Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Uriah Heep : Demons and Wizards

Lerxst kirjoitti noin 12 vuotta sitten (7 kommenttia)
Heeppi on siitä hankala yhtye, että noilla klassikkolevyillä (Byronin aikakausi) on aina vain puoli levyä maksimissaan hyvää matskua, ja loput biisit usein aika yhdentekevää soopaa. Kattava 25-30 biisin kokoelma toimii parhaiten tämän bändin kohdalla.

+/- saldo : 0 |

    Janus kirjoitti noin 12 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mitä, onko Heepillä jo klassikkolevyjäkin? ;-) Ehkäpä alkupään tuotanto saa jo arvostusta osakseen. Tosiaan epätasaisuus on Heepin kirous. Lisäksi kovaa-ja-korkealta -laulutyyli häiritsee paikoitellen, samoin sanoitukset. The Wizard, Easy Livin’ ja Rainbow Demon miellyttävät. Remasterilta löytyvä bonus Why on myös hyvä kipale.

    OldfieldOlli kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Heeppiä vaivaa jollain levyillä epätasaisuus, mutta on yhtye kyllä mielestäni tehnyt monta erittäin vahvaakin kokonaisuutta ja tämä on yksi niistä.Onhan Easy Living klassikko.Kuka voi vastaan väittää? :-)

    Jammo kirjoitti noin 6 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Heeppi on rock-musiikin Toyota, tasaisen vahva monella sektorilla, vaan ei mikään huippu missään... Ajan itsekin Corollalla, joten tämä ei ole Toyotan väheksymistä missään mielessä, eikä tietenkään Uriah Heep-vastaista propagandaa...

    Kcrimso kirjoitti noin 6 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Oon nyt lueskellut Mika Järvisen ansiokasta kirjaa Uriah Heepistä ja samalla yrittänyt kuunnella myös bändin musiikkia. Haastavaa sinänsä kun pakko myöntää että ei nappaa yhtään! :)

    JiiPee kirjoitti noin 6 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Heepillä on yksittäisiä hyviä biisejä, mutta en ole itsekään koskaan oikein bändistä innostunut.

    OldfieldOlli kirjoitti noin 6 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mutta kirja on pahuksen hyvä

    Jukez kirjoitti noin 5 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Yksi syy Heepin levyjen epätasaisuuteen oli/on levyjen hurja julkaisutahti. Elettiin aikaa, jolloin management (Gerry Bron?) ja levy-yhtiö pakottivat kuumat artistit luomaan ainakin kaksi levyä vuodessa. Lasketaan mukaan sitten vielä joka levyn julkaisuun liittyneet kiertueet ( joissa myös oli usein tappotahti, hyvin suunnitellusta logistiikasta puhumattakaan) ja muu hörhöily, ei varsinaiseen pysähtymiseen ja harkintaan ollut liikaa aikaa. Eipä sitten ihmekkään, että monet muusikot pakottautuivat jaksaakseen erilaisiin lisäainepuppauksiin lisätäkseen helpotusta ja vähentääkseen stressiä..näin se varmaankin oli myös Heepin osalta...
    Wonderworld oli ehkä se varsinainen näyttö siitä, että kaivo alkoi ehtyä ja voimat hyytyä..
    Sweet Freedomin kansikuva kertoo myös mielestäni aikalailla, miten sekaisin äijjät siihen aikaan olivat.