Jean Michel Jarre : Chronologie
Jammo kirjoitti noin 10 vuotta sitten (4 kommenttia)
Jarren parhaimmistoa : verevää, dynaamista, melodista ja mahtipontista musiikkia, joka soveltuu hyvin uruille. Tämän seikan totesin pari viikkoa sitten , kun Espoonlahden kirkon kanttori Anna Pulli soitti oman sovituksensa Chronologie 3:sta Urkuillassa 25.4 (kolmiosainen sarja "Rendez-vous urkujen kanssa"). Uusituista uruista lähti massiivinen soundi eikä Jarren tarvinnut hävetä yhtään matinean kahden muun säveltäjän JS Bachin ja Einojuhani Rautavaaran seurassa.
+/- saldo : 0 | Tweet
En olekaan kuunnellut tätä levyä varmaankaan yli kymmeneen vuoteen. Täytyykin laittaa tänään soittimeen. Muistelisin, että ihan hyvä levy o kyseessä.
Jarre on usein ihan poppista, vaan yhtä usein tosi upeaa, vauhdikkaan tyylikästä ranskalaista elektronista musiikkia. Ero saksalaisiin, esim Tangerine Dreamiin tai Klaus Schulzeen on varsin tuntuva. Jarre rakentaa biisinsä aina joko melodian tai selkeän teeman pohjalle, kun saksalaiset lähtevät rytmistä tahi sointimaailmasta liikkeelle. En ota tässä kantaa siihen , kumpi on mahdollisesti "parempi" lähtökohta. Jarren muita aika antoisia albumeita ovat Oxygene ja Rendez-vous, varsinkin jälkimmäinen on minulle rakas äänite, löytyy niin vinyylinä kuin CDnäkin.
Jarren musiikki kolahti meikäläiseen lujaa joskus 70-80 luvun taitteessa. Eka miehen levy, jonka ostin heti ilmestyttyään oli Zoolook(1984). Ostin kaikki levyt uskollisesti johonkin 2000-luvun alkuun asti. Nykyään tulee kuunneltua aika harvoin, mutta silloin kun kuuntelen, niin laitan yleensä joko Oxyn, Equinoxen tai Concerts in Chinan.
Hermoverkossani lienee tapahtunut jotain yllättävää, kun yltiöproge ei enää innosta niin kuin nuorempana. Gentle Giant, Univers Zero, King Crimson ja pari muuta kompleksisen musiikin mestaria ei pärjää lainkaan elektronisen musiikin seireeninkutsulle...