The Jimi Hendrix Experience : Electric Ladyland, 50th Anniversary Box Set
Jukez kirjoitti noin 6 vuotta sitten (2 kommenttia)
Nonnih. Kuuntelu aloitettu livelisurilla Live At The Hollywood Bowl 14th September 1968.
Äänenlaadullisesti odotin kylläkin hyvälaatuista 'ennen julkaisematonta' kokonaista keikkaa.
Ihmettelen ja varmaan moni muukin, miksi Experience Hendrix julkaisee tällaisessa juhlajulkaisussa näin ala-arvoisenlaatuisen keikan!!! Soiton laadussa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta keskiveroisen (G-) yleisöäänityksen äänenlaatu ei kyllä perusta paikkaansa tässä boksissa.
Kaikki instrumentit kylläkin kuuluvissa (bass heavy), mutta äänityksen särö on häiritsevä. Ei kestäne montaa kuuntelukertaa tähän aikaansa tuhlata.
Plussat:
*Biisien välispiikit selkeitä ja ymmärrettävissä, hieno tunnelma soittajilla. Yleisö sekaisin.
*Red House ja Little Wing. Kyseisten biisien matalampi äänivalli ehkäisee pahemman särön. Jälleen uusi upea Red House, sekä harvoin soitettu Little Wing. +++
Kokonaisen keikan osalta pienoinen tai jopa suurempi pettymys.
Kattellahan ja ihmetellähän myöhemmin noita muita levylöitä.
Äänenlaadullisesti odotin kylläkin hyvälaatuista 'ennen julkaisematonta' kokonaista keikkaa.
Ihmettelen ja varmaan moni muukin, miksi Experience Hendrix julkaisee tällaisessa juhlajulkaisussa näin ala-arvoisenlaatuisen keikan!!! Soiton laadussa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta keskiveroisen (G-) yleisöäänityksen äänenlaatu ei kyllä perusta paikkaansa tässä boksissa.
Kaikki instrumentit kylläkin kuuluvissa (bass heavy), mutta äänityksen särö on häiritsevä. Ei kestäne montaa kuuntelukertaa tähän aikaansa tuhlata.
Plussat:
*Biisien välispiikit selkeitä ja ymmärrettävissä, hieno tunnelma soittajilla. Yleisö sekaisin.
*Red House ja Little Wing. Kyseisten biisien matalampi äänivalli ehkäisee pahemman särön. Jälleen uusi upea Red House, sekä harvoin soitettu Little Wing. +++
Kokonaisen keikan osalta pienoinen tai jopa suurempi pettymys.
Kattellahan ja ihmetellähän myöhemmin noita muita levylöitä.
+/- saldo : -1 | Tweet
''The Making Of Electric Ladyland : The Early Takes'', korjaa potin! Hienoääninen..se pehmeys ja tasapaino..78-minuuttinen kurkistus Jimin kotidemoihin alkuvuodelta '68 ja muutamiin varhaisiin studiodemoihin EL-materiaalista. Huippuna kolme 1983..(A Mermain I Should Turn To Be) versiota. Viimeisenä 10-minuuttinen ja lopullista EL-versiota rakenteeltaan muistuttava Jimin ja Mitchin kahdestaan soittama äänite.
Maininnan ansaitsee vielä upea Rainy Day, Dream Away-jami ja Rainy Day Shuffle.
Electric Ladyland:
Tästä levystä saisi mainion soundtrackin johonkin...elokuvaan?
Voodoo Chile... jotain muutosta, parannusta selkeästi kuultavissa erityisesti rumpusoundissa. Kalvot jytisevät aivan uudella syvyydellä.
Come On... sama kuin edellisessä, erityisesti basson vaihtuva panerointi ja ajoittain selkeämpi, napakampi soundi. Aivan kuin, vaikka kyseessä tiettävästi studiolive, olisi kuitenkin basson osalta useita otantoja. Soittiko Jimi bassot osittain uusiksi sittenkin?
House Burning Down... edelleen hieman suttuinen. Kuinkahan monta skittaraitaa tässäkin on koko ajan kuulolla?
The Burning Of The Midnight Lamp... naisvokaalit enemmän esillä ja jotenkin kokonaissoundiltaan jämäkämpi, vaikkakin alkuperäisäänityksen heikkoa laatua ei ihmeilläkään hurjasti voi parantaa. Skitta saatu myös paremmin esille.
Rainy Day, Dream Away - Still Raining, Still Dreaming...nautittava funkittelu. Finniganin urut selkeämmät ja terävämmät. Rummut paukkaavat lämpimästi.
1983.. ( A Merman I Should Turn To Be)... korvakarkkia. Tässäkin parannusta kalvoissa. Ainakin huilu kuuluu tietyissä jaksoissa selkeämmin.
Lisäkommentointeja eri biiseistä kunhan kuuntelen ja kuuntelen lisää.