King Crimson : Red
Jammo kirjoitti noin 16 vuotta sitten (26 kommenttia)
Starless alkaa fantastisen loistokkaalla, surumielisellä teemalla, mutta upean vokaaliosuuden jälkeen alkaa aivan liian pitkä instrumentaalijakso, varsinainen ripellys, joka kyllästyttää ainakin minua. Hieman tulee mieleen debyyttilevyn Moonchild...
Nimibiisi ja Providence ovat tämän levyn parhaat raidat.
Nimibiisi ja Providence ovat tämän levyn parhaat raidat.
+/- saldo : 0 | Tweet
Höpö höpö. Starless on ns. Maailman Paras Biisi. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Red on nerokas levy tietenkin kokonaisuutenakin. Nimibiisi on levyn heikointa antia.
Puoltoääni edelliselle. Fallen Angel ja One More Red Nightmare myös kovia. Providencesta en hirveesti tykkää.
Sitäpaitsi Moonchild on mahtava pienessä...
Mulla meni vuosia aikoinaan ennen kuin opin arvostamaan Providencea. Nykyisin se on mulla yksi levyn kohokohdista lukuisten muiden kohokohtien joukossa. :)
Red ei itselleni edusta parasta Crimsonia, mutta toki hyvä levy. Äänitys on hieman kolhoa jälkeä, harmi. Paras biisi on Starless ja viimeinen minuutti on orgastinen.
Jalustalle nostettuja liki puolijumalaksi julistettuja hahmoja on kiva heitellä kivillä tai ainakin mädillä tomaateilla.
Jalustalle nostettu tai ei, niin kyllähän tämä hieno kokonaisuus on, progeklassikko ja top-3 Crimson-levy. Fallen Angel on hieno hidas biisi, ja minusta Starless on Crimsonille vähän samaa kuin Lady Fantasy Camelille. Biisi, josta tulee kylmät väreet. Arvosana: 9 1/2
Nykyisen, uuden klassisen vaiheeni aikana on Providence noussut tämän levyn suosikikseni.
Onhan tuo Starless hieno biisi. Olenkohan käsittänyt oikein, että
varsinaisen teeman ja sanat teki Wetton ja instrumentaaliosuuden sitten yhtyeen muut poijjaat yhdessä Wettonin kanssa.
Olenkohan käsittänyt oikein, että
varsinaisen teeman ja sanat teki Wetton ja instrumentaaliosuuden sitten yhtyeen muut poijjaat yhdessä Wettonin kanssa.
varsinaisen teeman ja sanat teki Wetton ja instrumentaaliosuuden sitten yhtyeen muut poijjaat yhdessä Wettonin kanssa.
Juu, näin se meni.
Starless on kyllä helvetin kova biisi. Toimi parin kaljan jälkeen taas oikein mainiosti. Onni on asua omakotitalossa ja luukuttaa musiikkia yöllä niin perkeelesti, varsinkin kun muu perhe on poissa jaloista. :D
Starless alkaa fantastisen loistokkaalla, surumielisellä teemalla, mutta upean vokaaliosuuden jälkeen alkaa aivan liian pitkä instrumentaalijakso, varsinainen ripellys, joka kyllästyttää ainakin minua.
Mitähän Jammo on oikein sekoillut kirjoittaessaan tätä? Starlessin instrumentaaliosuus on yksi hienoimpia hetkiä progen historiassa. Todellista draamaa ja "jännityksen kasvattamista". Biisissä on aivan uskomaton tunnelma. Lady Fantasyn ohella yksi hienoimpia progebiisejä.Nyt puhut asiaa.
Fallen Angel'in lopussa on koskettimilla sama riffi kuin Epitaph'in lopussa... no mikäs siinä, kyllä se tähänkin käy hyvin.
Kurt Cobain kuulemma piti tästä levystä paljon.
Kurt Cobain kuulemma piti tästä levystä paljon.
Oliks Kurtilla jotain Larks' Tonguesia vastaan?Tarina ei kerro. Sellaista huhutaan, että kuoleman jälkeen soittimesta olisi löydetty Red, mutta tarua vai totta...
Tarina ei kerro. Sellaista huhutaan, että kuoleman jälkeen soittimesta olisi löydetty Red, mutta tarua vai totta...
Kovat jätkät lähtee oman käden kautta ja King Crimsonia levylautasella. Ronnie Österbergin tapauksessa viimeinen levy oli Crimsonin debyytti.Starlessin loppukohta on parasta, mitä populaarimusiikki on ikinä tuottanut!!!
No toi ei voi olla ainakaan kovin paljoa väärin sanottu!
Noo, tarkkaan ottaen pitäisi ensin olla kuullut kaikki populaarimusiikki...
No kuka muka ei olisi kuullut?
öö, mun täytyy kyllä tunnustaa että moni King Crimsoninkin juttu on jäänyt kuulematta ;-)
Eihän sitä itkemättä pysty kuuntelmaan. Muistuttaa kaverista joka hukutti itsensä 1976.
Red on hieno. Tekisi mieli tilata The road to Red...
Yksi King Crimsonin merkittävimmistä levyistä.
https://pienemmatpurot.com/levyarvio-king-crimson-red-1974/
Red täyttää tänään tasan 50 vuotta!