The Moody Blues : In Search Of The Lost Chord
Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (7 kommenttia)
Kohtalaista sinfonista-poppia ja kohtuullisen edistyksellistä musiikkia julkaisuvuoteensa (1968) nähden. Hieman kuin aavistuksen verran progempaa Beatlesia. Miinuspuolella sanottakoon että onhan tämä aika munatonta musiikkia ja melkoisesti tässä on inhottavia 60-luvun hippiviboja jotka eivät minua nappaa yhtään. Ällös sitaria soita, valkoinen mies sanottiin jo raamatussa aikoinaan. Ei uskoneet The Moody Bluesin äijät. Arvosana: 5
+/- saldo : 0 | Tweet
Nostalgialevy mulle eli eka vinyyli. Mm. tämä levy johdatti aikanaan progen pariin.Onhan nämä sanoitukset tavallaan aika naiveja, mutta musa parhaimmillaan (Legend of mind ja house of four doors...) ihan kuunneltavaa vieläkin. Pinderin mellotronityöskentely on uraa uurtavaa, samoin poikain stemmalaulu todella kaunista. Poikkeuksellisesti annan pojoja levylle, eli 9.
Itse pystyn aika hyvin suodattamaan hippihöpinät, mutta kieltämättä välillä musa on liian imelää. Silti kaiken kaikkiaan hyvää kamaa, Moody Bluesia sieltä paremmasta päästä. Mellotron soi komeasti. Ihmekös tuo kun Pinder jossain vaiheessa osallistui sen kehitystyöhön.
Heikoin seitsemästä ekasta Moody Blues levystä.Kuitenkin tämäkin sisältää sen verran erinomaista musiikkia että on tämä 8:n arvoinen.
Pliisua on meno tällä levyllä nykyaikana kuunneltuna.
On bändillä lukuisia parempia levyjä, joita jaksan jopa soittaa useamman kerran. Tämän levyn musiikki on minun osalta kerrasta poikki. Kuusi.
Mietin jonkun aikaa että mitä tuttua on kappaleessa "Om", kunnes välähti. Sehän menee paikoitellen samallalailla kuin lastenlaulu "Jänis istui maassa".
Ja söinpä sitten sanani ;-) kun vanhemmiten kevyempikin musiikki alkaa mennä pehmenneeseen nuppiin. Lapsenomaisen mielentilan aikana tällainen tavallaan naiivi musiikki on on!
Hentoa, koskettavaa musisointia, tällaista tarvitaan näinä kovuuden aikoina.