Jukez kirjoitti noin 8 vuotta sitten (1 kommenttia)

Hieman hajanainen kokonaisuus, mutta kaikki puitteet, mitä myöhemmillä mestaruuksilla tuli paremmin esiin, ovat jo aistittavissa nim. jälkiviisautta.
Tuo on kyllä varsin pureva tuo rickenbacker-soundi...

Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
Änglagårdin vanavedessä Ruotsista nousi vain vuotta myöhemmin toinenkin Mellotroneilla rohkeasti retroaalloissa ratsastava progehirmu.

Vemod oli neljähenkisen bändin ensimmäinen albumi. Anekdotenin retrosoundi Mellotroneineen ja Rickenbacker-bassoineen on vahvasti velkaa etenkin 70-luvun King Crimsonille (Wetton-Bruford-kausi erityisesti). Välillä käydään haaskalla liiankin lähellä esikuvan ideoilla.

Anekdotenin musiikki on synkähköä, melko raskasta ja hieman yksinkertaisempaa kuin virkaveljiensä Änglagårdin musiikki tai puhumattakaan King Crimsonin monimutkaisimmasta materiaalista.

Normaali rock basso-rummut-kitara-soundia elävöittää Anna Sofi Dahlbergin paitsi jo aiemmin mainittu Mellotron niin myös sello.

Vemodin suurin heikkous (jos unohdetaan lievät puutteet omaperäisyydessä) on Jan Erik Liljeström vokaalit (Englanniksi) joita ei voi juuri kehua taidokkuudesta tai karismassa. Vähän sellaista tasoa että siinähän ovat. Ei sinänsä vahingoittavan huonoakaan, mutta ei niistä juuri iloakaan ole.

Hieman paremmilla sävellyksillä ja loistavalla laulajalla tässä mentäisiin jo lähelle mestarisluokkaa, mutta tälläisenäänkin voidaan puhua erinomaisesta retroproge-levystä.

Parhaat biisit Karelia ja The Old Man And The Sea.

8/10