The Neal Morse Band : Innocence & Danger
Markkutapio kirjoitti noin 4 vuotta sitten (10 kommenttia)
Pientä hienosäätöä päätti bandi laittaa bandin nimeen kun kuitenkin on kappaleissa viiden bandin jäsenen luova panos. Uusi "omena" ei kuitenkaan pudonnut kauas puusta.
Albumille oli laitettu kaksi tavoitetta... tämä ei olisi konseptialbumi ja että tästä ei tulisi tupla-albumi... vain ensimmäinen toteutui.
Biisit ovat mainiota kuunneltavaa. Tosin coveria "Bridge Over Troubled Water" en olisi laittanut albumille kun se ei pärjää alkuperäiselle.
Albumille oli laitettu kaksi tavoitetta... tämä ei olisi konseptialbumi ja että tästä ei tulisi tupla-albumi... vain ensimmäinen toteutui.
Biisit ovat mainiota kuunneltavaa. Tosin coveria "Bridge Over Troubled Water" en olisi laittanut albumille kun se ei pärjää alkuperäiselle.
+/- saldo : 0 | Tweet
Uskomattoman tylsää ja suorastaan turruttavaa kuunneltavaa. Onkohan kukaan proge-muusikko toistanut omia kliseitään yhtä ehtymättömällä virralla kuin Neal Morse?
Minulle tämä ei ollut turruttavaa. Turtumisen vaara on jos kuuntelee saman levyn kymmeniä kertoja peräkkäin mutta niinhän minä en tee.
Onkohan kukaan proge-muusikko toistanut omia kliseitään yhtä ehtymättömällä virralla kuin Neal Morse?
Steven Wilson.
Steven Wilson.
Kyllä mä väittäisin että Steven Wilsonin uralla on ollut äärettömän paljon enemmän variaatiota kuin Morsella. Ottamatta nyt kantaa laatuun sinänsä. Wilson kuitenkin tehtyt psykedeelistä rockia, progea, puhdasta poppia, dark ambientia, discoa, proge-metallia ja ties mitä.
Makuasioita, toki. Itse mietin, että pelkkä tyylilajista toiseen vaihtaminen ei vielä poista säveltäjän maneereja, ei Morsen eikä Wilsonin. Eikä toisaalta myöskään Frippin tai Zappan, jotka kumpikin ovat ehkä tyylillisesti tehneet "erilaista" musiikkia, mutta aina säveltäneet aika tunnistettavasti omien parametriensä mukaisesti.
Kaikkien yllämainittujen hahmojen musiikista olen silti usein diggaillut, Zappaa pidän henkilökohtaisesti edelleen nerona.
Apples and oranges.
Hmm... no jos noin tiukaksi vedät kriteerit niin olisin kiinnostunut kuulemaan ketkä muusikot sitten eivät mielestäsi ole omien maneeriensa vankeja? :)
Eipä näin äkkiseltään tule kauheasti ketään mieleen... :D Mutta sitähän se "oman tyylin löytäminen" kai on; tehdään asioita, jotka ollaan hyväksi havaittu. Toisen ihmisen klisee on toisen ihmisen manööveri. ;)
No niin... tämän valossa voin edelleen väittää hyvällä omalla tunnolla että Neal Morse on yksi pahimmista omien maneeriensa vangeista keitä tiedän progressiivisen rockin piiristä. :)
...että Neal Morse on yksi pahimmista...
Eikös sen pitäisi olla ainoa, kun ei muita nimetty?;)
Oho! Tässä teemassa joudun olemaan Kcrimson kanssa aika lailla samaa mieltä... Jo Spock's Beardin levyjä kuunnellessa sain aikoinaan aika pahoja vammoja korviin, eikä syynä ollut liian kovaa kuunteleminen.