Fleetwood Mac : Tusk
OldfieldOlli kirjoitti noin 9 vuotta sitten (12 kommenttia)
En vissiin ole ennen kuullut tätä kokonaan. Aikas kivahan tämä on. Sellainen letkeä ja hyväntuulinen.
+/- saldo : 0 | Tweet
Tämähän ilmestyi Rumoursin jälkeen ja oli kaupallisessa mielessä floppi. Siis "floppi" Rumoursiin, yhteen kaikkien aikojen myydyimpään poplevyyn verrattuna. Ja levyltä ei irrotettu oikeastaan yhtään kunnon radiohittiä.
Tusk on aika hauska siinä mielessä, että bändi teki massiivisen suosion keskellä näin "oudon" ja kokeilevan levyn. Rock-kriitikothan ovat aina rakastaneet Tuskia. Itse en kuitenkaan ole koskaan aivan täysin lämmennyt, en tiedä miksi.
Rumours tosiaan on myynyt lähes saman, kuin Dark Side of the moon, eli kymmeniä miljoonia kappaleita. Tusk möi "vain" muutaman miljoonan. Kokeellisuus varmaan seltää osan. Lisäksi Tusk on tuplalevy, joka on saattanut syödä ostajakuntaa.
Oli Tuskilla pari hittiä, eli nimibiisi ja Sara, jotka muistaakseni molemmat oli aika korkealla ainakin UK ja USA listoilla. Not That Funny julkaistiin sinkkuna myös, mutta hittiä siitä ei tullut. Oma suosikkini lienee ainakin tällä hetkellä Sisters of the Moon, jonka lopussa Buckingham vetäisee oikein komean kitarasoolon. Muutenkin pidän Buckinghamin soittotyylistä ja soundista, joka on omaperäinen.
Mitkä tässä on niitä kokeellisia ja outoja kappaleita? En jaksaisi koko levyä kuunnella, mutta noi kiinnostaisi testata.
Heti kun mainitsin, etten oikein tykkää, niin äijä kiinnostui. :D
Tuskin tässä mitään sellaista "kokeellista" on, mistä sinä innostuisit. Ehkä "kokeellisuus" on sitäpaitsi Fleetwood Macin tapaisen bändin kohdalla väärä sana. Ei vain lähdetty metsästämään hittiä.
AllMusic antaa tälle näköjään täydet viisi tähteä. Ehkä tuo arvostelu selvittää enemmän. http://www.allmusic.com/album/tusk-mw0000190000
Heti kun mainitsin, etten oikein tykkää, niin äijä kiinnostui. :D
Joo, totta kai asia voi toimia noinkin päin. Nuorena esimerkiksi jos Tapani Maskula haukkui jonkun leffan niin sehän oli minulle suorastaan suositus. Nykyisin oon jo varmaan enemmän Maskulan linjoilla (ei tosin taida kirjoittaa enää?).Itse tähän levyyn liittyen: en selvinnyt ensimmäistä kappaletta pidemmälle. Ei tosiaankaan mitenkään vastenmielistä kuunneltavaa sinänsä, mutta totaalisen epäkiinnostavaa oman makuni kannalta.
Ennen hyvä nyrkkisääntö oli Rolling Stone. Jos haukuttiin, kannatti heti kiinnostua. Rolling Stone on erityisesti aina inhonnut progebändejä. Erityisesti niit'ä kaupallisia, eli Rushia ja Pink Floydia. Nyt onkin sitten takki totaalisesti kääntynyt, syystä tai toisesta.
Kuuntele rimso nimikappale. Se on vähän "kokeellisempi", vaikka hitti olikin. Tai kuuntele Buckinhamin kitaratyöskentelyä biisissä Sisters of the Moon. Ei tää musa oo sulle varmaan siltikään. Mutta itselle Fleetwood Mac kolahti kovaa 80-luvulla ja hyvin menee edelleen. Kävin tänään ostamassa Rumoursin boxin jossa on ceedeetä, deeveedeetä ja vinyyliä.
Mulle taitaa riittää edelleenkin Peter Greenin aikainen matsku kerran viidessä vuodessa :P
Ok ldfieldlli! Kuuntelen nimiraidan huomenna.
Olin reipas ja kuuntelin jo tänään. Ihan kiva. Tykkäsin rummuista. Ja etenkin loppupuoliskosta tuli mieleen vähän Sgt Pepperin meiningit.
Tein tästä Spotifyyn oman version, mistä puuttuu Buckinghamin soolomatsku. Kokeillaan.