Jammo kirjoitti noin 17 vuotta sitten (29 kommenttia)

Nyt aloitetaan hyvin henkilökohtainen listaus.
Tarkoitus on kertoa sellaisista äänitteistä, jotka ovat itse kullekin ylitse kaiken arvostelun, siis levyistä jotka ovat teille äärimmäisen tärkeitä riippumatta yleisestä arvioinnista.
Haluan siis kuulla vereslihalla olevia tuntemuksia/kertomuksia teille tärkeistä jutuista, joita te olette kuunnelleet vuosikausia. Konsensusmateriaalin voitte jättää narikkaan.

Aloitan itse omalla esimerkillä.

Kun 90-luvun lopulla palasin progemusiikin pariin ja liityin Gentle Giant -listalle, jouduin äkkiä tilanteeseen että nettitutuillani oli lukuisia kasettiäänitteitä, joita he eivät osanneet siirtää CD-formaattiin ?! Machemmona ko. operaatio ei ollut minulle ongelma eikä mikään, joten löysin itseni yhtäkkiä palveluyrityksenä... Noo, tuolloin ei Neutronsien levyjä vielä ollut saatavilla CD-muodossa http://www.progarchives.com/artist.asp?id=1953
ja kun olin bändin kaksi levyä konvertoinut kasetilta CD:lle eräälle kaverille ja toinen heppu oli jutusta kuullut, pyysi hän kopiota ko. CD-stä. Vastalahjaksi hän lähetti minulle kaksi CD-R-levyä, joista toinen oli John Renbournin The Black Balloon. Tuo levy iski minua johnkin hermoon kertalaakista. Hankin oitis levystä oman kappaleen, jota olen soitellut nyt jo kymmeniä ellei satoja kertoja.
Levyn kaikki biisit ovat erinomaisia, mutta viides kappale The Pelican on sellainen että sitä kuunnellessani aika pysähtyy ja maailma on yhtäkkiä täydellinen ja hyvä. :shock:

Yeti kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
C-Kasetti ajoista Kalevala - Boogie Jungle on ollut yks niistä, sit kun sen sai CD-formaattina, niin ei oo ollut niin kovassa suosiossa, mutta kuunetelussa toki.

Ian Gillan - Mr. Universe 2. tai 3. kopio oli C-kasetilla. Se tuli kuunneltua kirjaimellisesti puhki. Nyt se on onneks cd-r:llä.

Kingston Wall I, II, III

Pink Floyd - Wish you were here, Animals..


strummer kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Olen löytänyt kolme levyä, jotka ovat saaneet minut ihan sekaisin. Jokaista kuuntelin ns. paljon. En usko että enää voi samanlaista tunnetta tavoittaa, mutta kolme ällistyttävän kovaa levyä on pirun hyvin. Levyt ovat ostojärjestyksessä London Calling, Selling England by the Pound ja Blackwater Park. Nuo ovat tosin kaikki kehuttujakin, ja kehujen ansiosta ne löysinkin ;)


fitchet kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Larks' Tongues in Aspic (King Crimson) on levy johon aina tarttuu ja rakastuu uudelleen. Siinä on sellaista taikaa. Toinen tällainen levy vois olla Music Has the Right to Children (Boards of Canada)


metsä kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Pink Floydin 60-luvun lopun-70-luvun alun levyistä (esim. Ummagumma, Atom Heart Mother, Meddle, Obscured By Clouds) pidän enemmän kuin näistä Dark Side of the Mooneista tai Walleista.

Ja nämä Wigwamit, Pressat ym.


Leppari kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tässä pieni lista niistä levyistä jotka ovat kolahtaneet kaikkein koviten ja muuttaneet käsitystäni musamaailmastani jne. ...aikajärjestyksessä:

U2 : Achtung Baby ja Jethro Tull : Songs from the Wood (näistä se musaharrastus oikeastaan lähti..)

Primal Scream : XTRMNTR (ysäripopittelun jälkeen tuli täystyrmäys josta vieläkin otetaan lukua... tämän vuosituhannen paras levy edelleen...)

Tool : Lateralus (käynnisti hirvittävän metalli-innostuksen... metallia voi siis tehdä muutenkin kuin tuplabasaritiluttelulla...)

The Cure : Bloodflowers (kaunein ja paras goottilevy koskaan. osui juuri oikeaan elämäntilanteeseen...)

Opeth : Deliverance (ennen tätä örinämusa ei kolahtanut, oli kuin olisi astunut johonkin uuteen maailmaan. Vähän aikaan kaikki muu 99% musasta kuulosti surkeelta.)

Porcupine Tree : Fear of a Blank Planet (...ja tässä viimeisin kolahdus...)


Yeti kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Pink Floydin 60-luvun lopun-70-luvun alun levyistä (esim. Ummagumma, Atom Heart Mother, Meddle, Obscured By Clouds) pidän enemmän kuin mielestäni 'yliarvostetuista' Dark Side of the Moonista tai the Wallista.


^Samaa mieltä!

Unohdin ehkä eniten kuunnellun levyn, Hawkwind - Master of the universe (kokoelma, K-Kaupan kassalta 20 mk)


Jukka kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ehkä tähän täytyy mainita muistona nuoruudesta
CCR: Cosmos Factory, ensimmäinen levyni, jota kuunneltiin 2-3 kuukautta ennen toisen levyn ostoa.

Tärkeimpänä suomalaislevynä Wigwam: Fairyport ja ulkolaisena
Pink Floyd: Wish You Vere Here, jota arvostan siitä syystä, että Nick Mason jossakin haastattelussa piti tätä bändilevynä, jonka tekoon saivat kaikki osallistua tasapuolisesti.


JiiPee kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Rushin Presto ja Different Stages livealbumi... ja Zeppelinin Nelonen (ZoSo) ja Houses of the Holy lienevät kaikkien aikojen suurimmat suosikit. Presto ei toimi kaikille, mutta minulle tuo albumi edustaa Rushin uran huippua.

Camelilta Mirage ja Moonmadness kolisivat aikanaan kovaa. Floydilta suurin suosikkini on ehkä Meddle... mutta Floydia ei tule enää kuunneltua aikanaan koetun totaalisen yliannostuksen vuoksi.

Genesikseltä voisin mainita Seconds Out -livealbumin (jolla on Genesiksen lähes kaikki parhaat biisit), ja Marillionilta Clutching At Strawsin. Roger Watersin Amused to Death on lyriikoiltaan kauheaa ruikutusta alusta loppuun, mutta kieltämättä musiikillisesti vaikuttava albumi. Ehkä jopa parempi kuin Floydin huippulevyt.

Dave Matthews Bandin Live Trax Vol.2 lienee kaikkien aikojen paras livealbumini. Tai sitten Central Park DVD/audio.

Eiköhän siinä jo top-kymppi suunnilleen tullutkin...

PS: Kai tuohon listaan olisi pitänyt Yes mahduttaa mukaan, mutta yksikään albumikokonaisuus ei ehkä kuitenkaan nouse niin paljon ylitse muiden... pitäisi listata niin monta levyä...

PS2: Pakko lisätä The Who:n Join Together livealbumi, joka jälleen kerran ei saa varauksetonta tukea kaikilta Who-faneilta, joiden mielestä aataminaikuinen "Live at Leeds" on edelleen paras. Minusta Tommy on Join Togetherillä aivan fantastisena (orkesteritaustaisena) versiona. Kyllä Who on yksi kovimmista!

Kuten huomaatte, niin pidän livealbumeista... ja omistan aika ison läjän loistavia bootleggeja suosikkibändeiltäni.


OldfieldOlli kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Suosikkilevyjä on paljon,mutta muutama menee yli kaiken.
Pink Floydin Wish You Were Here on yksi sellainen samaten moni Oldfieldin levy(Tubular Bells,Hegest Ridge,Ommadawn,Incantations,QE2 jne.)
Alan Parsons Projectin Tales of Mystery.. myös.Voi onhan näitä...:Camel:Moonmadness,Genesis:Selling England by the Pound,Klaus Schulze:Timewind jne...


MissLemon kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mikä ihmeen vimma teillä on listata levyjä ja bändejä erilaisiin paremmuusjärjestyksiin? Mielestäni Hesarilla oli hyvä idea kysyä eri artisteilta niitä noloimpia levyjä, mistä on ikinä digannut. Pitäiskö laittaa sellainenkin ketju tänne? Vai onko ollut jo?


JiiPee kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mikä ihmeen vimma teillä on listata levyjä ja bändejä erilaisiin paremmuusjärjestyksiin?


Onhan tietysti vaihtoehtona aina lopettaa koko foorumi.

Tämä taisi olla kolmas uusi ketju tällä viikolla, ja viides tässä kuussa... karmealla "vimmalla" jengi spämmää näitä listoja tänne.

Voisivathan moderaattorit näille kevyille hauskanpitoketjuille jotain rajaa tietysti laittaa...


Lerxst kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jellyfish: Spilt milk
Jellyfish: Bellybutton
The Cure: Disintegration
Tom Petty: Full moon fever
The Church: Starfish
Rush: Presto

Noissa on sellainen juttu, että niitä on vaikea arvostella mitenkään ikinä muuten kuin täydellisiksi. Nekin osuivat juuri sopivasti nappiin omana aikanaan.


k.p.tikka-ri kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Äääh... Niitä on monta... Osa niistä on sellaisia, joita en edes soita kuin harvoille & valituille... itseni lisäksi. Mutta eka oli/on kait Suomen Talvisota 1939-40 Underground Rock, se oli senverta tajuntaa laajentava kokemus heti alusta alkaen....


EberkJuho kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Amorphis : Tales From the Thousand Lakes
Eka hevi-levy jonka ostin. Tällä levyllä melodia ja death metal yhdistyvät hienolla tavalla.

King Crimson : Red
Tämä ja muutamat suomalaiset proge-bändit avasivat ovet progen ihmeellisen maailmaan. Vaikka tämä ei enään olekaan lemppari Crimson (se on Discipline), niin on silti aivan kärjen tuntumassa.

Airin Moon Safari on tietyn tärkeän ajan soundtrack itselleni.


Doc.B.D kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jammo kirjoitti tehtävänasettelussa että "konsensusmateriaalin voi jättää narikkaan" ja sitten te listaatte Pink Floydia ja King Crimsonia. Moniko teistä luulee nykyisin pärjäävän ylioppilaskirjoituksissa? :lol:


JiiPee kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Pitikö tästä tehdä siis "tunnustusketju"?

No okei... tunnustan kuuntelevani silloin tällöin radiosta Suurlähettiläitä ilman ääntä.


OldfieldOlli kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
No sitten tunnustan,että kuuntelen aika ajoin Tangerine Dreamin nykytuotantoa,vaikka aika yleisesti se lyttyyn haukutaankin.(Ja itsekin olen siihen syylistynyt).Esimerkiksi itsekin aluksi täysin ruttaamani Phaedra 2005 kuulostaakin itse asiassa....oikein hyvältä :oops:

AI niin ja sitten joidenkuiden hyljeksimä Pink Floydin Money [u:5bafad14cb]ON HYVÄ BIISI![/u:5bafad14cb]


Kcrimso kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0


AI niin ja sitten joidenkuiden hyljeksimä Pink Floydin Money [u:cc8c1fea4b]ON HYVÄ BIISI![/u:cc8c1fea4b]


Jep, niin on.


juuffo kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
AI niin ja sitten joidenkuiden hyljeksimä Pink Floydin Money [u:67c8f1fe18]ON HYVÄ BIISI![/u:67c8f1fe18]


Jep, niin on.

Ilmanmuuta !


AcidMothersBadenbaden kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Can: Tago mago, johdatukseni krautrockin maailmaan.

Circle: Forest & Guillotine, johdatus Circlen maailmaan. Avasivat myös paljon ovia (kotimaisen) vaihtoetomusiikin pariin. Jonkin sortin "musiikin täydellistymä"-kokemus.

The Ruins: Tzomborgha, aiheutti myös "musiikin täydellistymä"-kokemuksen.

YUP: Normaalien maihinnousu, YUP-fanitus alkoi, avasi ovia suomenkielisen musiikin pariin.

Kauko Röyhkä: Lauralle, hillitön Röyhkä-fanitus alkoi, erityisesti "Se ihana soul-levy"-kappale syynä siihen.

Keuhkot: Peruskivi francon betonia, "musiikin täydellistymä"-kokemuksia taas, tosin tällaista en ollut osannut edes kuvitella.

Kuolleet intiaanit: puuluuranko, melko satavarmasti voi sanoa, että 2000-luvun kovin juttu.

Jethro tull: Thick as a brick, täydellisin progelevy, joka sekunti parhauta.


EsaJii kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Täydellisiä albumeja on niin vähän. Ne jotka ovat joskus ollaat koviakin suosikkeja saattavat olla vuoden soittamatta, kun biisit on liian tuttuja. Puhki kuluneita. The Who Live at Leeds on sellainen, mutta en siis soita usein enää.

Mutta kyllä on useita ajattomia albumeja, en vaan osaa nyt listata.

Yhtään ainoa Rolling Stones albumi ei ole sen veroinen kuin singlekokoelma. Between the Buttons on sellainen outo että sen jaksan soitta kokonaan.


Stonehead kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Paljonhan noita on mut ekana tuli mieleen ja siksi nämä. Kolahti ja kovaa penskana ja aivan uudenlaiseen kitaran rääkkäämiseen aukesi ikkunat. Adrian Belew styget Lone Rhino ja Twang Bar King. King Crimson Beat ja Dicipline ja Tree of a perfect pare. Rush Moving pictures ei sovi kohdallani unohtaa. Punkin ränkytys taukosi vuosikymmeniksi.


EsaJii kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ei se muuten ole täydellinen kuoriminen, eikä päärynä, vaan pari. ;)


Stonehead kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ei se muuten ole täydellinen kuoriminen, eikä päärynä, vaan pari. ;)
Hyvin lohkastu palanen. :D


iikori kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ensimmäinen oma ostama äänite oli Best of bee gees c-kasetti.
En omistanut vielä tuolloin levaria. Kasetti on edelleen tallella ja nostalgiasyistä latailin netistä cd:lle biisit ynnä muuta vanhaa Bee Geesiä.
Ekat vinyylit oli MOody Bluesin (nk.vakikokoonpanon)kaksi ekaa,
jotka kuuntelin lähes puhki.
Eka CD oli NEil Youngin Eldorado japsipainos, jota ei älpeenä ollut.
Levyn takia jouduin investoimaan Sony cd-soittimeen.
Eli tässä äärimmäiset äänitteet....


jarmo kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Ehkä tärkein oli se jonka ostin omilla rahoilla eli Juice Leskinen & Grand Slam:Yölento
oli eka vinyyli ikinä en ollut saanut yhtään levyä et se oli nro 1. josta keräily alkoi ja tuo levy on mulla erelleenkin enkä myy!


EsaJii kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Moody Bluesia en oikeen ole koskaan viitsinyt kuunnella. Huomasin vasta hiljattain mikä siinä on. Vähän sama kuin Yes ym proge bändit: ei mitään huumoria, totista touhua. Jethro Tullissa taas oli huumoria.

Metallimusiikissa ei ole tarkoituksella huumoria, mutta jos Ozzy on asialla, kai siinäkin on.


Lyra kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Rammsteinin Sehnsucht

Levy johon en ole kyllästynyt koskaan, enkä tule koskaan kyllästymään. Minun mielestä niitten paras levy ehdottomasti. Olen järjettömän rakastunut sen levyn kitaraosuuksiin.

Metallican Justice for all

Lähinnä siksi kun siinä on niin monta suosikkikappaletta (jotka kyllä livenä soi paremmin, mutta who cares..), kokonaisuus toimii.

CMX:n Aura

Vaikka en enää CMX:ää kovin aktiivisesti kuuntele niin Aura ja Veljeskunta on sellasia nostalgiapläjäyksiä hamaan ikuisuuteen asti :)


Jammo kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Rodrigo Leâo & Vox Ensemble : Theatrum

Portugalin suuri salaisuus. Levyn musiikki kuulostaa katoliseksi kääntyneen Robert Frippin säveltämältä messulta.