Henry Fool : Men Singing
Kcrimso kirjoitti noin 12 vuotta sitten (7 kommenttia)
Henry Fool on Tim Bownessin yksi lukuisista projekteista/bändeistä. Mutta siinä missä miehen useimmat projektit liikkuvat lähinnä taidepopin tontilla on Henry Fool varsin puhdasveristä progea. Tai oikeastaan tämä vertautuu eniten sellaiseen hillityimpään brittiläisiin progea ja jazzia yhdisteleviin bändeihin kuten Quiet Suniin ja Gilgameshiin (Gilgamesh on toki monimutkaisempaa musiikkia kuin Henry Fool). Levyllä vieraileekin Quiet Sunin (ja Roxy Musicin) kitaristi Phil Manzarena. Niin ja on tämä Bownessin jutuksi poikkeuksellinen siksikin että levy on täysin instrumentaalinen! Ja jottei Bownessin rooli liikaa korostuisi niin levyn keskeisin hahmo on bändin kosketinsoittaja Stephen Bennett joka soittaakin hienosti. Musiikkia koristellaan tyylikkäästi viuluilla, huiluilla ja saksofonilla. Viimeisen biisin fonittelu-hetket tuovat mieleen jopa jotkut VdGG:n hillityimmät jamittelut World Recordin ajoilta. Hienon levyn kruunaa tasapainoiset, hyvin hengittävät soundit. Men Singing tulee varmasti olemaan 2013 vuoden parhaimmistoa. Suosittelen!
+/- saldo : 0 | Tweet
Erinomainen levy. Kumma että tätäkään ei ole kukaan muu palasokerilainen vaivutunut kuuntelemaan...
Nyt tajusin vasta, että se on Henry FOOL eikä COW. Ehkä tämä on myös vastaus kysymykseesi. Tai sitten musiikki on liian uutta ja elävää.
Kuuntelen juuri Spottarista ekaa biisiä. On kyllä tosi mainiota retro-jazzrockia (tms)! Upeat soundit. Näin hyviä soundeja en muista kuulleeni uudessa musiikissa. Kiitoksia Kcrimsolle vinkistä. ;)
Eipä kestä! Laittakaahan muutkin soimaan (kun se nykyisin niin helppoakin on).
Hmm .. tulipa itsekin pyöräytettyä tuo. Vähän happoista/spacea mun tämän hetken fiiliksiin, mutta ei pahaa. Voisin kuvitella pyöräyttäväni tuollaistakin samoihin mielentiloihin kun soitan Gongia. Ei kiipeä varmaan kovin korkealle mun 2013 listalla, mutta ei huono.
Lupaavan kuuloista, monipuolista menoa puolen tusinan biisin otoksen perusteella. Kiitokset vinkistä, Kcirimso! En ihan kaikista kuulemistani biiseistä niin perusta, toistaiseksi suosikkini on jykevä "My Favourite Zombie Dream". "Everyone In Sweden" ei iske ollenkaan, "Men Singing" on tylsähkö; "Chic Hippo" taas herättää mahtavia de-ja-vu-tuntemuksia, vaan en millään saa edeltäjiä langan päähän, hitto ;-)
Chic Hippo lienee oma suosikkini levyltä.