Mike Oldfield : Return To Ommadawn
Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten (25 kommenttia)
Tunnelmat ensi kuuntelun jälkeen: Tämähän on hyvä! Oikeastaan niin hyvä kuin tässä vaiheessa Oldfieldin uraa oli lupa ylipäätänsä odottaa. Ei ehkä mestariteos-tasoa, mutta erittäin pätevää eeppisen mittakaavan instrumentaaliprogea. Yhteydet alkuperäiseen Ommadawniin ovat lähinnä rakenteellisia ja tyylillisiä. Tämä ei siis ole mikään vanhojen teemojen uudelleenlämmittely kuten ennalta pelkäsin vaan musiikki on kokonaan uutta muutamaa pikku viittausta lukuunottamatta.
+/- saldo : 0 | Tweet
Samaa mieltä pitkälti Kcrimson kanssa. Ei yllä Oldfieldin neljän ensimmäisen tasolle, mutta ei sinänsä tarvitsekaan, enkä sellaista odottanutkaan.
Varmaa ja ammattitaitoista soitantaa. Tällä levyllä saadaan kuulla paljon hienoa Oldfieldille tyypillistä kitarointia. Hienoja melodioitakin on mies saanut sävellettyä RTO:lle.
Tilasin tämän cdon.comilta jo monta viikkoo sitten mutta tänään spostasivat että on toimitus myöhästynyt eikä osanneet sanoa aikataulua... prkle. Mistäs te levyt tilaatte kun ajallaan saatte?
En minäkään ajallaan saanut Amazonista ennakkotilaamaani cd:tä. Sorruin siis ostamaan tänään iTunesista :D
Olisikohan ollut jotain häikkää cd-aikatauluissa? Levykauppa-äx ilmoittaa tämän ilmestymispäiväksi 27.päivän.
Tosin en minä tiedä miten tää systeemi pyörii... lähteekö kaikki cd/levyt tuotantoyhtiöltä vai saako esim. cdon tehdä levyjä lisenssillä.
Tosin en minä tiedä miten tää systeemi pyörii... lähteekö kaikki cd/levyt tuotantoyhtiöltä vai saako esim. cdon tehdä levyjä lisenssillä.
Eiköhän ne samoista tehtaista lähde kaikille jälleenmyyjille. Eri maa-alueilla voi sitten tietysti olla eri julkaisupäivät.Muutama sananen levyn soundeista ja vähän muustakin. Return To Ommadawnia voisi kutsu "alituotetuksi" levyksi. Soundimaailma on pidetty hyvin riisuttuna ja simppelinä (myös musiikki itsessään on varsin yksinkertaista). Useissa kohdissa musiikki etenee pelkän akustisen kitaran varassa ja taustalla on muutama säestävä elementti. Efektejä ja muuta soundikikkailua ei juurikaan ole myöskään mukava. Pääosin tämä toimii ja on nykyisen turboahdetun äänimaailman joukossa piristävää. Etenkin kun se tulee entiseltä "tuhannen päällekkäisäänityksen" mieheltä. Toisaalta hieman epäilyttää että onko levyssä riittävästi syvyyttä kestääkseen kymmeniä kuuntelukertoja amarokmaisten pikku yksityiskohtien puuttuessa.
Tuotannollinen ratkaisu on tietenkin myös se että Oldfield on päättänyt soittaa kaiken itse. Siis ihan kaiken. Tässä hän ampuu hieman itseään omaan jalkaan koska etenkin kliimaksikohdat jäävät hieman vajaiksi voimaltaan ja näissä hetkissä olis voinut auttaa se että olisi tuonut hieman apuvoimia instrumenttehin joita Oldfield ei osaa soittaa riittävän hyvin. Esimerkiksi ykköspuolen lopussa on selvää että Oldfield ei saa irti rummuista riittävästi irti jotta intentiseetti nousisi toivotulle tasolle.
Itse olen vielä iTunes-version varassa, mutta sitäkin kuunnellessa on selvää että levyä ei ole pilattu turhalla kompressoinnilla vaan ääni elää ja hengittää ja dynamiikkaa on riittävästi. Cd-levystä tehdyt mittaustulokset ovat myös lupaavat: http://dr.loudness-war.info/album/view/122277
Oldfieldin 13 suosikkilevyä (tai ainakin levyä joista hän on saanut vaikutteita): http://thequietus.com/articles/21611-mike-oldfield-interview-favourite-albums
Hyvä on joo, vaikka olikin efektitöntä ja kikkailematonta. Jotain tällaista olin kaivannutkin. Tutun kuuloisia elementejä tietysti väliin löytyy paljon.
Tähän Miken on hyvä palata vuosien kuluttua uudestaan efektejä lisäämällä. Varsinkin 2.osa jo soikin mielessäni jousiorkesterin kera.
Return To Return To Ommadawnia odottelet jo? :D
Ehkä tulee The Road to Ommadawn seuraavaksi.
Oldfield on muuten aloittanut jo Tubular Bells 4:sen tekemisen. Jossain vaiheessahan hän kaavaili myös Tubular Bells prequelia (esiosaa). Mitäköhän hittoa se sitten olisi käytännössä ollut?
Mitäköhän hittoa se sitten olisi käytännössä ollut?
No, se tietysti kertoo, mitä Tubulle oli tapahtunut ennen ensimmäistä seikkailuaan.
Return to Children of The sun CD 2
No, se tietysti kertoo, mitä Tubulle oli tapahtunut ennen ensimmäistä seikkailuaan.
Hmm.. TB:n sessioissa käytetty putkikello kuului John Calelle tai ainakin oli hänen käytössään ennen Mikelle päätymistä. Eli ehkä tämä Oldfieldin Tubular Bells Prequel olisikin ollut John Calen jonkun levyn remake. Se olisi kyllä voinut ollakin kohtuu kiinnostavaa...Albumin alku tuo mulle mieleen muutaman Miken oman kappaleen... TresLunas/Landfell ja jopa Light+Shade/First Steps... no, omiahan siinä hieman varmaankin tahattomasti toistetaan.
Tuo 2.puolen teemakuvio on myös jäänyt hieman kummittelemaan mieleen, mutta siitä sitten lisää jos/kun jotain ahaa-elämystä syntyy.
Voyagerin Mont St. Michel siitä alusta mulle mieleen tulee.
Kumpikos osa teitä miellyttää enemmän? Itse taidan kallistua kakkoseen, mutta aika tasaväkisiä ovat.
Joo, pikkusen on vaaka kakkosen puolella.
Tänään miellytti ykkösosa enemmän.
Tänään pärähteli kakkonen taas kauniimmin.
Pahuksen hieno levy. Loistava paluu Oldfieldin juurille. Ikävä, että se vaati taas yhden avioeron.
On se kakkonen parempi, mutta vain hitusen. Tästä on nopeasti tullut mulle todella tärkeä levy.
Pieni tauko kuuntelussa ja tänään kuulostaa paremmalta, kuin kertakaan aiemmin. Mestariteos! 10
Saas nähdä jääkö Return To Ommadawn Mike Oldfieldin viimeiseksi levyksi. Jos jää niin ainakin komean uran kaari sulkeutuu laadukkaasti. Mainio levy.
https://pienemmatpurot.com/levyarvio-mike-oldfield-return-to-ommadawn-2017/
Ai että miten ihanalta tämä levy kuulostaa juuri tänään kun muuttokiireiden (lisää tilaa levyhyllyille!) keskellä on pieni suvantovaihe.