Jammo kirjoitti noin 6 vuotta sitten (0 kommenttia)

Olen jotenkin aivan heikkona tähän levyyn. Kauniilla huilumelodialla alkava albumi on nuoruuden pontevuutta ja angstia täynnään. Triolla mennään ja lujaa. Vaikka paikoin meno kuulostaa (tai on?!) epätarkkalta tai kömpelöltä erityisesti lauluosuuksissa, niin hienot jaksot ovat selkeästi enemmistönä. Instrumentaalinen osaaminen on valloittavaa. Jossain kohdissa bändi kuulostaa vahvasti Pink Floydilta tai sitten musiikillinen ajattelu vain myötäilee esikuvaansa voimakkaasti. Pari kertaa olen kokevinani Hawkwind- de-je-vun. Psykedeelinen ote on voimallisimmillaan kakkospuolen täyttävässä kaksiosaisessa Encyclopedia Terra-biisissä, joka on hienoa musiikkia. Lopun ekologinen sanailu kuulostaa aluksi Pentti Linkolalta, mutta bändi päättää filosofisesti : "on olemassa paikka, jossa ei ole taistelua, tappamista, kaunaa, surua,... haluatko tietää paikan nimen ? sen nimi on ikuisuus..."