David Bowie : Station To Station
JiiPee kirjoitti noin 17 vuotta sitten (14 kommenttia)
Bowiellahan oli uransa alkuvaiheessa tapana tuoda uusi fiktiivinen "hahmo" jokaiselle levylle, ja STS:llä tämä oli sadistinen/fasistinen "Thin White Duke". Bowie oli kuulemma koko levytyssesion ajan niin kokaiinipöllyssä, ettei muista siitä jälkeenpäin mitään. Lieneekö tyypillistä imagotoimiston keksimää "rock'n'roll-hero"-sontaa vai totta, tiedä häntä... mutta musiikki on loistavaa. Levyltä ei löydy yhtään heikkoa lenkkiä, ja erityisesti nimibiisi jyrää junan lailla (ihan kirjaimellisesti). Jos hakemalla hakee miinuksia, niin ehkä TVC-15 rikkoo vähän muuten täydellistä biisiharmoniaa. Se on vähän samanlainen biisi kuin Fashion Scary Monstersilla. Jos Bowie tosiaan tarvitsi huumeita tehdäkseen näin hienoa musiikkia, niin onhan se aika surullista tietenkin. Oli miten oli, STS on kevyesti Bowien kolmen parhaan levyn joukossa. Yhdeksän tälle.
+/- saldo : 0 | Tweet
Ihan kiva...mutta en nostaisi parhaiden Bowie-levyjen joukkoon. Levyssä on jotain hieman steriiliä. Parhaiten toimivat nimibiisi, Stay ja Wild Is The Wind, joka lienee monille tuttu Nina Simonen esittämänä.
TWC 15 sisältää nuppiin soimaan jäävän rallatuksen, muuta en levystä muista.
Komea levy tämä. Wild is the Wind on äitini suosikkeja. =) Golden Years on lähes täydellinen poppiskipale. Muutenkin toimii kybällä. Yksi Bowien parhaista levyistä.
Keskitason Bowie-levy. Tässä ei ole mitään kovin ikimuistoisia kappaleita, mutta ei toisaalta mitään pahoja floppejakaan. Kappaleet tuppaavat olemaan kyllä hieman liian pitkiä. Tätä levyä seurannut "Berliini-trilogia" on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuultavaa.
Ei tämä oikein napsunut. En tosin ole bowisti muutenkaan.
Muokattu 05.02.2011 23:37 by retrou.
Todella kova tämä vuoden 2010 miniboksilla mukana tuleva Live Nassau Coliseum '76
Onpas tämä kova liveveto. Adrian Belew on helvetillinen kitaristi. Bowie on kyllä aina osannut valita muusikkonsa oikein.
https://www.youtube.com/watch?v=7tWyIug2qP0
Belew on aika hurja. Tutustelin enemmän hänen tuotantoonsa kesän aikana. Kantsii tutustua niihin 2004-2006-juttuihin. Muuten soololevyt ovat kovin kirjavia. Akustiset live-/studiolevyt? ovat osoittautuneet todella hyviksi!
Belew on huikea kitaristi ja hyvä säveltäjä sekä laulaja. Miehen soololevyistä kannattaa ottaa haltuun ainakin ne Side 1-4 levyt.
Viisi vuotta myöhemmi suhtaudun tähän levyyn paljon myönteisemmin. Hienohan tämä on. Ja mitä Berliinin trilogiaan tulee niin kyllähän Station To Station Lodgerin päihittää. 8/10
Mä taas en edelleenkään tästä innostu. Ei huono, aika hyväkin. Mutta Berlin trilogy on parempi. Toi kokaiini mainitaan joka paikassa, kai se on meriitti sekin.
Pitkä nimibiisi on oikein hyvä. Popahtava Golden Years myös oikein hyvä. Loput kappaleet eivät yllä ihan samalle tasolle.
Kuuntelussa uusi 2016 Harry Maslin remix.
Station To Station on amerikassa äänitetty levy, mutta samalla se aloitti David Bowien siirtymän eurooppalaisempaan rock-tyyliin. Soul ja funk kyllä kuuluvat kyllä levyllä yhä useammassakin kappaleessa, mutta samaan aikaan musiikkiin hiipii myös vaikutteita krautrockista, progesta ja jopa länsimaisesta taidemusiikista. Station To Station on amerikkalaisten ja eurooppalaisten vaikutuksien törmäyspiste ja sitä seuraavilla levyillä vaaka kallistui yhä enemmän Euroopan suuntaan.
https://pienemmatpurot.com/levyarvio-david-bowie-station-to-station-1976/