Jammo kirjoitti noin 9 vuotta sitten (0 kommenttia)

Alkukeväästä 1977 valmistauduin YO-kirjoituksiin lukemalla aamupäivän ja lounaan jälkeen kuuntelemalla uutta tai itselleni tuntematonta musiikkia Espoon tuolloisessa pääkirjastossa, Leppävaarassa. Erityisesti tsekkasin elektronista musiikkia, Tangerine Dreamia, Wendy (tuolloin Walter) Carlosia, Kraftwerkia, Terry Rileytä ja tätä Jean Michelin uutuutta. Tuolloin pidin Oxygenea jotenkin pinnallisena tuotoksena ehkäpä liiallisen aiempiin vertailun vuoksi. Jokaista levyä PITÄISI kai arvioida itsenään; no vasta myöhemimin aloin arvostaa tätä lämmintä ja helisevää musiikkia. Tästä löytyy sekä hienoja tunnelmia että maukkaita melodioita teknisesti hyvin toteutettuina. Mitä muuta musiikiissa pitää olla?