Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Jimi Hendrix : The Cry of Love

Jukez kirjoitti noin 4 vuotta sitten (4 kommenttia)
Kuuntelin tätä uusinta 2014-versiota, jota nyt jo pidetään äänenlaadultaan parhaiten onnistuneena EXP-Hendrix-julkaisuna.
Tiettyä vinyylilevyn pehmeyteen verrattavissa olevaa on aistittavissa. Kompressointia on vältetty. Ehkäpä tästä nyt muodostuu kestosuosikki.
The Cry Of Lovelle ja Rainbow Bridgelle Henkan jäämistöä koostaessaan ja kasatessaan julkaisukuntoon, Eddie Kramer ja kumppanit käyttivät referenssiäänitteenä Dolly Dagger-biisiä, jonka lopullisen miksauksen Jimppa oli ilmeisesti juuri saanut valmiiksi, ennen lähtöään huono-onniselle Euroopan kiertueelle. Dolly sijoitettiin Bridgen avausraidaksi.



+/- saldo : 0 |

    Janus kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ensin meille tarjottiin Voodoo Soup, jonka piti olla todellinen Hendrixin neljäs levy. Sitten tuli First Rays of the New Rising Sun, jossa vielä enemmän biisejä ja nyt palaamme alkuun.

    Jukez kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Voodoo Soup oli levy, joka potkaisi Alan Douglasin lopullisesti pois Hendrixin jäämistön hallinnasta ja tie aukeni 'perikunnalle'.
    The First Rays Of The Rising Sunin biisilista perustuu Henkan muistilistaan, johon hän oli hahmotellut biiisejä ja järjestystä. Suunnitelmissa oli tuplalevy.

    Alan Douglas on jonkinasteinen kirosana vahvasti editoimiensa ja studiomuusikoiden tekemien jälkiäänitysten vuoksi, erityisesti levyt Crash Landing ja Midnight Lightning ovat tämän osalta pahamaineisia.
    EXP-hendrix on julkaissut joitakin Douglasin käsittelemiä biisejä alkuperäisessä muodossaan. Kyseiset versiot ovat olleet ylivertaisia verratessa tohtoroituihin tuotoksiin.

    Pari hyvää, jopa loistavaakin julkaisua Douglas onnistui silti tekemään.. Nine To The Universe, The Concerts ja Blues...

    Jukez kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Business is Business, myös EXP-Hendrixin osalta.

    Jukez kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kun julkaisusopimus Sonyn kanssa tehtiin, herätti se suuria toiveita bokseista, jonkalaisia esim Miles Davisin sessioista luotiin. Odotuksien suhteen ei ihan ole onnistuttu. Päivämääriä ja biisijärjestyksiä sotketaan, omituisia editointeja tehdään sinne tänne, autenttisuuteen ei olekaan pyritty. Hämmennystä on aiheuttanut, että John McDermott palkattiin avustajaksi ja tulokset ovat silti olleet kahtalaisia. Viimeisimmissä studiojulkaisuissa on jo kosiskeltu liki samoja toimintatapoja, mitä Douglas aikanaan toteutti.


    Joidenkin projektien lykkääntyminen on julkisen selityksen mukaan johtunut mutkikkaiksi muodostuneista sopimuksista esim Royal Albert Hall-konserttien (18.2. ja 24.2.69 keikat) julkaisujen suhteen.