the who : Who's next
juuffo kirjoitti noin 17 vuotta sitten (6 kommenttia)
Korvani ei ole voinut olla kaikki nämä, 32 vuotta, väärässä. Tämä on parhautta isolla B'llä!
+/- saldo : 0 | Tweet
Who's Next on tosiaankin Who:n paras studiokiekko, jos konseptialbumi Tommya ei (biisimateriaaliltaan, ei toteutukseltaan) lasketa mukaan. Yhtään heikkoa biisiä levyltä ei löydy. Levyn aloittava Baba O'Riley on tosi hieno rockbiisi, ja toimii aina vaan. Won't Get Fooled Again oli aikanaan kovinkin kapinallinen ja poliittisesti kantaaottava kappala. Aika kilttiä yhteiskuntakritiikkiä nykymittapuun mukaan tosin. "Meet the new boss, same as the old boss"... hyvinhän toi sopii Suomenkin politiikkaan. Se on itse asiassa ainoa kappale, joka kymmenien vuosien jälkeen kuulostaa nykyään vähän puuduttavalta. Kyllä tää klassikko ysin levy on.
Who on taas yksi hyvä esimerkki yhtyeistä, joilla on muutamia helkkarin hienoja kappaleita todella rouhealla rock-hengellä kuten tällä levyllä tuo won't get fooled again. Levykokonaisuudet ovat harmillisen vaillinaisia omaan makuun, en ole millään ilveellä löytänyt yhtään kokonaan hyvää who-albumia. Sama homma kuin Uriah Heepin alkukauden levyjen suhteen.
Vahva kokonaisuus, ainoastaan Entwistlen panos My Wife ei oikein innosta. Tiedä sitten millainen tupla levystä olisi tullut jos Townsend ei olisi hylännyt Lifehouse-konseptiaan. Hyvä tosiaan, että Won't Get Fooled Againin päättää se 'meet the new boss' toteamus. Mukavaa myös, ettei Pete jättänyt Behind Blue Eyesia pelkäksi kauniiksi ballaadiksi vaan lisäsi sinne sen ankaran väliosan. Kekseliästä syntetisaattorin käyttöä ja hyvä kansikin!
Eikös kaikki Enwistlen kynästä lähteneet tekeleet aina olleet kökköjä? Vai voiko joku väittää Boris the Spideriä hienoksi sävellykseksi? Oli se huippubasisti joo, mutta ei se kyllä biisejä osannut tehdä.
Oli Entwistlellä hyviäkin biisejä, esim. Silas Stingy on kova, samoin Heaven And Hell.
Tosiaan hyvä kokonaisuus. Ainoa kuulemani The Whon levy josta olen jaksanut kunnolla innostua.