Käsitteletkö levyjäsi silkkihansikkain?
AcidMothersBadenbaden kirjoitti noin 16 vuotta sitten (18 kommenttia)
Ota tarkasteluusi vanhin levysi. Siis siinä mielessä vanhin, että olet omistanut sen kaikkein kauiten. Onko vuodet tuonut paljon naarmuja? Soiko virheettömästi?
Mun vanhin lienee n. vuodelta '96. Pieniä jälkiä on, soi kumminkin moitteetta. Kyllä CD:n yli kymmenen vuotta pitääkin kestää.
Mun vanhin lienee n. vuodelta '96. Pieniä jälkiä on, soi kumminkin moitteetta. Kyllä CD:n yli kymmenen vuotta pitääkin kestää.
+/- saldo : 0 | Tweet
Ei mitenkään hysteerisen hempeästi tule käsiteltyä, mutta kyllä levyt pysyy kansissaan ja koteloissaan siististi hyllyssä. Tarkoitusta vastaava suojeleva käsittely, jotta voi kuunnella huomennakin. En ole lainannut levyjä vuoden 1991 jälkeen, jolloin luokkakaveri palautti yhden aarteeni ryvetettynä maksalaatikkoon.
Kaikki vinyylit ja CD:t ovat hyvässä kunnossa. Eka uutena ostettu vinyyli vuodelta 1982 ja CD 1991. Kaseteista osa on virttynyt puhki.
80-luvun lopussa ostamani tai saamani AC/DC:Highway To Hell cd toimii edelleen moitteettomasti.
Vanhimmat cd:t ovat 80-luvun lopulta. Kaikki soivat yhä moitteettomasti.
Golden Hour of Donovan ja Foxtrot vinyylit ovat ehkä hieman menettäneet diskanttejaan lukuisten soittokertojen myötä, mutta muuten soivat ilman mitään onklemia.
Vanhin hyllystä löytyvä CD näyttäisi olevan Atom Heart Mother vuosimallia 1985; hyvin tuo soi edelleen vaikkei mikään remasteri olekaan.
Yleensä kenkiä lankatessani huomaan musiikkia puuttuvan ja rähmälöin jonkun levyn lautaselle taustameluksi.
Tämä oli vitsi.
En pidä cd:tä kuin kukkaa kämmenellä koska ne ovat käyttötavaraa. Aina sellaisen uuden jostain saa. En kuitenkaan mitenkään tarkoituksellisesti niitä heittele ja vahingoita. Pikemminkin käsittelen niitä reissussa rähjääntyy- menttaliteetilla. Tiettyjä kansileaflettejä arvostankin sitten ihan eri tavalla.
Levyihin ei kosketa rasvanäpein ettei tule sormenjälkiä (kansiinkaan). Käytettyinä ostetuisa levyisä joskus on naarmuja, mutta cd:n kannet vaihdan mahdollisuuksien mukaan siisteihin jos kovin ikäviä ovat. Joskus on jotain harmillisia onnettomuuksia sattunu ja levyyn tullu naarmu, sillon maailma romahtaa.
En niitä paljon putsaile. Jos lapset sotkee pyyhin tahmat pois. Olista sormista ei jää suuria jälkiä.
DVDt on kehnompia, helposti hyppii jos naarmuttaa pikkasen.
Yksi kaveri avasi kerran oven valkoiset kumihanskat käsissä. Kysyin, että häiritsenkö pahasti. En häirinnyt, se oli vaan kuuntelemassa vinyylilevyjä.
Niitä hapettuvia CD-levyjä ei ole onneksi näkynyt sitten 90-luvun alun. Niihin tuli reikiä, joista aurinko paistoi läpi.
Käytettyjä levyjä ostaessa katson aina ettei naarmut paista läpi, muuten kyllä saa olla jokunen "kevyt" naarmu... ovat yleensä toimineet vielä silloin.
Tuli tuossa eilen puheeksi, että voiko poltettu cd-r "vanhentua", kun levyä ei ole kuunneltu 6-8 vuoteen. Levyltä kuului suhinaa taustalla ja muutenkin huono soundi. Aikoinaan levy kuului moitteettomasti.
Nyt kun on keksinyt noi vinyylit, niin aika hellää on käsittely. Ei tule kosketeltua suotta neulalle tarkoitettuun kohtaan. Onkohan noi 12" (6-8 min musiikkia puolellaan, 45 RPM) pitempi-ikäisiä, kuin 33,3 nopeudella soitettavat LP:t? Ainakin urat on syvempiä, ja täten soundikin tuhdimpi?
Poltetut CDt vanhentuvat helposti lämmössä. Mulla noin yhden kesän autossa. Suhisee vaan elokuussa.
Jos nyt oikein muistan, niin taitaahan niissä CD-levy paketeissa olla varoitus jättämisestä aurinkoon ja X-celsius lämpöön.
Takavuosina CD:n poltto epäonnistui turhan usein, joten vein pilalliset CD-Rt kasvimaalle elukoita pelottamaan. Levyt muuttuivat täysin läpinäkyviksi parissa auringonpaisteisessa päivässä. Pilvisellä säällä muutos kesti hieman pitempään.
:twisted: riippuu levystä :twisted:
Hankin ensimmäisen cd -soittimen v. -86 Hong Kongista ja sieltä ostin myös ensimmäiset cd:t - kaikki toimivat vielä. Sisällöltään parhaat levyt tunnistaa siitä että niiden lehtisiin on joskus kaatunut punaviiniä. :)
En ole kontrollifriikki levyjen suhteen, mutta vanhoja sarjakuvalehtiä olen aina käsitellyt "silkkihansikkain".
Kyllähän nuo levyt hyvässä kunnossa ovat pysyneet. Nykyään ei tosin enää jaksa stressata jos esim. levyn pidike on vähän vaurioitunut - olkoon.
on tuanu vuaret naarmuja! ja tökkii N.I.B. piisis ja mones muuski (kai) en oo kuullu monee vuatee :D mut kerra mitä on nii nii ikävästi on käyny :(
Katselin tuossa TV1:n dokumenttia "Se päivä muutti Suomen" ja siitä jaksoa "Öljykriisi"... elikkä -70-luvun alun öljykriisiä käsiteltiin ja siinä eräs kaveri esitteli miten vinyylilevyt ohenivat tuolloin... näytti ensin vinyyliä vm. -71, taivutti sitä ja heti perään taivutti vinyyliä vm. -72 joka taipui paljon enemmän... kun ottaa huomioon että levyjä valmistetaan hurja määrä, niin tottahan se pienikin oheneminen on säästänyt öljyä ja vinyylien kustannuksia merkittävästi.