Philip Glass
Greeny kirjoitti noin 16 vuotta sitten (12 kommenttia)
Olen kuunnellut Koyaanisqatsia ja sen synkkä tunnelma viehättää näin syyspimeänä iltana. Muistelen nähneeni joskus elokuvan ihmiselon hulluudesta kontra luonnon kauneudesta - musiikkina juuri tämä teos.
Nyt kiinnostaisi tutustua äijän tekemisiin hieman laajemminkin, mutta tuotantonsa on kuin laaja erämaa, eikä viitsisi lähteä ilman opastusta harhailemaan pimeään korpeen. Voisiko joku asiaa paremmin tunteva suositella jotain mistä löytyisi reitin alkupää? Voisi olla mukavaa jos alkumatkalla olisi helpompaa maastoa jotta ei heti hengästy liian raskaan reitin valittuaan.
PS. Olen juuri tullut lapista vaeltamasta, siitä runollisuus, mutta siis suomeksi: haluaisin levyvinkkejä PG:n tuotantoon tutustuakseni (PG ei tässä tarkoita Peter Greeniä niinkuin yleensä kirjoituksissani).
Nyt kiinnostaisi tutustua äijän tekemisiin hieman laajemminkin, mutta tuotantonsa on kuin laaja erämaa, eikä viitsisi lähteä ilman opastusta harhailemaan pimeään korpeen. Voisiko joku asiaa paremmin tunteva suositella jotain mistä löytyisi reitin alkupää? Voisi olla mukavaa jos alkumatkalla olisi helpompaa maastoa jotta ei heti hengästy liian raskaan reitin valittuaan.
PS. Olen juuri tullut lapista vaeltamasta, siitä runollisuus, mutta siis suomeksi: haluaisin levyvinkkejä PG:n tuotantoon tutustuakseni (PG ei tässä tarkoita Peter Greeniä niinkuin yleensä kirjoituksissani).
+/- saldo : 0 | Tweet
Levyistä Songs From Liquid Days ja Glassworks on hyvä aloittaa.
Mishima-soundtrack on myös erinomainen valinta aloittelijalle.
Tiedän, että Glass on todella arvostettu muusikko/säveltäjä, mutta mä olen aina luullut, että sen jutut on kaikki ihan klassista musiikkia. On se kai joillain Bowien levyillä ollut mukana kyllä.
Onkos se tehnyt yhtään puhdasveristä pop/rock/proge/jazzlevyä?
"Ihan klassista musiikkia" on vähän harhaan johtava määre, ei se kyllä mitään mootsarttia tai beethoovenia oo tyyliltään. Esim. tuon Koyaanisqatsin tai Glassworksin ja aika monen muunkin levyn voi mieltää ihan hyvin vaikka progeksi. Esityskokoonpanokin on jotain ihan muuta kuin sinfoniaorkesteri.
On se kai joillain Bowien levyillä ollut mukana kyllä.
Ei ole varsinaisesti ollut mukana Bowien levyillä, mutta on sovittanut sekä Lown että Heroesin sinfoniseen muotoon.
Kyllä Glass on turhan yliarvostettu. Minulla on läjä sen levyjä, mutta ei sitä jaksa kuin juuri Koyaanisqatsi, Powaqqatsi, Mishima ja hieman alkuajan teoksia. Kyllä Steve Reich on hyvin paljon parempi ja monipuolisempi.
Suuri osa musiikista on kuin arpeggiatorilla kahdella sormella ja yhtä sielukasta. Aikamoista voimistelua on esim. Music in Twelve Parts, joka on yli kolme tuntia hinkkaamista.
Greeny, saat minulta VHS Koyaanisqatsin, pistä osoite private messagena.
Kiitos tarjouksestasi pinulk, mutta valitettavasti VHS -laitteet on menneet jo poistoon. Laite hajosi ja sitten siirryttiinkin jo DVD -aikaan.
Solo piano on soinut minulla aika usein.
Jaa, pinulkia myötäillen : Steve Reich on syvällisempi säveltäjä, johon kyllä kannattaa tutustua, jos rahkeet riittää. Reichin musiikki menee paikoin tai aika usein ääriteoreettisilla rajoilla toisin kuin Glassilla, jonka musiikki on ns. pop-minimalismia.
Steve Reichia olen kuullut viisi levyllistä, Glassia ehkä 12-15. Tuon otannan perusteella Glass kyllä miellyttää huomattavasti enemmän. Toki Reichilta kuulemani parhaimmisto on ollut myös todella hyvää.
Niinpä. Reich on enemmän musiikin opiskelijoille suunnattua, akateemista opinnäytettä muistuttavaa teoreettista materiaalia. Olin Reichin 70-vuotissyntymäpäivien juhlakonsertissa 30.9.2006 Sibeliusakatemiassa ja täytyy sanoa että teokset (Steve Reich - clapping music, piano phase, music for pieces of wood, music for 18 musicians) olivat haastavia soitettavia ja kuunneltavia, vaikkakin antoisia juuri siinä hetkessä. En tosin ole aikonut kuunnella noita kappaleita enää toista kertaa levyltä...
Itse tykkään sekä Philip Glassin sekä Steve Reichin teoksista, mutta ovat mielestäni aivan erilaisia säveltäjiä vaikka samaan "genreen" lokeroidaan. Glassin musiikkia on helpompi sisäistää kuin Reichin, mutta tykkään Glassin melodioista.
Omia suosikkejani ovat mm. Glassworks (tästä kaiketi kannattaisi kuuntelu aloittaa), Akhnaten-ooppera, soolo pianot, ja Ravi Shankarin kanssa tehty yhteistyö "Passages". Seuraavaksi pitäisi kuulla Glassin muita oopperoita...
Kiitos vinkeistä vinkeistä. Panin Glassworksin tilaukseen.