Mike Oldfield : Platinum
OldfieldOlli kirjoitti noin 16 vuotta sitten (21 kommenttia)
Platinumistahan on olemassa 2 eri versiota.Originaalissa julkaisussa oli mukana kappale Sally,josta Richard Branson ei pitänyt ja lopulta levy päätettiin vetää markkinoilta.30000 kappleen painoksesta ehti kuitenkin jokunen kauppojen hyllylekin.Myöhempiin painoksiin ja kaikkiin cd-painoksiin kappale korvattiin Into Wonderland zipaleella.Levykansiin cd-formaattia myöten jäi kuitenkin nimi Sally.Itse pidän originaalista Sallysta enemmän kuin Into Wonderlandista.Se on sellainen hauska rakkaudentunnustus MIkeltä silloiselle vaimolleen.
Yleisesti ottaen levy kuuluu Oldfieldin tuotannossa sinne jonnekin keskikastiin.Nimibiisi on hieno,varsinkin upea päätös North Star.Muu materiaali on kuitenkin paljon kesympää ja kenties Oldfiedin tuotannosta kaikkein vanhentuneinta.Pisteitä 8/10
Yleisesti ottaen levy kuuluu Oldfieldin tuotannossa sinne jonnekin keskikastiin.Nimibiisi on hieno,varsinkin upea päätös North Star.Muu materiaali on kuitenkin paljon kesympää ja kenties Oldfiedin tuotannosta kaikkein vanhentuneinta.Pisteitä 8/10
+/- saldo : 0 | Tweet
Nyt kuuntelussa uuden deluxe editionin livelevy. Aijai, herkullista!
Ilmeisesti Oldfield itsekään ei pidä alkuperäisestä Sallysta kun sitä ei ole haluttu laittaa mukaan deluxe edtionille.
Vaisunoloinen tämä uusi editointi kun vertasin niihin muutamaan kappaleeseen jotka ovat The Platinum Collection cd:llä.
Editointi?
Editointi tai miksaus, lähes sama asia... mutta vaisulta kuulosti vertailussa.
Levy on vain remasteroitu. Tarkoitatko vaisuudella että soi hiljaisemmin kuin mainitsemallasi kokoelmalla? Se onkin hyvin todennäköistä. Olisi ymmärrettävää että satunnaisemmalle yleisölle suunnatut kokoelmat kompressoitaisiin kovempiääniseksi jotta matsku kuulostaisi tutummalta radio-musiikkiin tottuneelle kuuntelijalle,
Soi tämä hiljaisemmin mutta on varmaankin myös siloteltu käyrän huippuja.
Eli on hiljaisempi kuin kokoelma, mutta myös kompressoidumpi? Erikoista! Olen kuunnellut studio-puolen vasta kertaalleen joten hirveästi ei uskalla kommentoida, mutta ei se minusta kovin tasoitellulta kuulosta. Eikä Paschal Byrne yleensäkään ole ymmärtääkseni pahoihin ylilyönteihin syyllistynyt. No joka tapauksessa alkuperäinen Platinum cd kuulosti niin hyvältä että remasteroinnin takia deluxe edtionia ei kannata hankkia, mutta livelevy onkin sitten täyttä asiaa.
En ole kuullut kyseisestä levystä mitään versiota, mutta remasterilla näyttäisi olevan jopa laajempi dynamiikka kuin alkuperäisellä. Näin ollen en usko myöskään käyrän huippujen silotteluun.
minun korvaan kuulostaa oikein hyvältä tämä uusi remaster. Tosin ei vuoden 2000 remsterissakaan mitään vikaa ole koskaan ollut. Muita cd-versioita ei ole tullut kuunneltua vuosiin. Mitä tulee itse musiikkiin, niin livelevy on todella mahtava. Täysi kymppi siitä. Itse Platinum on minunkin mielestäni hieman kaksijakoinen. Neliosainen nimiteos on loistava, mutta ne muut kappaleet hieman epätasaisempaa materiaalia.
mutta remasterilla näyttäisi olevan jopa laajempi dynamiikka kuin alkuperäisellä.
Oho, melko poikkeuksellista! Hyvältä se kyllä alustavasti kuulostikin. Pitääpä kuunnella tänään uudestaan. Vuoden 2000 remasterit jätin väliin Ommadawnia lukuunottamatta.
Täytyyhän se ollakin parempi kuin alkuperäisellä. Minä vertailinkin The Platinum Collectionin muutamaan kipaleeseen. Olisikin kiinnostavaa tietää mikä sen dynamiikka on.
Miksi sen "täytyisi" olla parempi kuin alkuperäinen? Kaikki remasterit eivät todellakaan ole alkuperäisiä parempia. Siis missään suhteessa. Ja alkuperäisessä Platinum cd:ssä ei ollut mitään suurempaa vikaa joten kommentti tuntuu sitäkin oudommalta.
Olen erityisen viehtynyt levyn bassosoundeihin jotka ovat miellyttävän napakat.
Voin toki olla väärässä sen "täytyisi"-suhteen. On ilmeisesti meikäläiselle tullut sellainen mielikuva että nykytekniikalla saadaan vanhemmista tuotoksista niin viimmisen päälle huippua.
Nimibiisi on parhautta. Etenkin osat 3-4.
Punk-a-diddle on myös korniudessaan komea.
Tuo Wembleyn konsertti deluxe versiossa on kyllä rautainen, suosittelen ehdottomasti.
Kuuntelussa livelevy. Upeaa. Studioversioista selkeästi poikkeavat sovitukset miellyttävät ja etenkin Mike itse varioi kitarasoolojaan maukkaasti.
Kiitos Kc. livelevyn olemassaolon muistutuksesta. Olen aikonut tämän soittaa jo pitemmän ajan. Tämä ja nyt ulkona oleva kirkas auringonpaiste sopii hienosti yhteen.
Kuuntelin Sallyn (sen alkuperäisen) YouTubesta. Eipä mikään huippubiisi, mutta en silti oikein ymmärrä miksi se oli pakko saada levyltä pois.
Platinum ei kuulu Oldfieldin merkittävimpien levyjen joukkoon, mutta pidän siitä silti paljon. Hienot soundit!
https://pienemmatpurot.com/levyarvio-mike-oldfield-platinum-1979/