Hezzu kirjoitti noin 16 vuotta sitten (2 kommenttia)

Kertokaapas kommentteja näistä levyistä:

1972: "Son Of My Father"
1976: "Knights in White Satin"
1977: "From Here to Eternity"
1978: "Midnight Express"
1979: "E=MC2"

Sekä näistä Munich Machinen levyistä, Giorgio on mukana myös näissä:

1977: "Munich Machine"
1978: "A Whiter Shade Of Pale"
1979: "Body Shine"

Ainaski joku nuista on kai instrumentaalinen syntsadiscolevy, Mikkola soitti sitä joskus monta vuotta sitten Avaruusromuisa. Ja toi vanhin nyt epäilemättä on mielenkiintonen.

ttt kirjoitti noin 16 vuotta sitten+/- saldo : 0
Yrittänyt paikallistaa kyllä noita Moroderin lp;tä divareista, mutta ei toistaiseksi ole onnistunut.
Instruiks veikkaisin From Here to Eternityä tai "Keskiyön Pikajunaa"...

Mites Donna Summerin I Feel Love :wink:


Riley kirjoitti noin 16 vuotta sitten+/- saldo : 0
From Here to Eternity on tyylipuhdasta discoa synakoukkuineen, vokooderiefekteineen ja gospelkuoroineen. Huomionarvoista on, että levyn a-puolen biisit on miksattu yhteen tasaisesti jumputtavan 4/4-biitin päälle, joka selvästi ennakoi jo tämän päivän klubikulttuuria. Aika paljon Kraftwerk-vaikutteita on kuultavissa, soundipuolella etenkin. Bilemusiikkiahan tää on, ei tätä levyä nyt muuten välttis jaksa kovin usein kuunnella, vaikka onkin vain 30 minsaa.

Midnight Express on samannimisen elokuvan soundtrack. Kaikki tuntee varmaan tältä levyltä biisin Chase, joka soi mm. Ylen raviohjelmien tunnarina. Tässä on enemmän variaatiota ja osin melodisempia, osin kokeilevampia biisejä kuin FHtE:llä, kun tätä ei ole tanssilattialle suunnattu. Mm. bluesia ja vähän Vangelis-henkistä tunnelmointia löytyy. Tää on pääosin instrumentaalinen, mutta pari laulettuakin biisiä on levyllä. Erittäin suositeltava kaiken kaikkiaan.

Muita levyjä en oo mieheltä kuullut.

Moroderhan on edelleen bassolinjojen kruunaamaton kuningas. Helposti tunnistettavasta pomppivasta Moroder-bassosta on muodostunut jo jonkin sortin käsite ja sitä jäljitellään edelleen.

Ja hienot viikset: