Pink Floyd : Animals
Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (38 kommenttia)
Floydin paras levy. Watersin kitkerät sanoitukset ovat todella nerokasta matskua. Bändi soittaa myös hyvin ja jossain mielessä tämä onkin Floydin perinteisessä mielessä progemaisin levy. Toisaalta albumin soundit ovat tavallista karummat ja ilmentävät tavallaan ajan punk-henkeä. Jännä yhdistelmä siis. Arvosana: 10
+/- saldo : 0 | Tweet
Levy, joka kuulosti joskus ensimmäisellä 10-15 kuuntelukerralla hyvältä, paljasti onttoutensa ja mitäänsanomattomuutensa vuosien kuluessa. Depressiivinen ja kyyninen levy. Jos tämä ei ole "ranteet auki"-musiikkia, niin mikä sitten? Animalsin "sosiopoliittinen viesti" (varastettu Orwellin Animal Farm-kirjasta) on kulunut, lapsellinen ja tekotaiteellinen. En tiedä, onko Animals huonoin Watersin aikaisista levyistä, mutta se on minulle vastenmielisintä kuunneltavaa. Pigs on The Wing voisi kyllä sopia Aeroflotin sloganiksi. Arvosana: 5
Hmm... mulle levyn anti tuntuu vaan syvenevän mitä lähemmäs pääsen sadatta kuuntelukertaa. Tulenko siis lapsellisemmaksi vai tekotaiteellisemmaksi? Vai molempia? No kuluneemmaksi nyt ainakin. :D
Aika henkilökohtaisia juttuja, miten tietyt levyt kokee ja kuulee. Kun musiikissa ei ole mitään subjektiivisia totuuksia, niin ei kai siinä sen kummempia analyyseja tai itsetutkiskeluita tarvita. Minulle Animals on äärimmäisen vastenmielinen levy, ja "yleinen mielipide" tai vaikka Progarchiven 1000 hehkuttavaa arvostelua ei siihen vaikuta suuntaan tai toiseen.
Animals on mulle tärkeä levy,mutta toisaalta ymmärrän myös sen jos jotkut ei tästä levystä niin paljoa perusta.Poikkeaahan tämä kuitenkin aika paljonkin Floydin muusta tuotannosta.Minulle tämä on kuitenkin täyden kympin levy.Ja onhan tällä muuten Watersin ainoa koskaan kirjoittama rakkauslaulu,ja vielä kahteen kertaan :-) Ei siis ihan täysin rantet auki meininkiä :-) :-)
Ai rakkauslaulu? Kun kyseessä on Waters, arvaan että se on Sheep, mutta voin kyllä olla väärässäkin. :)
Se on Pigs on the Wing part 1 ja 2.Ainoa biisi joka on siis kahteen kertaan levyllä :-)
Joo,Waters on itse sanonut,että se on yksinkertaisesti rakkauslaulu hänen (silloiselleen) vaimolle.Eron jälkeen Waters ei vuosikausiin esittänyt biisiä livenä.
Tämä levy lopetti oman mielenkiintoni Pink Floydiin kertaheitolla tai taisin levyä sentään parisen kertaa raaputtaa ennen kuin myin vinyylin pois. Olen sittemmin pari kertaa levyn CD:nä kirjastosta lainannut. Ei ole aika yhtään asiaa muuttanut minun osaltani: Seiskan sentään annan.
Pink Floydin ehdotonta kärkeä. Levyn avaus ja lopetus ovat hienot ja loput kolme mahtuvat varmaan yhtyeen top 20:iin. Kokonaisuus on myös linjakas. Näistä seikoista huolimatta levystä jää silti yllätävän vaisu ja valju olo. Onhan tämä kuitenkin ysin levy.
On tää Pink Floydin paras! Ainakin tänä aamuna... :D
Yksi tykkää hevosista, toinen lehmistä ja olen kuullut lampaiden ystäviäkin tavatun ;-)
Kaikenmaailman örinöiden jälkeen tää kuulostaa taas aika raikkaalta :)
Ainoa Pink Floyd -levy, jota tulee vielä kuunneltua. Yksikään muut PF ei pääse tunnelmaltaan lähellekään tätä.
On tää kyllä aika ylivoimainen.
On tässä melodiat ihan niin löysiä kuin muistelinkin. Koska tarina ei minua kiinnosta, ei tässä ole sitten oikein mitään. Meneehän tämä taustameluna vanhojen arkistojen luokittelun ja hävittämisen yhteydessä.
Mulle riittää PF levyistä Meddle, Dark Side ja Wish you.. En ole varma olenko päässyt Animalsia koskaan loppuun asti. Wallin olen muttei se kiinnosta. Tästä innostuneena laitoin Animalsin soimaan..
Tästä ei Floyd parane. Ah.
8-track-versio Pigs on the Wingista. Mukana sähkökitarasoolo.
http://youtu.be/3po6131Opko
Rakastan tämän levyn sanoituksia!
.. ja se Gilmourin kitara!! Wrightilla ja Watersilla taisi muuten alkaa missynkkaamaan tän levyn sessioissa? Watersin tekstit ovat Animalsilla ajattomia..kuin tätä päivää... Hieno kuuntelusurujakso Amused To Deathin kera näissä viikonlopun tunnelmissa...
Wrightilla ja Watersilla taisi muuten alkaa missynkkaamaan tän levyn sessioissa?
Ne alkoi jo edellisellä levyllä, aika vaikeeta oli kuulemma.
hauhauhau.. ei tää niin huono ole että pitäs haukkua.. vähän tylsä.
Juurikin näin.
Äh, sanoisitte ennemmin että "ei ole auennut" tai "ei ole päässyt sisälle";)
Tätä ku on kuitenkin kehuttu tälläkin palstalla paljon.
Se että on kehuttu ei mulle merkitse kovin paljoa. Ehkä herättää uteliaisuutta mutta ei sen enempää.
Yritin taas tänään tätä joidenkin kovasti kehumaa plattaa kuunnella. Sheepin alkuminuutteihin jäi taas kerran. Tylsää musiikkia minun korvissani. Johtunee siitä etteivät "terävät" sanoitukset kerro ainakaan minulle mitään uutta eikä levyn musiikkia voi parhaalla tahdollakaan kutsua progeksi, siis missä ovat kimurantit tahtitemput, upean vaikeat soolot tai mahtavat harmoniat ;-) Kitaran rämpyttely ei todellakaan riitä ja Gilmourin kitaran ujellusta on kuultu tehokkaammin toteutettuna aiemmilla Floydin levyillä. En ymmärrä tämän levyn hehkutusta vaikka kuinka yritän. Waters on rasittava tilittäjä, melkein itseni veroinen...
No Nyth! ;)
En varmaankaan ole Animalsia kuunnellut viiteen vuoteen. Ei ehkä kannata hyviä muistoja enää pilata. Sama juttu Dark Siden ja Wish Youn kanssa. Aikanaan niitä tuli kuunneltua paljon. Nykyisin ei... maistu. Sama pätee tätä nykyvä myös Genesikseen ja Gentle Giantiin.
Simppeleitähän nuo biisit Floydilla on aina olleet soitannollisesti. Mikä niistä tekee sitten progea? Pitempi kesto? Hitaat tunnelmakudokset? Kait sitätuota Darkia hierottiin kuukausitolkulla, lähinnä kait äänitysteknisten asioiden vuoksi? Rehellisyyden puuskassa voin todeta, etten koskaan ole Darkin arvoa ymmärtänyt. Vai tuleeko sen ylisuuriarvostus siitä, että levyä on myyty niin julmetun paljon?
Kun tuosta The Wallista tuli hieman katsottua sitä tribuuttishouta. Melodisia biisejä kaikki, muttei missään nimessä ollenkaan progea.
Ehkäpä Pinkkien paras levy onkin tuo The Wall, vaikkakin sitä Watersin soololevyksikin voisi haukkua...
Taidamme olla molemmat ikääntymisen tuoman raihnahtumisen vaiheessa, Jukez, nääs minulla on samoja oireita. Edes Gentle Giant, suuri suosikkini, ei enää nappaa. MItä Dark Sideen tulee, luulen että tuota albumia tulee arvostaa enemmän äänen arkkitehtuurin, äänen teknisen muokkauksen, näkökulmasta kuin liian ahtaan progemääritelmän kautta. Ydinprogea se ei ole, olkoon sitten äänitystekninen "huipputuote" ! ;-)
Mutta hei!? SAHB ja Hendrix maistuvat vielä, jopa IQ... ei vielä ole kaikkea toivoa kaivoon heitettynä ;)
Jep, olen soitellut useaan kertaan Greensladen ekaa ja tokaa ja olen alkanut tykätä niistä kovatssi !
Tuonne aikaisempaan mainintaani, ettei GG enää maistu..täytyy peruutella hieman jälkijunassa. Viime kesän kuuntelin vain ja ainoastaan Gentle Giantia. Palkitsi! Kun nuo heidän biisiensä monimutkaiset kudelmat tuttuuntuvat, ei voi kuin todeta, että pidin/pidän suuresti. Täytynee tarkastella tulevana kesänä (ehkä) Genesistä tarkemmin. Todella vähän, vuosiin en ole Genesistä kuunnellut..
Animals maistui tälläkin kuuntelukerralla hyvältä. Gilmouren sooloja on oppinut jo odottamaan noissa biiseissä...
Taisipa pullahtaa sittenkin Pink Floyd-kausi kuuntelussa...
Pink Floydin suurin mestariteos.
https://pienemmatpurot.com/levyarvio-pink-floyd-animals-1977/
Eilen julkaistiin lopultakin James Guthrien vuonna 2018 tekemä remiksaus Animalsista. Julkaisua pidätteli vuosia David Gilmourin ja Roger Watersin kiista kansiteksteistä. Tyypillistä! :D
Alkuvaivana hämmennys! Soittimet erottuvat paremmin. Masonin rummut enemmän pinnassa, joka valitettavasti ei ole parannus, jahka aika lepsua tuo soitto hänellä on. Hälyäänet ehkä jopa häiritsevästi nostettu esille. Hieman vaikeaa on remiksattuun Animalssiin suhtautua. Vanha on niin luissa ja ytimissä. Miksiköhän tämä piti tehdä?
Basso jytisee jopa hieman liikaa, noh voihan sitä laitteestaan laskea. Nyt on onnistuttu ainakin kompressoinnin suhteen, jos sitä nyt ollenkaan havaittavissa onkaan. Kokonaisääni säilyy miellyttävänä kovallakin volyymilla toistettuna. Monilla osa-alueilla omalla tavallaan on onnistuttu. Hyvä rinnakkaisversio alkuperäisen miksauksen kanssa. Pidän kovasti, muttei tule syrjäyttämään alkuperäistä
Aa että, kun olisi saatavilla asiallisesti äänitetty livekeikka levyn kiertueelta. Muutaman bootlegin olen kuullut ja Pinkit olivat liekeissä!
Olen kuunnellut 2018 remiksauksen vasta kertaalleen joten on liian aikaista sanoa tuleeko siitä itselleni levyn definitiivinen versio. Guthrien miksaus kuulostaa sellaisessa perinteisessä "hi-fi"-mielessä selvästi paremmalta kuin originaali. Se soi lämpimämmin ja täyteläisemmin ja etenkin bassoraidat erottuvat huomattavasti selkeämmin kuin aikaisemmin, mutta kokonaisuus on hyvin tasapainoinen. Toisaalta Animals on vihainen ja katkera levy joten en ole täysin vakuuttunut että onko lämmön lisääminen sen kohdalla oikea ratkaisu. Alkuperäisen miksauksen terävyys ja tietynlainen ahtaus lisäsivät ehkä juuri oikealla tavalla levyn tematiikkaa tukevaa klaustrofobista ja ahdistunutta tunnelmaa.
Kuuntelin kertaalleen molemmat versiot. Olen kääntämässä mielipidettäni alkuhämmennyksen häivyttyä. Kyllä tästä remiksistä alkaa muodostua "se" versio, jota jatkossa tulee enemmän pyöritettyä, ehdottomasti. Vaikka Dogsin maanisuus alkuperäisellä toimii kympillä, on jo Gilmourin akustisten kitaroiden osuus paljon kantavammin biisin alussa esillä ja sähkisten ajoittain korvia raastava kireys pehmentynyt enempi korviani miellyttäväksi. Levy kokonaisuudessaan toimii äänellisesti loistavasti sekä pienemmällä että suuremmalla volyymilla. Ollaan ehkä lähestytty Wish You Were Heren äänimaailmaa. Voi jopa olla, että kyseistä levyä olisi käytetty referenssiäänenä Animalsia miksattaessa?