JiiPee kirjoitti noin 17 vuotta sitten (1 kommenttia)

Innostuin vähän GNR'stä teininä, vaikka koko bändi oli jo silloin yhtä kulunutta rock-klisettä. Hotellihuoneiden hajottamiset oli pöllitty The Who:lta, Jack Daniels ja huumeiden vetäminen Keith Richardsilta, Slashin rööki suupielessä (ja kaikki kitarasankarin eleet ja asennot) aivan suoraan Jimmy Pagelta, ja asiaan tietysti kuului näyttäytyä MTV-videoilla sen ajan supermallien kanssa, jne. Koko homma oli korniudessaan vähän hellyyttävä, ja imagotoimistolla olikin tehty kovasti suunnittelua bändin uran eteen. Mutta sen ajan teinit tietysti lukivat Suosikkinsa ja nielivät kaiken markkinointipaskan kylmiltään. Ja tykkäsivät vielä, mikseivät olisi tykänneet... debyytti Appetite For Destruction oli vihainen ja voimakas levy, ja ei Use Your Illusion jää paljon huonommaksi. November Rain on ihan komea biisi, ja Slashin soolo on jo nyt klassikko. Beatles-cover Live and Let Die on myös täynnä energiaa, ja puolustaa paikaansa levyllä. Kolmas hitti Don't Cry on myös hyvä, ja muutenkin koko levy on ihan vahva osoitus bändin kyvyistä. Vanha vampyyri Alice Cooperkin vierailee levyllä hauskassa The Garden-biisissä. Hyvä rock-levy esikuviensa hengessä, joskaan ei niin mielenkiintoinen kuin räyhäkkä debyytti. Seitsemän.

Lerxst kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Meikäläiselle Illusion oli täydellinen pettymys erinomaisen debyyttilevyn jälkeen. Don't cry ja You could be mine yököttivät heti ensikuulemalta eikä November rain jaksanut vakuuttaa sekään. Live and let die ei pärjää sekään Sir Paulin vetäisylle ja kummallisen pömpöösi tuotanto kärsii joka tapauksessa ihmeen huonoista kitarasoundeista ja laulu meni Akselilla lähes pelkäksi määkimiseksi. Yäk ja nelonen.