Mike Oldfield : Music Of The Spheres
Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (8 kommenttia)
Puolivillaisten elektronica-räpellysten jälkeen Oldfield on tehnyt täyskäännöksen ja säveltänyt ensimmäisen täyden albuminsa orkesterimusiikkia. Lopputuloksena on odotetusti parasta Oldfieldia vuosiin. Lopputulos ei ole erityisen omaperäistä orkesterimusiikkia vaan mieleen tulee usein Hollywood-elokuvamusiikki. Sävellykset ovat kuitenkin todella kauniita, emotionaalisia ja kaikenkaikkiaan hyvin oldfieldmaisia vaikka toteutus tapa onkin aivan toinen kuin Oldfieldin normaaleissa yhden-miehen-orkesterilevyissä. Oldfield itse soittaa levyllä akustista kitaraa vain muutaman lyhyen pätkän. Oldfieldin sävellykset on orkestroinut Karl Jenkins, entinen Soft Machinen muusiikko, mutta sittemmin paremmin tunnettu Adiemuksesta. Jenkinsin sovitukset ovat toimivia, melko simppeleitä ja pelkistettyjä mikä parhaimmillaan luo jopa Philip Glass tunnelmaa (tätä korostaa toki Oldfieldin mieltymys Glassin tavoin musiikillisten teemojen lähes hypnoottiseen toistoon), mutta heikoimmillaan tuntuu hieman liian viihteelliseltä tai helpolta. Negatiivisin asia levyllä on kuitenkin aivan puhtaasti Oldfieldin omaa syytä. Tälläkään kertaa hän ei ole nimittäin malttanut pysyä erossa Tubular Bellsistä vaan sen pääteemaa varioidaan pariinkin otteeseen. Levyllä vierailee pari klassisen musiikin supertähteä, sopraano Hayley Westenra ja pianisti Lang Lang. Toivottavasti Oldfield jatkaa säveltäjänä orkesterimusiikin parissa. Tosin ilman Tubular Bellsia ja ehkä rohkeammin kokeilevalla linjalla. Arvosana: 8
+/- saldo : 0 | Tweet
Mitä ihmettä eikö tätä ole tosiaan kukaan muu hankkinut/kuunnellut?
Ei taida porukka enää uskaltaa hankkia uusia Oldfield-levyjä. Voin lainata kirjastosta jos tulee vastaan.
No onhan minä tuon hankkinut,mutta ei se taida suuri yllätys kenellekään olla. :-).En vaan ole enää juuri jaksanut kirjata niitä ylös tuonne levylautaselle.
Kyseessä on tosiaankin vallan erinomainen Oldfield-levy.Lyö kyllä nuo muutamat edelliset levyt kevyesti,mutta ei tämä IHAN yhtä hyvä ole kuin 70-luvun legendaariset levytykset.Viisi tähteä,mutta 9 pistettä ;-)
Kyllähän tätä kuuntelee. Amarok ei sittenkään jäänyt viimeiseksi kunnon Oldfield-levyksi.
Ei ollut Amarok viimeinen kunnon Oldfield-levy,sillä sen jälkeen mies on julkaissut montakin erinomaista levyä,kuten Tubular Bells II,The Songs of Distant Earth ja Guitars.Myös Tubular Bells 3 on ihan kelpo levy.Mielestäni vain Millennium Bell ja Light+Shade ovat olleet jonkinlaisia epäonnistumisia.No myös Tres Lunas olisi voinut olla parempi.
Naamapalmu: en muistanut että tämäkin alkaa Tubular Bellsin teemalla.
Kyllä tähän olisi voinut minusta ujuttaa mukaan muutamia sähkökitarasooloja. :)
Kappas vaan... enpä aiemmin ollut hoksannut kuunnella Bilbaon live-versiota tästä... nyt sekin asia kunnossa.
Kovin kevyttä, mutta onhan tämä silti mukavaa kuunneltavaa silloin tällöin.