Jimi Hendrix : Both Sides Of The Sky
Jukez kirjoitti noin 7 vuotta sitten (3 kommenttia)
Vaikkakin ihan kaikki eivät olekaan 'unreleased recordings', on BSOTS mielestäni yllättävän onnistunut postuumi kaivanta Henkan loputtomalta vaikuttavasta äänitysjäämistöstä.
Näin kun miehen poistunnasta on jo rapiat 47 vuotta, vieläkin ihmetyttää Jimin loistava soundi ja tatsi. Anteeksi voi ymmärrettävästi antaa kaikille pienille virheille ja harhailuille, eihän Jimi näistä mitään olisi elinaikanaan julkaissut. Kokonaisääneltään on onnistuttu kohtuullisesti, eikä suoranaisia epäonnistumisia levyltä löydy soitannollisesti, eikä äänenlaadultaan.
Parhaat herkut:
Mannish Boy - tästä oli jo editointi Blues-levyllä, johon oli ympätty tämän version soolo. Ei täydellinen, mutta svengaa ihan kohtuullisesti.
Rummut saatu kivasti esille, paukkaa ja rymisee hyvässä mielessä.
Lover Man - BOG-versio, jonka soundi on intiimimpi ja Jimi liekeissä. Uusi minulle.
Hear My Train A Comin' - onnistuneita versioita tästä löytyy useita. Viimeinen studiosessio Reddingin kanssa. Jimi löytää ja kaivaa jälleen jotain uutta tähänkin. Rupinen skittasoundi, joka kuvastaa hyvin Jimin intohimoa bluesiin, hänen omalla tavallaan.
Stepping Stone - eka useampiraitaisena 'kokeiluna' tehty' versio kyseisestä biisistä'. Soolon takana, seuraavissa versioissa oleva riffi vielä puuttuu Ei huono.Löysähkö ja selvästi vielä fokusoimaton kokonaisuus, ainekset biisiin tosin jo miltei kasassa. Ei huono.
20 Fine / Woodstock - Stillsin kanssa ja toimivat kohtuu hyvin. Woodstockissa Jimi bassottelee aika funkysti.
Sweet Angel - uusi minulle. Tästä kehkeytyi Angel.Jimppa soittaa vibrafoonia! ok.
Power Of Soul - Midnight Lightningin (aladouglas-levy) alkuperäiset pohjat tässä. Jotain tuttua kuuluu, mutta ilmeisestikin on löytynyt uusia skittaraitoja. Buddy Miles soittaa huonosti.
Things I Used To Do - Winterin kanssa. On julkaistu jossain muodossa aikaisemminkin, enkä ole niistä pitänyt. Tähän versioon on löydetty 'editoimalla' tms paremmin kulkeva kokonaisuus.
Send My Love To Linda - Tähän on yhdistetty Jimin yksin äänittämä demo ja biisin sointukierron mukainen jamipätkä, ehkä samasta sessiosta. Kohtuu hyvin toimii tuo yhdistelmä. Puristithan eivät tällaisesta tykkää. Minulle ok.
Cherokee Mist - Jimi ja Mitch kahdestaan. Taisi olla jollakin boksilla jo kertaalleen. Ei enää niin säväyttävä kuin ekaa kertaa aikanaan kuunneltuna.
Pois lasken Georgia Bluesin, joka ei sinällään huono ole, mutta on julkaistu Martin Scorsesen blueskokoelmalla. Ei ihan sovellu levyn kokonaisuuteen sekä Jungle, joka on aikalailla merkityksetön instrumentaalnen läpisoitto Buddy Miles kanssa.
Kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Pahat äänet puhuvat rahastuksesta, mutta kyllä tällä on paikkansa, jos Jimiä yhtään haluaa lisää kuulla. Tietty demomaisuus ja keskeneräisyys kaikissa paistaa läpi. Vähän kuin olisi mukana Jimin sessiossa studion nurkassa.
Mielestäni hienon hienosti päihittää kokonaisuutena 'trilogian' kaksi edellistä osaa. Vai usvaako aika muistot? Nimenomaan ääneltään. Olisiko osuutta myös kompressoinnin haltuun otolla?
8+
Uskokaa tai älkää, mutta vielä on paljon hyvää julkaisematonta studiomatskua julkaisematta. Uutta verta kaivattaisiin näitä nauhoja koostamaan. Kunnollisia sessiobokseja odotellessa.
Mielestäni Henkan moniraitaäänityksille pitäisi EXP-Hendrixin saada jo uutta vertaa myöskin äänten käsittelijöiksi ja miksaajiksi. Esim Eroc / Grobschnitt, jonka työskentely kyseisen bändin moniraitojen käsittelijänä on ollut ilmiömäistä vrt Steve Hoffman-sivun keskustelut.
Näin kun miehen poistunnasta on jo rapiat 47 vuotta, vieläkin ihmetyttää Jimin loistava soundi ja tatsi. Anteeksi voi ymmärrettävästi antaa kaikille pienille virheille ja harhailuille, eihän Jimi näistä mitään olisi elinaikanaan julkaissut. Kokonaisääneltään on onnistuttu kohtuullisesti, eikä suoranaisia epäonnistumisia levyltä löydy soitannollisesti, eikä äänenlaadultaan.
Parhaat herkut:
Mannish Boy - tästä oli jo editointi Blues-levyllä, johon oli ympätty tämän version soolo. Ei täydellinen, mutta svengaa ihan kohtuullisesti.
Rummut saatu kivasti esille, paukkaa ja rymisee hyvässä mielessä.
Lover Man - BOG-versio, jonka soundi on intiimimpi ja Jimi liekeissä. Uusi minulle.
Hear My Train A Comin' - onnistuneita versioita tästä löytyy useita. Viimeinen studiosessio Reddingin kanssa. Jimi löytää ja kaivaa jälleen jotain uutta tähänkin. Rupinen skittasoundi, joka kuvastaa hyvin Jimin intohimoa bluesiin, hänen omalla tavallaan.
Stepping Stone - eka useampiraitaisena 'kokeiluna' tehty' versio kyseisestä biisistä'. Soolon takana, seuraavissa versioissa oleva riffi vielä puuttuu Ei huono.Löysähkö ja selvästi vielä fokusoimaton kokonaisuus, ainekset biisiin tosin jo miltei kasassa. Ei huono.
20 Fine / Woodstock - Stillsin kanssa ja toimivat kohtuu hyvin. Woodstockissa Jimi bassottelee aika funkysti.
Sweet Angel - uusi minulle. Tästä kehkeytyi Angel.Jimppa soittaa vibrafoonia! ok.
Power Of Soul - Midnight Lightningin (aladouglas-levy) alkuperäiset pohjat tässä. Jotain tuttua kuuluu, mutta ilmeisestikin on löytynyt uusia skittaraitoja. Buddy Miles soittaa huonosti.
Things I Used To Do - Winterin kanssa. On julkaistu jossain muodossa aikaisemminkin, enkä ole niistä pitänyt. Tähän versioon on löydetty 'editoimalla' tms paremmin kulkeva kokonaisuus.
Send My Love To Linda - Tähän on yhdistetty Jimin yksin äänittämä demo ja biisin sointukierron mukainen jamipätkä, ehkä samasta sessiosta. Kohtuu hyvin toimii tuo yhdistelmä. Puristithan eivät tällaisesta tykkää. Minulle ok.
Cherokee Mist - Jimi ja Mitch kahdestaan. Taisi olla jollakin boksilla jo kertaalleen. Ei enää niin säväyttävä kuin ekaa kertaa aikanaan kuunneltuna.
Pois lasken Georgia Bluesin, joka ei sinällään huono ole, mutta on julkaistu Martin Scorsesen blueskokoelmalla. Ei ihan sovellu levyn kokonaisuuteen sekä Jungle, joka on aikalailla merkityksetön instrumentaalnen läpisoitto Buddy Miles kanssa.
Kaiken kaikkiaan positiivinen yllätys. Pahat äänet puhuvat rahastuksesta, mutta kyllä tällä on paikkansa, jos Jimiä yhtään haluaa lisää kuulla. Tietty demomaisuus ja keskeneräisyys kaikissa paistaa läpi. Vähän kuin olisi mukana Jimin sessiossa studion nurkassa.
Mielestäni hienon hienosti päihittää kokonaisuutena 'trilogian' kaksi edellistä osaa. Vai usvaako aika muistot? Nimenomaan ääneltään. Olisiko osuutta myös kompressoinnin haltuun otolla?
8+
Uskokaa tai älkää, mutta vielä on paljon hyvää julkaisematonta studiomatskua julkaisematta. Uutta verta kaivattaisiin näitä nauhoja koostamaan. Kunnollisia sessiobokseja odotellessa.
Mielestäni Henkan moniraitaäänityksille pitäisi EXP-Hendrixin saada jo uutta vertaa myöskin äänten käsittelijöiksi ja miksaajiksi. Esim Eroc / Grobschnitt, jonka työskentely kyseisen bändin moniraitojen käsittelijänä on ollut ilmiömäistä vrt Steve Hoffman-sivun keskustelut.
+/- saldo : 1 | Tweet
Ovat aika karmeen kuvan tän levyn kanteen laittaneet. Mun mielestä levyllä oli parasta Johnny Winterin slaidin soitto, mutta kyllähän Jimmy-poikakin hienosti vetää! :-)
Ovat aika karmeen kuvan tän levyn kanteen laittaneet. Mun mielestä levyllä oli parasta Johnny Winterin slaidin soitto, mutta kyllähän Jimmy-poikakin hienosti vetää! :-)
Onneksi kuva ei vaikuta musiikkiin!!! ;)