 Ashkenazyn johtama, vuosina ´91-´96 äänitetty tupla, jossa on kaikki kolme sinfoniaa sekä Le Poème de L'extase Berliiniläisten orkesterien vetäminä. Suositellaan, jos ei vielä hyllystä löydy.
Kuuntelet tietysti varmaan myös Shostakovichia, Stravinskya ja Varèsea...? :)
Niin siis mikä H:n yli sadasta sinfoniasta olikaan mielestäsi ylivoimainen verrattuna hänen aikalaistensa tuotoksiin?
Numero 92 ei ole pöllömpi. Haydnin oratoriot ja pianokonsertot ovat kylläkin mielenkiintoisempia.
Aterioinnin taustamusiikiksi soveltuu erityisesti 94. sinfonia johon on piilotettu repäisevä törähdys kohtaan joka muuten soveltuisi mainiosti viinin maistelemiseen.
Nyt kuuntelulla Uuno Klamin Karjalaista rapsodiaa, Kalevalasarjaa jne, kokoelmalla eri orkestereita & johtajia.
Jospa Merikantoa seuraavaksi...?
Wagnerin parsifalin kuuntelin pari kertaa läpi. Eka klassinen levy, ihan hyvä. Vienna 1972 Sir George Solti. sanooko mitään, onko parempia versioita?
Haydnin sinfonia f-molli nro 49 vuodelta 1768 on oma suosikkini, ja sitä olen jaksanut soitella kymmenet vuodet. Tietääkö joku tuolta ajalta parempia sinfonioita? Bachin poikien teoksiin olen tutustunut, mutta kyllä Haydn lienee sinfonikkona tuon ajan parhaimmistoa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Symphony_No._49_(Haydn)
Solti muistaakseni johti ainakin Mahleria kehuttavasti....
Debussyn La Mer on hyvän pianistin soittamana loistavaa kuunneltavaa ja muutenkin miehen teokset ovat meikäläisen mieleen.
Wagnerin parsifalin kuuntelin pari kertaa läpi. Eka klassinen levy, ihan hyvä.
Varmaan joku grindcore-sovitus, jos se mahtui yhdelle levylle.. koko Parsifal kestää ainakin 4 tuntia.
Toi Parsifal, mikä on kirjastosta lainassa, on 4 levyllä. Siinä on mukana paksu vihko, mielenkiintoista tekstiä aiheesta. Komean rakennuksen väsäsivät Parsifalin esityspaikaksi, Bayreuth:in. Tässä on sanat englanniksi ja saksaksi. Mielummin lukisin suomeksi Eschenbachin Parsifalin, onko sellaista olemassa?
p.s. mitenkä Nietzsche liittyy Parsifaliin, kun sen nimi mainitaan ensimmäisenä vihkosessa, kun toi lontoo vähän takkuaa..
p.s.s. osui käteen tänään kirja: Jorge Volpi - Klingsoria etsimässä? Ei mitään hajua kirjasta, mutta vaikuttaa kansitekstit ja kirjan nimi mielenkiintoiselta. meni vähä off the topic, tavallaan.
Olet aika fakiiri, jos olet kuunnellut sen jo kahdesti. Minä olen maksanut Karajanin CD-kasasta täyden hinnan ja olen kuunnellut sen 15 vuoden sisällä kerran.
Nisse oli alunperin Wagnerin bestis, mutta viimeistään Parmesaanin säveltämisen kohdalla välit olivat poikki. Nissen mielestä teos oli liian "kristillinen" ja taisi muotokielessäkin olla jotain vikaa.
Mitäs levytyksiä suosittelisitte Schubertilta?
No siinä Keskeneräisessä on ainakin yks kaikkien aikojen upeimpia alkuja....
Klassista voi warettaa laillisesti täältä:
http://www.lib.hel.fi/fi-FI/musiikkisivut/digimusa/
Pieni valikoima mutta mm. Beethovenin eka ja 9:s kera Furtwänglerin.
Huomatkaa myös samaisesta paikasta löytyvä linkki Naxos Music Libraryyn, mistä saa kuunnella tietyn kohtuuden rajoissa Naxoksen koko kataloogia ilmaiseksi Helsingin kaupunginkirjaston kortilla (tai ainakin sen numerolla).
Huomasin juuri että tuo Beethovenin viidennen ja seitsemännen Kleiber-tulkinta, jonka olin bongannut RYMistä löytyy cdonistakin melko halvalla (8,95e). Jäi mieleen parista muustakin levystä nuo "vinot" kannet, ovat näemmä tuota kehuttua Deutsche Grammophonin tuotantoa.
http://rateyourmusic.com/release/album/ludwig_van_beethoven/symphonies_no_5_and_7__vienna_philharmoniker___carlos_kleiber_/
Mitkä klassisen musiikin levymerkit ovat luotettavia? Entä mitä kannattaa ehdottomasti välttää? Onko jossain sivusto josta löytyisi listattuna parhaana pidetyt levytykset teoksista?
Ei voi yleistää, varsinkin kun esittäjän ja tulkinnan pitäisi ratkaista. Moni lyömätön esitys löytyy Deutsche Gramofonin levyltä, joka kuitenkin sekoili aika pahasti äänenlaadun suhteen digiaikakauden alussa. Äänenlaadultaan hyviä ovat yleensä BIS, Decca ja Harmonia Mundi. Sitten löytyy merkillisiä jokereita kuten Denon, joka tunnetaan Euroopassa lähinnä viihde-elekroniikan valmistajana. EMI on tehnyt monta levyä, jotka kuulostavat siltä, että kamariorkesteri on naapuritalon kamarissa. Eli ei voi yleistää.. monet Deccan 60-luvun analogianauhoitukset ovat pirun hyviä..
Allmusic Guiden kautta pitäisi löytyä klassisen musiikin vastaava versio..
Yleisesti ottaen pienemmät levymerkit, kuten BIS, Hyperion, Ondine, ECM, jne ovat keskimääräisesti luotettavampia kuin isot.
Niillä on enemmän ambitiota (vaikkakin vähemmän resursseja) keskittyä tuotantoon kuin jäteillä.
Paljon riippuu siitä mitä etsii: Hyperionilla ja Harmonia Mundilla on hyvä repertuaari vanhempaa musiikkia, BIS on tunnettu mm. Sibelius -levytyksistä, ECM Pärtistä, ym..
Isot nimet löytyy isoilta levymerkeiltä. En osaa sanoa yhtään lafkaa jota pitäis varsinaisesti välttää, jopa halpamerkin Naxoksen äänitteet ovat olleet ihan kelvollisia tähän asti.