Peter Gabriel : And I'll Scratch Yours
Markkutapio kirjoitti noin 10 vuotta sitten (16 kommenttia)
Tämä albumi olisi varmaankin pitänyt kirjata v/a-osastolle.
Aukeeko tämä cd teillä tietokoneella? Liekkö kopiointisuojausta käytetty?
Aukeeko tämä cd teillä tietokoneella? Liekkö kopiointisuojausta käytetty?
+/- saldo : 0 | Tweet
Mulla on ollut tapana kirjata klassinenmusiikki säveltäjän eikä esittäjien mukaan. Sovelsin samaa kaavaa tähän.
Sorry, ihan oikein kirjattu... mulla vaan jäi hymiö pois tuosta v/a-toteamuksesta. Onkos Gabrielin aiemmilla levyillä ollut muita esittämässä hänen sävellyksiään?
Onkos Gabrielilla ollut aiemmin muiden esittämänä levyillä?
En ymmärrä kysymystä.
Näähän on ihan uskomattoman paskoja versioita.
Monta ihan hyvää.
0 hyvää mun mielestä. Hirveetä kuraa.
Brian Enon Mother Of Violence on loistava.
Tämä cover-levy onnistuu melko hyvin siinä tärkeimmissä cover-biisien pointissa eli tulkitsijat tekevät biiseistä suurimmaksi osaksi itsensä näköisiä. Sen jälkeen on enemmänkin kyse siitä että pitääkö kyseisen artistin tyylistä. Tämän saamasta yleisestä palautteesta päätellen Gabrielilla on laajempi musiikkimaku kuin hänen faneillaan. :D Itseäni miellyttää eniten seuraavat biisit: I Don't Remember (David Byrne), Mother Of Violence (Brian Eno), Come Talk To Me (Bon Iver). Arcade Firen Games Without Frontiers on myös hyvä mutta piirun verran liian lähellä alkuperäistä versiota. Jopa Lou Reedin rujo tulkinta Solsbury Hillistä on tavallaan viehättävä. Ei tässä oikeastaan ole yhtään versiota jota inhoaisin. Stephen Merrittin Not One Of Us mielyttää ehkä vähiten omalaatuisuudestaan huolimatta.
Sinänsä aika isopäistä Gabrielilta masinoida tribuutti-albumi itselleen (yleensä Billy Sherwood hoitaa sen homman...)! :D Mutta en minä oikeasti usko että Gabriel on ajatellut projektia vain omahyväisestä näkökulmasta.
Suurin osa Transatlanticin covereista on muuten juuri malliesimerkkejä täysin turhista versioista. Suoraan läpisoitettuja versioita samassa tyylilajissa kuin alkuperäisetkin. Mitä järkeä? Ainakaan studiolevylle äänitettynä.
Yksi kaikkien aikojen parhaista covereista muuten on yhä Yesin tulkinta Simon & Garfunkelin Americasta. Siinä biisi muokkautuu täysin saumattomasti Yesin minieepokseksi. Huikea veto!
En ole levyä kuullut, mutta vähän noloa kun Radiohead ja jotkut muut eivät sitten osallistuneetkaan.
Radiohead ja David Bowie jättäytyivät pois artisteista joita Gabriel levylle halusi. Onhan se aika paljon odotettu että kaikki vaan lähtisivät tälläiseen mukaan, eihän edellä mainituilla välttämättä ole minkäänlaista suhdetta Peter Gabrielin musiikkiin.
Ok, olin ollut siinä luulossa, että osallistumiset olisivat olleet sovittu homma jo ennen kuin Gabrielin omat coverit julkaistiin.
Olen edelleen sitä mieltä, että nämä versiot ovat hanurista. Hyvä (kai) , että on yritetty omalla tyylillä. Musta vaan tuntuu, että nää on tehty viidessä minuutissa ja vasemalla kädellä.
Vähän kaukaan haettu suhde mutta Gabreil ja Bowie: molemmat on soitelleet Tony Levinin ja Robert Frippin kanssa.
Mukavaa kuunneltavaa parin vuoden tauon jälkeen. En vieläkään ymmärrä että millä tavalla nämä olisivat muka "uskomattoman paskoja versioita".
Mulla on tupla vinyyli, Scratch My Back / And I'll Scratch Yours. Turhia molemmat, myyntiin. 2000- luku ei kovin hyvin ole PG:llä mennyt, taitaa luovuus olla loppunut. Valitettavasti, vaikka Up tulikin.
Rahhaa pitää saada, se on ymmärrettävää. Nyt ei taida enää lammas herätä kuten -80 luvun alussa.