Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Spock's Beard : X

Kcrimso kirjoitti noin 5 vuotta sitten (4 kommenttia)
X (2010) on SB:n yhteensä kymmenes studiolevy ja neljäs ilman Neal Morsea. Levyn päättävä 16 minuuttinen Jaws Of Heaven on hieno koko ajan sujuvasti ja energisesti eteenpäin rullaava minieepos. Muuten levy jättää aika yhden tekevän vaikutelman. Ei varsinaisesti huono missään vaiheessa, mutta ei erityisen innostava. Keskinkertaista perusprogea. 79 minuuttisena tämä on tolkuttoman ylipitkä levy. 7/10

+/- saldo : 0 |

    Jukez kirjoitti noin 5 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Paras Nick D'Virgilion päävokalistina luotsaamista levyistä. Hauska lisäbonus joissakin cd-versioissa biisi, jossa luetellaan kaikki levyn tekemistä 'tukeneet' yksityiset rahoittajat.
    Kyl mää olen tykännyt levystä ihan kokonaisuutena. Ylipitkuisuus pätee paremmin edelliseen Spock's Beard-nimeä kantaneeseen levyyn. Tosin siinäkin on huippuhetkensä..
    Kantsii silti kuunnella, ihan Jaws Of Heaveninkin takia, makuja omnpi monioita ;)

    Kcrimso kirjoitti noin 5 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Joo no toi levy "Spock's Beard" on todellakin selkeästi tätä heikompi.

    Jukez kirjoitti noin 5 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Hyvä tää on! Pitäisin tätä bändilevynä, enemmän kuin muita... Meros näkyykin olevan suurimmassa osassa tekijänä. Yksi Neal& Alan yhteistyönä. Yksi instrumentaali (kamikaze) Okymoton nimissä. Yksi D'Virgilion biisi. Asmus avittaa Merosia yhdessä ja Boegehold toisessa.
    Instrumenttijutut toimivat paremmin kuin kummassakaan myöhemmässä levyssä.

    Lauletut melodiat parempia. Nickin melodiataju selkeästi parempi kuin Leonardilla, joka on myös ilmaisultaan perinteisempi rock-laulaja ja myös jotenkin amerikkalaisempi, kielteisemmässä mielessä.
    Leonardin laulamia melodioita ei niinkään hyräillä. Näissä on selkeämpi laulullisuus...

    Okymotokin tuntuu olevan koskettimissa omimmillaan. Uuden levyn synttysoolot kuulostavat väkinäisiltä, pakollisilta täytteiltä. Paljon myös pianoa, en tiedä, tosin, soittiko normipiano-osuudet Alan vai Boegold...

    Samoin Alanin kitarajutut toimivat hienosti. Ei tekopirteitä heviulvontoja, vaan rehellistä soittoa. Tosin Leonardkin soittaa kitaraa molemmilla myöhemmillä levyillä...


    Aika verevä rock-meininki kautta linjan. Hyvä balanssi biisien välillä. Samanlaista flowta oli aistittavissa X:ää edeltävässäkin levyssä.
    Bändi oli nyt vihdoin omillaan ja omilla tassuillaan selvinnyt Nealin jättämästä aukosta. Harmi, että D'Virgilio lähti sirkushommiin kiertueen jälkeen, ilmeisesti laskut piti saada paremmin maksettua. D'Virgilio löysi sitten oman juttunsa projektiluonteisemmasta Big Big Trainistä.

    Jukez kirjoitti noin 3 viikkoa sitten+/- saldo : 0
    X:n kymmenvuotiskulungin kunniaksi täyden kympin levy edelleen. Ompa hyvät nuo soundit!