Dire Straits : On Every Street
JiiPee kirjoitti noin 11 vuotta sitten (8 kommenttia)
Love Over Goldin tapaisen mestariteoksen jälkeen Brothers in Arms taantui jo pahasti ja tämä keskinkertainen poplevy jätti hienon bändin hautajaisista ikävän maun.
Ei tämä sen ajan MTV-popkategoriassa aivan onneton ole, mutta muihin DS:n levyihin verrattuna heittämällä huonoin.
Ei tämä sen ajan MTV-popkategoriassa aivan onneton ole, mutta muihin DS:n levyihin verrattuna heittämällä huonoin.
+/- saldo : 0 | Tweet
Heh. Joo, aikas tylsähän tämä on. Itse diggailen kovasti Brothers in Armsia, mutta tällä levyllä on tasan yksi hyvä biisi, eli nimiraita. Esimerkiksi sinkkubiisi Calling Elvis on tajuttoman tylsä ja ärsyttävä renkutus ja muut menee unikategoriaan. Soitanta on ammattitaitoista, mutta biisit surkeita. Arvosana 5
Remasteroitu versio on hyvä. Calling Elvis tuli aiemmin aina skipattua mutta tästä sen pystyin kuuntelemaan. Mitenkäs te tästä tylsän saitte?
Miten pelkkä remasterointi voi muuttaa yksittäistä biisiä noin paljon? Mikä muuttui?
Samaa asiaa ihmettelen minäkin.
Tykkään tunnelmapaloista Fade to Black, You and Your Friend, Iron Hand ja Planet of New Orleans. Loput vaihtelevat mukiinmenevästä kehnoon.
Tulipa sitten vihdoinkin kuunneltua tämä levy. Ennakot eivät olleet kovinkaan positiivisia, mutta eihän tämä ole ollenkaan huono. Ihan kivoja biisejä, vaikka muutamassa kohdin lipsahtaakin hieman liikaa viihteen puolelle. Parhaista levyistä tämä kyllä jää selvästi, mutta Brothers in Arms'in pohjanoteeraustitteli ei ole vaarassa.
On tää kyllä jäätävän tylsää musiikkia.