Mike Oldfield : Hergest Ridge
Jammo kirjoitti noin 16 vuotta sitten (23 kommenttia)
Hohhoijaa, on tämä edelleen yhtä nukuttavaa napsuttelua kuin mitä muistelinkin. Lienee jonkin sortin temperamenttijuttu tästä levystä pitäminen...
Jo aikoinaan 70-luvulla odotukseni Tubularin jatkosta olivat aivan liian suuret; onneksi Ommadawn pelasti pahasta.
Jo aikoinaan 70-luvulla odotukseni Tubularin jatkosta olivat aivan liian suuret; onneksi Ommadawn pelasti pahasta.
+/- saldo : 0 | Tweet
Tykkään. Paljon kauniiita ja erittäin tunteellisia teemoja. Ja kakkospuolen "electric thunderstorm" on edelleen varsin päräyttävää kuultavaa. Kyllä tämä suurinpiirtein Tubular Bellsin tasoa on. Arvosana: 9
Kaunista ja majesteettistä vuoron perään. Ja majesteettista sillä lailla hyvässä mielessä nöyrällä tavalla. If that makes any sense... Ja Oldfieldin kitaransoitossa on TUNNETTA. Kyllä tämä sittenkin on kympin levy.
Yksi kaikkien aikojen hienoimmista levyistä.Varsinkin kakkososa on aivan uskomaton.10 pistettä minäkin annan.
Kuuntelussa 2010 mix.Aika kiva
2010 miksaus on aivan huikean hyvä!
Katselin cdon:ista mitä tuo maksaa. Halpahan se oli, vain 8,95e. Albumin nimeksi olivat vaan kirjoittaneet Hergest Tidge ja sitten kappaleluettelossa se oli Hergest Ride. Tilaukseen joka tapauksessa.
Tuo on sitten varmaan se vanha Hergest Ridge-julkaisu.
Ei kait?
Pvm. oli merkattu 14.6.2010 ja kappaleluettelossa lukee 2010 Stereo Mix.
http://cdon.fi/musiikki/oldfield_mike/hergest_tidge-9189532
Kas, joo on toi sittenkin uusi versio. Yllättävän edullinen hinta.
Pistin tilaukseen 2cd + DVD -version Play comista. Hinta 15.49? ei ole sisältöön nähden paha sekään.
Mulla sama versio samasta paikasta samaan hintaan.
Uusi miksaus on uskollisempi alkuperäiselle joka on muutenkin aina ollut mielestäni parempi kuin Boxedille työstetty versio joka sitten on ollut pohjana kaikille sen jälkeen julkaistuille versioille.Hieno levy edelleen.
Jep uusi miksaus on lähempämä alkuperäistä, mutta silti erot siihenkin ovat melko suuret.
Pitkästä aikaa tämä minimalistisempi "alkuperäinen" miksaus kuuntelussa. On tämä vaan kaunista ja uniikkia musiikkia! Vaikka Man On The Rocks onkin parasta Oldfieldia pitkään aikaan niin kyllä minusta on silti hieman traagista että muusiikko joka pystyi tekemään näin omalaatuista musiikkia on 40-vuotta myöhemmin "kehittynyt" niin geneeriseen tyyliin. Toisaalta, levy kerrallaan. Ehkä ensi kerralla on luvassa jotain "oldfieldmaisempaa". :)
Hankin tämän alun perin jo sen ilmestyessään, se oli pettymys Tubular Bellsin jälkeen ja möin pois, mutta edelleen minulle tulee aina taitoluistelu mieleen tästä äänitteestä , kolmoisalkovit on hyvin pohjustettu. Muutamia kivoja juttuja, jotka on nidottu yhteen. Kakkospuolen urkudubbaus käy hermoille puolivälissään ja se on muutenkin minulle liian pitkä sisältöönsä nähden. Taitaa olla temperamenttijuttu pitääkö tästä levystä vai ei. Menihän tuo korvista sisään kuntopyöräillessä. Seuraavan kerran ehkä jokusen vuoden päästä.
Kakkospuolen urkudubbaus = ne on sähkökitaroita.
Mike Oldfieldin kitarointi tällä(kin) levyllä <3
Joo, aivan mahtavaa on kitarointi. Oldfield on todella uniikki kitaristi.
Ja oleellista on miten paljon tunnetta Oldfieldin alkuaikojen kitaroinnissa on. Ainakaan minua ei kenenkään muun kitaristin soitto ole koskettanut yhtä paljon.
Kolmea eri Hergest Ridgen miksausta on kiehtovaa vertailla. Suosikkini lienee yhä kuitenkin se useimmille tutuin 1976 remix. Se on versioista minimalistisin ja ehein. Versiosta riippumatta kympin arvoinen levy!
Tänään soi 1974 miksaus.
Tubular Bellsin yllätysmenestyksen jälkeen maaseudun rauhaan erakoksi vetäynyt Mike Oldfield osoitti toisella levyllään Hergest Ridgellä että ei suinkaan ole vain yhden levyn ihme. Hergest Ridgellä Oldfield kehittelee maltilla teemoja ja musiikki edeltäjäänsä pastoraalisempaa ja sisäänpäinkääntyneempää. Levy ei ole samalla tavalla helposti avautuva kuin Tubular Bells, mutta kauniita melodioita ja emotionaalisesti latautunutta hienoa kitarointia siinä riittää silti yllin kyllin. Toisen puoliskon kokeellinen ja aggressiivinen yli 100 päällekkäistä kitarapäällekkäin äänistystä sisältävä "electric thunderstorm"-osuus tarjoaa kontrastia levyn yleiseen vähäeleisyyteen. Upea levy jossa tunnelma ja tunne on tekniikan sijasta pääosassa.
10/10
Mestariteos.
https://pienemmatpurot.com/parhaat-levyt-1974/