JiiPee kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)

Tämän levyn nimestä, julkaisuvuodesta (1987) ja biisien lyhyydestä voisi päätellä, että McLaughlin on yrittänyt rahastaa AOR-tyyppisellä radioon sopivalla matskulla, mutta ihan siitä ei kuitenkaan ole kyse. Itse asiassa olisi ollut ihan mielenkiintoista kulla elektro/fuusiojazzvirtuoosilta tällainenkin levy. Radiolandin taustoilla kuullaan Mitch Formanin syntikoita, ja McLaughlin soittaa tyypilliseen tapaansa hienoja koukkuja Gibsonillaan, joiden esitteleminen lieneekin levyn pääasiallinen tarkoitus. Biisimateriaali on melkoisen yhdentekevä, ja niin on oikeastaan koko levykin. Kutonen.