Miles Davis : At Fillmore
Jukez kirjoitti noin 9 vuotta sitten (1 kommenttia)
At Fillmore June 17.-20.6.1970.
Neljän peräkkäisen illan konserteista Teo Maceron voimakkaasti editoimat lp-puoliskot. Setit koostuivat suurinpiirtein samoista biiseistä, mutta poikkeuksiakin oli, puhumattakaan improvisaation vaikutuksista. Eri iltojen matskusta Macero sitten editoi neljä erilaista runsaan kahdenkymmenen minuutin mittaista settiä, Wednesday-, Thursday-, Friday-, Saturday Miles.
Päättäen jättää merkitsemättä biisiaihioiden nimiä, mistä mikin pätkä koostui...
Kyllä, kun vertaa maaliskuun helmeen, Live At The Fillmore East 7.3.1970, on tapahtunut erityisesti rytmipuolen (Holland, DeJohnette) soitossa suoraviivaistumista. Ilmaisu loittonee koko ajan kauemmas ns. perinteisestä jaskasta.Akustinen basso on jätetty narikkaan ja ny mennään ihan koko sähköarsenaalilla. En ole ihan varma, onko Keith Jarretin läsnäolo uruissa/pianossa niin kauhean hyvä juttu. Liikaa ääniä ja rajoittaa Corean omaa työskentelyä. Kokonaisuus hajanaisempi. Kaoottiset free-jaksot ovat aika raskasta kuultavaa. Jotkut tästä varmaan tykkää ko hullut puurosta, mutta mun täytynee palata vähän taaksepäin ajassa, takaisin Bitches Brewiin...
Ehkä parhaiten onnistunut on perjantain editaatio, jossa alussa Miles soittaa tovin yksin DeJohneten beatkompin päälle.
En tiedä, korjaisiko asian sitten se 4n cd:n julkaisu, joka pitää sisällään kaikki neljä iltaa editoimattomina kokonaisuuksina, epäilen.
Neljän peräkkäisen illan konserteista Teo Maceron voimakkaasti editoimat lp-puoliskot. Setit koostuivat suurinpiirtein samoista biiseistä, mutta poikkeuksiakin oli, puhumattakaan improvisaation vaikutuksista. Eri iltojen matskusta Macero sitten editoi neljä erilaista runsaan kahdenkymmenen minuutin mittaista settiä, Wednesday-, Thursday-, Friday-, Saturday Miles.
Päättäen jättää merkitsemättä biisiaihioiden nimiä, mistä mikin pätkä koostui...
Kyllä, kun vertaa maaliskuun helmeen, Live At The Fillmore East 7.3.1970, on tapahtunut erityisesti rytmipuolen (Holland, DeJohnette) soitossa suoraviivaistumista. Ilmaisu loittonee koko ajan kauemmas ns. perinteisestä jaskasta.Akustinen basso on jätetty narikkaan ja ny mennään ihan koko sähköarsenaalilla. En ole ihan varma, onko Keith Jarretin läsnäolo uruissa/pianossa niin kauhean hyvä juttu. Liikaa ääniä ja rajoittaa Corean omaa työskentelyä. Kokonaisuus hajanaisempi. Kaoottiset free-jaksot ovat aika raskasta kuultavaa. Jotkut tästä varmaan tykkää ko hullut puurosta, mutta mun täytynee palata vähän taaksepäin ajassa, takaisin Bitches Brewiin...
Ehkä parhaiten onnistunut on perjantain editaatio, jossa alussa Miles soittaa tovin yksin DeJohneten beatkompin päälle.
En tiedä, korjaisiko asian sitten se 4n cd:n julkaisu, joka pitää sisällään kaikki neljä iltaa editoimattomina kokonaisuuksina, epäilen.
+/- saldo : 0 | Tweet
At The Fillmore, The Bootleg Series Vol.3:
Nyt 4cd:n version hankittuani, saatan vielä asettaa epäilyksen tuohon yllä esittämääni: korjaisiko tämä julkaisu em. levyn puutteet ja puuduttavuudet. Ensivaikutelmani on, että soundit on saatu paremmin minulle mieluisempaan balanssiin. DeJohnetten rummut, the driving force, ovat selkeämmät ja uudessa miksauksessa enemmän pinnassa. Instrumenttien panorointi,stereokuva on myös paljon selkeämpi ja näin ollen instrumenttien erottuvuus ja soiton nyanssit ovat paremmin erotettavissa. Vaatinee kovasti diggailua ja kuuntelua, ennen kuin voin tehdä päätelmiä musiikin laadusta...
Tietenkin toisena tarkkailun- ja vertailunarvoisena seikkana Teo Maceron tekemät editoinnit. Kyllä nyt ekan levyn kuunneltuani pidän tätä alkuperäisessä livemuodossaan olevaa äänitettä suuremmassa arvossa. Vaikkakin Macero teki loistavaa jälkeä ainakin Bitches Brew-äänitysten uudelleen leikkaamisessa ja kasaamisessa, ei ainakaan Fillmoren liveäänitteen editoinnista tullut mielestäni vastaavaa onnistumista. Biisien luonnollinen progressio- ja nyanssit katosivat..
Toisin sanoen The Bootleg Series Vol. 3 on herkkua!!!
Muutama lisäys: cd1 kaksi bonusta (en ymmärrä!miksi??) Fillmore Westistä 11.4.70 (Black Beauty 2cd versiolla koko keikka 10.4.70): Paraphernalia ja Footprints, äänenlaadullisesti suttuisampia, mutta soitto on huipputasoa!