Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Peter Gabriel : 1

JiiPee kirjoitti noin 11 vuotta sitten (6 kommenttia)
Gabrielin debyytti on tähän päivään asti ollut suosikkini miehen soolotuotannosta. Levy on oikeastaan melko popahtava ja simppeli, ja siinä mielessä "pakoa" Genesiksen ajoilta. Mutta biisien (kuten Solsbury Hill ja Here Comes the Flood) toimivuus johtuukin erikoisesta ja jotenkin ainutlaatuisesta soundimaailmasta/tunnelmasta. Jazzahtava Waiting for the Big One toimii myös hienosti. Tony Levin ja Robert Fripphän siellä ovat taustalla musisoimassa, joten osasyyn levyn onnistumisesta voi varmaan suoda heille. Kahdeksan ja puoli näyttää olevan pisteiden keskiarvo täällä, ja se on minusta ihan kohdallaan.

+/- saldo : 0 |

    Kcrimso kirjoitti noin 11 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tämä on vähiten pitämäni levy Gabrielin neljästä ekasta soolosta. Bob Ezrinin mahtipontinen tuotanto ei oikein sovi Gabrielille. Vikaa on tosin biiseissäkin. Ei tässä ole kuin muutama todella hyvä biisi. Gabriel löysi kunnolla oman juttunsa vasta seuraavalla levyllä. Arvosana: 6

    Janus kirjoitti noin 11 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Erinomainen avaus. Levy on selvästikin tyylin hakuisuudessaan vielä etsiskelyä Gabrielille, mutta kaikki kokeilu kuitenkin toimii ja biisimateriaali on kauttaaltaan vahvaa. Tuotannossa ei valittamista.

    Hezzu kirjoitti noin 11 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tämän levyn muusikot (poislukien Fripp, Fast ja Chirowski) musisoivat myös Alice Cooperin "Goes To Hell" -levyllä. Molemmat levyt ovat Ezrinin tuottamia.

    Jännä seikka. Ehkä.

    Kcrimso kirjoitti noin 5 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Hezzun ylläolevaan kommenttiin liittyen: Bob Ezrin valitsi kaikki muut levyn muusikot paitsi Robert Frippin ja Larry Fastin jotka olivat Gabrielin valintoja.

    Tämä on minusta edelleen ylivoimaisesti heikoin Gabrielin nimettömistä studioalbumeista. Gabrielilla ei selvästikään ollut vielä selkeää näkemystä siitä mihin suuntaan hänen kannattaisi soolouraansa viedä ja Ezrinin tuotanto vie musiikkia liikaa massivisen areenarockin suuntaan. Solsbury Hill ja Here Comes The Flood ovat toki klassikoita, mutta jälkimmäinenkin toimi todella hyvin vasta hillitympänä tulkintana Frippin soololevyllä Exposure.

    Kcrimso kirjoitti noin 5 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Bob Ezrinin kunniaksi täytyy kyllä sanoa se että juuri hän saattoi Tony Levinin Gabrielin ja Frippin tietoisuuteen. Ilman tätä paritusta Levinistä ei ehkä koskaan olisi tullut yhtä viime vuosikymmenien tärkeimmistä progemusiikoista vaan hän olisi ehkä jäänyt semianonyymiksi valioluokan studioketuksi.

    OldfieldOlli kirjoitti noin 5 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mun mielestä toka on se heikoin, mutta sekin melko hyvä. Ei Piitteri kyllä ole yhtään ihan huonoa levyä tehnyt.
    Tämä ykkönen sisältää monta omaa suosikkiani ja kokonaisuutena yhtä vahva, kuin vaikkapa levyt 3 ja 4.