Jammo kirjoitti noin 16 vuotta sitten (3 kommenttia)

Paikoin mennään reippaaseen fuusiotyyliin ja välillä hempeillään ns. kutujatsin tahdeissa eli levy on hyvä (huono?) esimerkki sillisalaatista (sekasoitosta?). ”Leprachaun’s Dream” on 13 min pitkä teos, joka kuitenkin kärsii monien tyylien yhdistelystä : huilutunnelmointia, eteeristä laulelua, koskettimien kuviointia jne. ilman mitään sen kantavampaa tematiikkaa. Jokainen muusikko pääsee sooloilemaan, mutta mihin se nyt riittää? Olisi ehkä kannattanut valita jokin selkeämpi ja yhtenevämpi linja, sillä tällaisenaan levy kelpaa korkeintaan ravintolan taustamusiikiksi. Arvosana : 7 . Eri mielentilassa levyt kuulostavat iha erilaisilta. Korotin arvosanaa.

Hezzu kirjoitti noin 16 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mää kyllä tykkään tästä levystä, Corean soololevyjen parhaimmistoa.


Janus kirjoitti noin 16 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mun mielestä ei juurikaan sillisalaattimaisempi kuin muutkaan tuon ajan Coreat. Pitkä biisi oli parasta.


Kcrimso kirjoitti noin 10 kuukautta sitten+/- saldo : 0
Oikein viihdyttävä levy. Ei kyllä sovi lainkaan ravintolan taustamusiikiksi. Sellaiseen tarkoitukseen tulee käyttää tyyliltään yhtenäisempää (=tasapaksumpaa) musiikkia.