JiiPee kirjoitti noin 10 vuotta sitten (10 kommenttia)

Yksi huonoimpia Camel-levyjä, mutta onhan tämä Rose of Sharon aika hieno melodramaattinen kappale. Sopisi hyvin jonkun Chaplin-mykkäelokuvan rakkaustarinan taustalle. :D

Kcrimso kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mulla on aukko sivistyksessä: en ole kuullut tätä Camelin levyä ikinä.


JiiPee kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
En minäkään tätä aivan kauheasti ole kuunnellut sen ilmestymisen jälkeen. Silloin, kun se julkaistiin, odotukset olivat kovat, kun edellisestä studiolevystä (Stationary Traveller) oli 7 vuotta. Levy oli melkoinen pettymys. D&D on jotenkin tasapaksu albumi. Täytyypä soittaa läpi taas joskus muistin virkistämiseksi (jos jaksaa).

Tuo Rose of Sharon on aika hienon imelä tosiaan, muusta levystä ei ole juuri mitään mieleen jäänytkään.

PS: Tämä oli eka Camel, minkä ostin uutena silloin teininä. Tilasin muistaakseni etukäteen vielä postin kautta, joka lisäsi vielä tulevaa pettymystä. ;)


OldfieldOlli kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Myös Hopeless Anger on todella hyvä biisi. Mutta todellakin muuten albumi on valitettavan vaisu. Yksi bändin heikoimmista.


Kcrimso kirjoitti noin 9 vuotta sitten+/- saldo : 0
Onpas tylsä!


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tää on todella puuduttava levy. Dust And Dreams ja Harbour Of Tears ovat muuten RYM:issä todella yliarvostettuja. Edellämainitun keskiarvo 3,44 ja jälkimmäisen peräti 3,59. Käsittämätöntä. Latimer-fanit ovat ilmeisesti todella uskollisia sankarilleen. Eihän näillä oikein ole mitään yhteyttä edes Camelin 70-luvun (tai edes 80-luvun) soundiin. Olisi julkaissut mieluummin omalla nimellään.

Arvosana 2/5


Jukez kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Noh... Latimer kai Camelin nimen omistajana ja ainoana alkuperäisjäsenenä saa tehdä nimellä mitä lystää. Jonkin verran levymyyntiin vaikuttanee myös, onko levy Camel- vai Andrew Latimer-nimikkeellä julkaistu?


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jooh... en mä Latimerin lakiteknistä oikeutta nimeen kyseenalaistanutkaan. Se on bändin jäsenten hommaa. Ilmeisesti asia on syystä tai toisesta heille ok. Ja totta kai vanhalla nimellä ratsastamisessa on kyse on lähinnä kaupallisesta ratkaisusta. Brändi myy. Mua vaan vähän tökkii nämä yhtyeet jotka yksi jäsen kaappaa omakseen. Etenkin tapauksissa joissa kyseessä on kuitenkin pitkään ollut varsin demokraattinen oikea bändi mitä Camelkin käsittääkseni oli varmaan jonnekin Moonmadnessiin asti.

Frippin ja Ian Andersonin "bändikaappaukset" on helpompi sulattaa koska he ottivat yksinvaltiuden haltuunsa jo niin varhaisessa vaiheessa yhtyeen taivalta.


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Usean vuoden hiljaiselon jälkeen Andrew Latimer hyppäsi jälleen kamelinsa selkään vuonna 1991. Mies oli ilmeisesti tauon aikana ehtinyt kirjoja lukemaan koska perusti paluulevynsä John Steinbeckin klassikkoromaanin Vihan hedelmät. Dust And Dreams kuulostaa vilpittömältä ja tietynlainen pop-laskelmoivuus joka vaivasi Camelin 70-luvun lopun ja 80-luvun alun levyjä on poissa. On helppo uskoa että juuri tälläistä musiikkia Andy Latimer tahtoi tehdä. Mikäs siinä, harmi vaan että minä en tästä juuri mitään saa irti. Kappaleet ovat pääosin tylstää tunnelmointia ja äänimaisemaa hallitsee kolhot ja lasisen kuuloiset syntetisaattorimatot.

Välillä musiikki hieman syttyy eloon, mutta aneemiset ja halvan kuuloiset soundit torppaa aika pahasti noitakin kohtia. Etenkin rummut on äänitetty todella ponnettoman kuuloisesti (osa rummuista sähkörummuilla soitettuja ja taitaapa osa olla ihan vaan ohjelmoitua töminää). Välillä tuntuu kuin kuuntelisi demoa: "joo tähän kohtaan tulee sitten jouset". Ylipäätänsä monessa kohtaa tulee fiilis että Latimer olisi halunnut tehdä musiikkia sinfoniaorkesterille mutta rahaa ei riittänyt kuin halvimpiin Casioihin. Onnettomat sounditkin kestäisi jos musiikillinen sisältö olisi timanttia, mutta kun ei tämä oikein sisällä mitään mieleenpainuvia melodioita puhumattakaan mistään progemaisista instrumentaali-iloitteluista. Muutama kitarasoolo toki hieman herättelee. Levyn loppupuolisko on kyllä hieman parempi kuin jäätävän tylsä alku.

Tämä levyn voisi minulle pelastaa ehkä se jos joskus äkkäisin että sanoitukset ovatkin loistavat. Toistaiseksi en ole niihin juuri huomiota kiinnittänyt. Myönnettäköön se. Paras biisi: End Of The Line.

4/10


Jukez kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Olikos tää jo jenkkilevy eli Andrew siirsi olemuksensa rapakon taakse.


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Jep, made in California.