Camel : Harbour of Tears
JiiPee kirjoitti noin 16 vuotta sitten (19 kommenttia)
Tätä levyä odotettiin joskus pitkään ja hartaasti. Camel ymppäsi levylle jostain syystä häiritsevän paljon Irkkuvaikutteita, muutti soundiaan liikaa... ja muutenkin levy oli melkoinen pettymys odotuksiin nähden. Mitenkään erityisen mieleenjäävä albumi tämä ei ole minulle ollut, vaikka aika paljon sitä aikoinaan kuuntelinkin. Erittäin surumielistä musiikkia, jonka nyt tietysti kertoo jo levyn nimikin. Seiskan Camel-levy.
+/- saldo : 0 | Tweet
Paljon parempi kuin Dust And Dreams.
Meikäläistä tässä levyssä on aina häirinnyt eniten sen jotenkin halvan kuuloset syntikkasoundit, erityisesti puhun nyt levyn jousista. En tiedä millä helkkarin laitteella ne on soitettu sisään ja miksi, mutta näin siis minulle.
Levy toimi muuten aikoinaan ihan hyvin, vaikka aika kaukana onkin Camelin parhaista. En ole kyllä levyä pitkään aikaan hakenut hyllystä, vaikka se siellä onkin. Seiska.
Parempi tosiaan kuin aika tylsä Dust and Dreams, mutta kuitenkin tämäkin jää hieman valjuksi. Biiseissä taitaa olla vika tällä kertaa kun ei niin isosti innosta. Yhtään klassikkoa ei levy sisällä,mutta irkkuteema sinänsä toimii ihan hyvin läpi levyn ja Latimerin kitara osaa aina lumota.7 1/2
Syntetisaattoreilla toteutetut "orkestraatiot" ovat kamalaa kuultavaa. Muutenkin tässä on jotenkin niin köpönen meininki että tämä kuulostaa enemmän demolta jolla yritetään hankkia rahoitusta broadway-musikaalille kuin valmiilta proge-albumilta. Camelin heikoin?
Tämä musiikki tuntuisi vaativan pimeän vuodenajan ja melankolisen mielialan, jotta sitä pystyy kuuntelemaan.
Pitääpä kokeilla. Pimeää on ja mieliala on aina melankolinen. Pahoin pelkään että ei tämä levy toimi siltikään.
Vaatii irlantilaisten historiaan eläytymistä. Itse 90-luvun irkkuharrastuksen ansiosta pystyn tähän lamentaatioon hyppäämään sisään. " Bringing it all back home - The Influence of Irish Music" oli sekä BBC:n TV-sarja että kirja 90-luvun alusta, jossa itkustellaan irlantilaisten koti-ikävällä ja perheiden hajoamisen muisteluilla ja tietenkin käydään läpi irlantilaisen musiikin vaikutteita ameriikassa sekä kelttimusaa laajemaltikin. Latimer oli ilmeisesti myös nähnyt ko. sarjan ja tehnyt sen tunnelmista oman tulkinnan.
YouTubesta näitä clippejä löytyy. Ruotsiin aikoinaan lähteneet suomalaiset ainakin pystynevät orientoitumaan näihin irkkufiiliksiiin : https://www.youtube.com/watch?v=ehE0dIoDr9w&list=PLq62Ouz-3oh9HiHR9LRaNOg-GbOdG4A1Q&index=3
Latimer itsekin taisi jo tuossa vaiheessa potea koti-ikävää, emigranttina Ameriikassa. Sairastuttuaan palasi pikaisesti kotimaahansa..?
En usko että edes elinikäinen Irlannin historian opiskelu saisi minua arvostamaan tämän levyn syntsaorkestraatioita. :)
Tämä levy kuuluu luultavasti sarjaan "jos parempaa kuunneltavaa ei tupsahda mieleen ja silti tekee mieli jotain soittaa" ...
Pakko myöntää että nyt kun uusintakuuntelen nollaodotuksin niin ei tämä nyt NIIN paha ole. :) Heikointa Camelia kuitenkin Dust And Dreamsin ohella.
Ei ollenkaan hassumpi levy. Ei nyt mikään masterpiece mutta siinä 7-8.
Multa voisi tämän päivän armollisissa tunnelmissa lohjeta vitonen.
Kyllä tämä on Camelin huonoin. Ei Camelin tasoinen bändi kuitenkaan aivan luokatonta levyä ole koskaan tehnyt, eli tälläkin levyllä on hetkensä.
Kyllä tämä on Camelin huonoin
Pitää yrittää jaksaa kerrata lähiaikoina, mutta kyllä muistaakseni Dust And Dreams on vieläkin tylsempi albumi.Dust and Dreamia en saanut hyvästä yrityksestä huolimatta loppuun asti kuunneltua...
Olen nyt muutaman päivän sisällä kuunnellut sekä Dust And Dreamin että tämän enkä kyllä osaa sanoa kumpi on parempi. Huonoja ovat molemmat. Tosi huonoja.
Tämähän on johdonmukainen ja selkeä työ, kunhan vaan kykenee irlantilaisten mielenmaisemaan sisään pääsemään. Tykkään kovasti.