Yes : Heaven & Earth
OldfieldOlli kirjoitti noin 10 vuotta sitten (25 kommenttia)
Hieman tylsältä vaikuttaa, valitettavasti.
+/- saldo : 0 | Tweet
En kai toista itseäni? ;)
En kai toista itseäni? ;)
Jos musiikki toistaa itseään niin sitten se on ok.
Aika kevyt levy, vähän tuollainen Open Your Eyesin tyylinen. Ei tämä ihan huono ole, hiukan tasapaksun oloinen ehkä vain. Levyn päättävä Subway Walls on oikein mainio biisi.
Mun mielestä Heaven & Earth on hyvin erilainen levy kuin Open Your Eyes. OYE on energinen ja ylituotettu ja H&E leppoisa, kevyt ja tuotannoltaan hyvin vähäeleinen. H&E:stä tulee mulle sellaiset aurinkoiset länsirannikon singer-songwriter vibat. Vaikea oikeastaan yhdistää mihinkään tiettyyn aiempaan Yes-levyyn vaikka yhtymäkohtia sinne tänne toki helppo löytää. Se Yesissä oikeastaan onkin aika kiinnostavaa että bändi on niin skitsofreeninen että ei koskaan hyvässä ja pahassa tiedä että mitä ukoilta ulos tulee. :)
Sitä ihmettelen kyllä että kun Howe on usein valittanut että Jon Anderson pidätteli Yesiä viime vuosinaan rokkaamasta kunnolla ja nyt kun Napoleon on poissa tieltä niin eipä näillä kahdella viimeisellä levyllä silti rokki-vaihdetta ole vaan päälle saatu.
Subway Walls on ainakin proge-mielessä levyn paras biisi, mutta ei sekään täysin tyydyttävä ole. Geoff Downesin "orkestraalinen" White Car -henkinen intro kuulostaa irralliselta ja hieman halvalta. Myöhempi epäsäännöllisessä tahtilajissa (17/8 kuulema) kulkeva instrumentaaliosuus on kyllä hyvä. Tuommoista olisi kaivattu levylle enemmän!
Itse asiassa alan tykätä tästä levystä. Miellyttävää kuunneltavaa. Viihdemusiikkia Yesiltä? :)
Subway Walls on hieno biisi, mutta jää vähän "kesken". Tuohon sellainen Starship Troopersin (liveversion) tapainen loppuhuipennus, niin puhuttaisiin Yesin huippubiisistä.
Jotenkin tuo biisi on nyt sellainen, että kliimaksi jää puuttumaan.
Ostin itsekin levyn tänään, vaikka spotify-kuuntelusta jäikin vähän lattea fiilis. Ehkäpä levy kuulostaa paremmalta, kun pääsen kotiin kuuntelemaan kunnon laitteilla.
Oho, DR 11. Ei huono. http://dr.loudness-war.info/album/view/69396
Fly From Here oli DR 7. http://dr.loudness-war.info/album/view/10546
Uusi laulaja Davison on lähes joka biisissä pääsäveltäjä. Kumma, ettei Howella ja Squirella ole ollut materiaalia tarjolla.Ei nämä nyt niin upeita biisejä ole. Downessilla on tietty Asia- kiireensä. No, joka tapauksessa kyllä tämä paranee kun enempi kuuntelee. Vika biisi on tosiaan mainio.
No itseasiassa Davisonhan olisi krediiteissä jo sen takia että hän on biisien sanoittaja. Tosin tässä tapauksessa kyllä hän on oikeasti myös ollut säveltämässä biisejä. Ei ne vanhat parrat jaksa näköjään. Tietty heillä on toki muitakin kohteita jonne biisejään laittaa.
Olen nyt kuunnellut tämän viitisen kertaa ja ei tästä oikein mielikuvituksettomasti osaa sanoa paljon muuta kuin "ihan kiva" Yesin omassa skaalassa tämä jää auttamattomasti sinne häntäpäähän (vain Open Your Eyes on selkeästi heikompi). Edellistä ei ole kuitenkaan sinänsä haukuksi tarkoitettu koska pidän Yesin levyistä niin paljon. Heaven & Earthilla yksikään biisi ei tiputa kunnolla rimaa, mutta toisaalta ei tässä mitään kovin legendaaristakaan ole. Subway Wallskin jää jotenkin keskeneräisen oloiseksi.
Tämä on samalla tavalla kevyt lisäys veteraani-artistin katalogiin kuin Jethro Tullin (okei... Ian Andersonin) ja Mike Oldfieldin uusimmat levyt. Vuoden 2014 tasoon jos suhteuttaa niin ei pääse tällä hetkellä vuoden viiden parhaan levyn joukkoon. Top kympissä ehkä, mutta tuskin enää sitten kun vuosi on täynnä.
Trevor Horn teki Fly From Herellä tuotannon suhteen mielestäni hieman terävämpää ja mielikuvituksellisempaa työtä, mutta toisaalta Heaven & Earthin ilmavampi masterointi pelastaa paljon ja sounditasolla nämä kaksi uusinta Yes-levyä menevätkin lopulta aika tasoihin.
"Yesin häntäpään levyksi" tämä on yllättävän koukuttava. Joka päivä pitää kuunnella vähintään kerran. :D
Loppujen lopuksi tämä muistuttaa Yesin muista levyistä ehkäpä eniten niitä kahta ensimmäistä. Tosin siinä missä Yesin nuorukaiset vielä tuolloin ROKKASIVAT hippimokkasiineissaan niin nyt tilalla on isoisät jotka hiippailevat varovasti reinoissaan varoen lonkkamurtumia ja sitä että lastenlapset heräisivät päiväunilta. Olen aika iloinen tästä levystä itseasiassa. Pidän nimittäin hyvin todennäköisenä että tämä tulee olemaan yksi eniten kuuntelemistani Yesin levyistä sitten kun olen 80 vuotias (siihen ei Open Your Eyes pysty!). Perpetual change ja niin edelleen.
Minulle tämä toimií jo näin neljäkymppisenä. Onhan se totta, että tämä ei millään tavalla sykähdytä, eikä tässä mitään klassikon aineksia ole. Tämä vain kuuluu sellaisiin "mukaviin kuunneltaviin". Sellainen hyväntuulinen levy.
Onhan tää loppujen lopuksi ihan kivaa taustamusaa. Eka , vika, neljäs ja seitsemäs biisi ovat vallan mukavia. Eikä se Open Your Eyes mikään paska ole. Ehkä Yessin heikoin, mutta ihan mukavaa taustamusaa sekin.
Minusta Open Your Eyes on kyllä ihan aidosti sysipaska levy. Valitettavasti. Onneksi se on Yesin ainoa joka ansaitsee yhtä karun arvion.
To Ascend on aika hieno biisi myös. Progen kanssa perinteisessä mielessä tällä levyllä ei ole juuri mitään tekemistä, mutta jotenkin omaperäisen kiehtova silti.
Mielenkiintoisia uutisia Yes leiristä, saas nähdä johtaako mihinkään :
Chris Squire: "I spoke to Jon Anderson not long ago. We had a nice chat. I think we will do something together again - it's just that he may not be up for full-scale touring."
http://prog.teamrock.com/features/2014-08-13/big-generator
Joku tässä levyssä viehättää. Jotenkin harmittoman mukava ja steriili. :D
Taisi olla reilun vuoden tauko tämän kanssa. Ja kuulostipa taas erittäin miellyttävältä. Minä todella tykkään tästä levystä, siitäkin huolimatta että tämä ei ole mikään mestariteos. Jotain outoa "mystiikkaa" tässä on, harmittoman popin kuorrutuksen takana. Ehkä se on se käsittämätön määrä talenttia.
Tänään tämä kuulosti oikein raikkaalta ja hyvältä. Synkkä maailma tarvitsee tällaista musiikkia juuri nyt.
"Step Beyond" on varteen otettava vaihtoehto kaikkien aikojen huonoimmaksi Yes-biisiksi.