Jukez kirjoitti noin 10 vuotta sitten (3 kommenttia)

DejaVun ohella se levy, johon CSN-levyistä katsellaan. Tasapainoinen akustissävytteinen levy.
Nämä kaksi levyä olivat niitä, jolloin CSN oli luomiskautensa ja tiiviytensä huipulla ja oltiin koko ajan tapetilla ja ajan hermolla. Siitä seurasikin persoonien ja lisäaineiden törmäys, josta ei ole ikinä selvitty. Muututtiin muumioksi..ja omaksi edistyksellisyyden irvikuvaksi. Soololevyjä tuli liutana koko komppanialta levy-yhtiöiden rahallisten houkuttimien seurauksena, joka taas lisäsi lisäainekoukkuja ja katteettomia odotuksia..

R2-D2 kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : -1
Almost lost my hair... David Crosbyn laulu ja Neil Youngin räkänen kitara sopi hyvin yhteen DejaVulla. Sitten oli se 4-way street live. Muuten aika yhdentekevä bändi.


Janus kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tunnen aika huonosti CSN-tuotantoa, mutta tästä ekasta levystä pidän paljon. Deja Vu jää kakkoseksi, vaikka kuinka on Neil Young auttamassa.


Jukez kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Nashin ääni sopii joskus hyvin taustalle, mutta kaiken kaikkiaan aivan käsittämättömän sietämätön ääni?? Myöhemmät levyt ovat aika tilkkutäkkimäisiä, joissa pääosin Stillsin materiaali vie kitarismillaan voiton muiden biiseistä. CSN vuodelta -77 on kohtuu hyvä. Sen jälkeen olevat levyt ovat aika kuraa... sääli tunnustaa. Stillsin soololevyt ovat ylipäänsä parempia kuin Nashin tai Crosbyn. Crosbyn Croz, tosin on varmasti parasta, mitä viimevuosina on kukaan nelikosta julkaissut...