Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Grateful Dead : Terrapin Station

Janus kirjoitti noin 10 vuotta sitten (12 kommenttia)
Tällä levyllä Grateful Dead on suorastaan soft rockia hempeillä taustalauluilla ja jousilla. Bändi yllättää levypuoliskon mittaisella teoksella. Sen ohella parasta antia on avausraita Estimated Prophet. Muut raidat eivät ihmeemmin säväytä. Suuren miinuksen levylle tuo Dancing In The Streets, joka oli jo originaalina vastenmielinen ja tässä se on ihan hirveä. Mikä ihme on saanut niinkin monen bändin koveroimaan sen?

+/- saldo : 0 |

    JiiPee kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Estimated Prophet on todellakin hieno biisi. Nimibiisi on ihan täyttä progea. En tuon Dancing in the Streetsin hienoutta ymmärrä minäkään, mutta onhan noita monia muitakin kamaluuksia ollut vuosikymmeniä jatkuvassa kestosoitossa. Kyllä minusta Terrapin Station on kokonaisuutena kuitenkin erittäin hyvä albumi. Kasin tai ysin arvoinen, yksi Deadin parhaita studiolevyjä.

    Kcrimso kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ihan kiva levy vaikka aika soft rockia onkin. Nimibiisi on hyvä.

    R2-D2 kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Dead ei ole koskaan oikeen napannu vaikka yrittänyt olen jonkun kerran. Se olikin live jam bändi, varmaan hyvä keikalla. Ja ainoita joiden keikalla oli oma osasto nauhuripojille. Bootlegejä oli paljon mutta eipä haitannut.

    JiiPee kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    "In The Dark" ja "Built to Last" toimivat myös, jos tykkää "kaupallisesta" Deadista. Terrapin' Station lienee kuitenkin bändin paras studiolevy.

    Vanhat American Beautyt ja muut eivät uppoa yhtään. Livelevyissä on hyviä settejä ja sitten melko unettaviakin tapauksia. Dozin' at the Knick oli muistaakseni paremmasta päästä.


    makkarapytti kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    ...Terrapin station on erilainen Dead -albumi - yhtyeellähän on monta vaihetta ja tämä levy taitaa edustaa ihan yksin yhtä vaihetta.

    Kuten tunnettua on, arvostavat 'kriitikot' juuri niitä "vanhoja" tekeleitä eittämättä eniten. No, täällähän ei 'kriitikoita' juuri noteerata - Rolling Stonet ja muut normittajat saanevat painua sinne romukoppaan jok´ikinen.

    Toisaalta lienee niinkin, että proge- hevi- tai muutenkaan Eurooppakorvalla tällaista substanssia lähestyttäessä ei (vaikkapa) Deadin kaltaisista artisteista saa suuresti irti; ammentaahan se suurelta osin aika toisentyyppisestä musiikkiperinteestä...niin, tuota mainittua levyä ja joitain muita (vähäisempiä) poikkeuksia lukuun ottamatta.

    Progeihmisille Deadin anti taitaa olla melkeinpä tuossa Terrapin station -nimiteoksessa ja siinäkin vain alkuperäisen studioäänityksen osalta...yhtyehän esitti teosta lyhennettynä ja riisuttuna (siis ilman orkesteriosuuksia ja kuoroa) myös livenä, mutta kuulosti tietysti silloin siltä tyypilliseltä, 'pelkistetyltä' itseltään :).

    Silkkaa progeako? Vai rokin ja klassisen siitoksen jonkinlaista yritelmää? Voiko noita oikeesti 'yhdistää'? Klassinenhan on klassista ja rokki on rokkia (ja proge on rokkia) ;).



    Kcrimso kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Progeihmisille Deadin anti taitaa olla melkeinpä tuossa Terrapin station -nimiteoksessa ja siinäkin vain alkuperäisen studioäänityksen osalta..
    Kyllä Blues For Allah levylläkin on minusta muutama progelle haiskahtava kappale.

    JiiPee kirjoitti noin 4 vuotta sitten+/- saldo : 0
    90-luvulla, ennen Garcian kuolemaa, koskettimissa oli Bruce Hornsby. Hornsby korvasi Brett Mydlandin, joka kuoli vain 38-vuotiaana. Molemmat loistavia muusikoita ja Mydland oli erityisen hyvä biisintekijä, kuten mainitsemiltani viimeisiltä Deadin studiolevyiltä hyvin kuuluukin.

    Hornsbyn aikaisia livejä imuroin joskus archive.orgilta. Paikoin aika huikeaa menoa, mutta epätasaisuus noita vaivasi.

    Jukez kirjoitti viime kuussa+/- saldo : 0
    Aina on jonkinsortin ennakkoluuloni estänyt tähän bändiin tutustumisen. Löysää soittoa yms...Nyt rohkenin kuulla ja pitikin kuunnella enempikin Terrapin Stationia. Huppelis. Taitaapi ollakin edessä laajempi tutustuminen Deadeihin. Ai niin..In The Darkin olen kuullut joskus 90-luvulla ja muistikuvana, että ei huono.
    Hirvittävä julkaisujen määrä tosin ahdistaa. Mihin nuo rahansa sitten laittaakaan??? Vähän samantyyppinen tuska tulollaan kuten Zappan osalta...

    JiiPee kirjoitti viime kuussa+/- saldo : 0
    In the Dark on yhtä hyvä levy, kuin "Terrapin". Myös Built to Last on mielestäni erittäin hyvä levy. Samoin From the Mars Hotel. Deadin discografiassa ei ole loppujen lopuksi montaa ihan huippulevyä, vaan bändiin pitää tutustua live-esitysten kautta.

    Bändi on todellakin livenäkin välillä kuin "unessa", eikä Garciakaan ole mikään tekninen kitaravirtuoosi. Mutta ei ollut Jimmy Pagekaan ja molempien soitossa on aivan ainutlaatuinen soundi.

    Esimerkiksi tämä kitarasoolo on yksi upeimmista kuulemistani, vain muutamaa kuukautta ennen Garcian kuolemaa. Äijä oli lavalla viimeisellä kiertueellaan pääosin täysi muumio, mutta sitten siltä tuli vielä tällaistakin suorastaan runollista kitarointia.

    Ehkä tämä biisi kuvaa bändiä parhaiten. Jotenkin. En osaa selittää... siinä on vain sitä fiilistä. Se tietynlainen "laiskuus" kuuluu tähän musiikkiin... ja toimii.



    JiiPee kirjoitti viime kuussa+/- saldo : 0
    Kovalevyllä on kaikkien suosikkibändieni suosikkikappaleet. Grateful Deadilta löytyy tällainen. Iso läjä aivan huippubiisejä. Painottuu vähän uudempaan matskuun, koska itse löysin bändin In The Darkin myötä ja ostin Built to Lastin uutena.




    retrou kirjoitti viime kuussa+/- saldo : 0
    Playing in the Band on oma suosikkini, niistä mitä on tullut kuultua.

    JiiPee kirjoitti viime kuussa+/- saldo : 0
    Tästä saa vähän käsitystä siitä, minkäkokoinen liveakti Dead oli USA:ssa. Koko 1990-luvulla ainoastaan Rollarit tienasivat konserteilla niukasti enemmän. Ja Deadin kiertäminen loppui Garcian kuolemaan 1994. Eli siitä voi päätellä.

    10 loppuunmyytyä iltaa peräkkäin Madison Square Gardenissa. Olisivat varmaan voineet vetää vielä toiset 10 perään, jos olisivat viitsineet.