Kcrimso kirjoitti noin 10 vuotta sitten (4 kommenttia)

Yhdeksän vuoden tauon jälkeen kuuntelussa. Ei liene epäselvää että tämä Jim Pembroken soololevy ei ole suuri hitti Casa Kcrimsossa. Välihöpinät "elvis-äänellä" ärsyttää eikä ne biisitkään niin kovin kummoisia ole. Grass For Blades on hyvä kipale, mutta siitäkin on parempi versio Wigwamin Dark Albumin bonusraidoissa. 5/10

Markkutapio kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
"Levyn konsepti on nimittäin yleisömeluineen kaikkineen klubi-ilta, jota Jim juontaa herkullisesti Syvän Etelän mc:nä. Tyyppi kutsuu lavalle erilaisia esiintyjiä, joiden hahmossa pianoa, harmoonia, kitaraa ja huuliharppua soittava Pembroke vaihtaa persoonaa mestarillisesti."


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
"Herkullisesti" "Mestarillisesti"


Jukez kirjoitti noin 3 vuotta sitten+/- saldo : 0
Solahtaa hyvänä lisänä Wigu-levyjen joukkoon. Missä se Elvis-ääni on?


Kcrimso kirjoitti noin 2 vuotta sitten+/- saldo : 0
En ole ikinä erityisemmin innostunut tästä Wigwam -mies Jim Pembroken ensimmäisestä soololevystä. Turhan sirpalaleista hassuttelua. Mutta onhan tässä hyvätkin puolensa kuten Pekka Pohjolan bassottelu.

Oli kiinnostavaa lukea Pembroken elämäkerrasta että levyä inspiroi ilmeisten Frank Zappan ja The Beatlesin ohella myös Samla Mammas Mannan hulvaton meininki.