Kcrimso kirjoitti noin 3 vuotta sitten (0 kommenttia)

Le Bateleur on ranskalaisen trion Alco Frisbassin toinen studiolevy.

Le bateleurin tyylilajina on ns. sinfoninen retroproge. Eli bändi tavoittelee kappaleillaan 70-luvun progressiivisen rockin suurten kaarten sävellyskieltä. Ja vieläpä niin että soundimaailma ja instrumentaatio olisi mahdollisimman lähellä tuon aikakauden ”ideaalia”. Ilmeinen sielunkumppani Alco Frisbassille on 90-luvulla aloittanut ruotsalainen Änglagård. Alco Frisbassin musiikki tosin on huomattavasti kepeämpää ja valoisampaa kuin skandinaavisten virkaveljiensä vastaava.

Viisi pitkähköä (7-11 min.) instrumentaali-biisiä sisältävän levyn sävellykset ovat suhteellisen taitavia. Ne kehittyvät ja elävät koherentin oloisesti eivätkä ole vain mitä tahansa toisiinsa purkalla liimattuja riffejä. Tietynlaista tasapaksuutta kappaleissa kuitenkin on kaikesta kehittelystään ja eloisuudestaan huolimatta. Huippukohtiin ei saada oikein kunnon nostauksia aikaiseksi minkä vuoksi sävellysten sisäinen dynamiikka jää aika vaisuksi. Sävellyksissä ei tunnu myöskään olevan kovinkaan suurta emotionaalista latausta.

Levyn suurin ongelma on kuitenkin eräänlainen varovaisuus ja sisäsiisteys. Soittaja tuntuvat hoitavan hommansa hyvin virkamiesmäisesti, tarkkaan ja huolella, mutta kovin hengettömästi. Luultavasti kaikki instrumentit onkin äänitetty etänä eikä minkäänlaista yhteissoittamisen riemua ole päässyt syntymään missään vaiheessa. Tämä on toki valitettavasti yleinen tuotantotapa nykymusiikille, mutta välillä tälläisiinkin hankkeisiin onnistutaan puhaltamaan enemmän eloa. Merkittävä osa ongelmaa saattaa olla sekin että Le Bateleurilla ei itseasiassa ole rumpalia lainkaan. Kappaleet kyllä sisältävät jatkuvasti ns. rock-rumpalointia, mutta nuo kaikki rumpuosuudet on ohjelmoitu. Erittäin taitavasti ohjelmoituja, täytyy myöntää, mutta ei tuo ratkaisu ainakaan auta vähentämään levyn steriiliä tunnelmaa. Myös suurin osa kappaleiden puhallinosuuksista taitaa olla feikattu koskettimilla.

Alco Frisbassissa on potentiaalia jos yhtye panostaa jatkossa hieman orgaanisempaan toteutustapaan ja saa soittoonsa puristettua enemmän energiaa. Tällä erää bändin musiikki jää vain tasolle ”ihan kiva”.

Paras biisi: ”Le Bateleur”

7/10

Lisää vuoden 2018 parhaita levyjä: https://pienemmatpurot.com/vuosi-vuodelta-parhaat-levyt-2018/