Yes : Drama
Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (30 kommenttia)
Aijai, on tämä kyllä sitten vaan mahtava levy! Bändi rokkaa hienosti eikä huonoja biisejä ole levylle päässyt. Trevor Horn hoitaa tonttinsa yllättävänkin hyvin joten Jon Andersonia ei tule liikaa ikävä. Soundit ovat napakat ja paljon paremmat kuin kahdella edellisellä levyllä. Nyt kun Anderson ja Wakeman ovat taas poissa bändistä niin olisi kyllä mahtavaa jos herrat Squire, Howe ja White saisivat vielä jollain ilveellä tälläisen draivin päälle, mutta taitaa kyllä olla turha toivo... Arvosana: 9
+/- saldo : 0 | Tweet
Jep jep, suosikkilevyksi Yesin tuotannosta tämä on noussut kyllä. Ysin annan minäkin tälle. White Car on hassu.
Tässä meillä on bändilevy ja eräillä aikaisemmilla Yes-tuotteilla häiritsevästi esiintynyt Andersonin sooloilu on poissa, hyvä!
Arvosana : 8
Soundit on hyvät joo.Hornin ääni ei ole minun makuuni,mutta ei se isosti haittaa,kun biisit on näin hyviä.8
Pakko muuttaa pisteitä. Kympin levyhän tämä on! Arvosana: 10
Tää rokkaa kuin kolmijalkainen hirvi!
Yes palasi epätasaisen Tormaton jälkeen energisenä ja ajanmukaisena. Drama on täysin ylivoimainen verrattuna Genesiksen, Gentle Giantin ja ELP:n saman aikakauden levyihin verrattuna.
Termiä ylivoimainen voi tässä yhteydessä käyttää vain paatuluutunut Yes-fani. Ajanmukainen-termi sopii paremmin : levytys on hyvin tuotteistettu. Dramalla ei ole yhtäkään erinomaista viisua, Civilianilla on sentään kaksi tunnevoimaista biisiä : Shadows in the Street ja erityisesti Inside Out. Tätä mieltä minä olen.
Minusta Dramalla on pelkästään erinomaisia kappaleita. Civilinianilla ei yhtäkään. Kelvoton tekele. Jopa Ray Shulman häpeää levyä (kts. uusi Prog-lehti).
Aika tasaisen hyvä, paitsi että lopetusbiisi Tempus Fugitista en ole koskaan oikein välittänyt. Machine Messiah ja White Car ovat taas suorastaan mainioita.
Täyden kympin levyhän tämä on. Hieman epäortodoksimaisesti tämä oli aikanaan myös eka Yes-levy, jonka kuulin noin 6-vuotiaana!
Selvästi kahta edeltävää parempi, suht hyvä jopa. Huomasin bongaavani monta myöhemmiltä neoprogelevyiltä jollain lailla tuttua kohtaa.
Aika tasaisen hyvä, paitsi että lopetusbiisi Tempus Fugitista en ole koskaan oikein välittänyt.
Tempus Fugit tuntuu yleisesti ottaen olevan Draman suosituin biisi, mutta itse pidän levyn muista kappaleista enemmän. Hyvä Tempus Fugitkin toki on!Selvästi kahta edeltävää parempi, suht hyvä jopa. Huomasin bongaavani monta myöhemmiltä neoprogelevyiltä jollain lailla tuttua kohtaa.
Pallaksen Sentinel on ehkä hieman tyylillisesti jatkoa Dramalle vaikkei läheskään yhtä hyvä levy olekaan.Machine Messiah ja Into the Lens ovat parhaat minun mielestäni. White Car saisi olla pikkaisen pidempi biisi.
White Car tuntuu jonkun hienon eepoksen introlta jota ei sitten koskaan tulekaan.
Koko bändi aivan liekeissä tällä levyllä!
Jep. Kuuntelin eilen ja tänään. Drama on helvetin hyvä levy.
Nyt taas "Does it really happen" tuntuu parhaalta biisiltä.
Tarttis kuunnella joskus.
2 x kuunneltu. Ei ollenkaan niin paha kuin ennakot antoivat odottaa.
Ennakot? Kaikkihan tätä kehuvat.
Ennakot = omat ennakko-odotukset/-luulot
No hyvä että yllätti positiivisesti. Pessimisti ei pety. :)
Sokrulaisten mielipiteistä huolimatta Drama on kuitenkin ehkä hitusen aliarvostettu levy noin yleensä. Johtuu varmaankin siitä, että Anderson ei ole mukana. Mutta onhan tämä oikeasti aikaa timangia tavaraa.
Tämä olisi kympin levy, jos Run Through the Light olisi jätetty pois. Ärsyttävän junnaava ja laahustava kappale. Sekoitin aikaisemmin tuon jostain syystä Tempus Fugitiin. Run Through the Light oli nimenomaan se biisi, joka ei ole koskaan iskenyt.
Does it really happen on huikea.
Run Through The Lightissa bassoa muuten soittaa Trevor Horn. Hyvä biisi silti. :)
Uppeutta! Uhkaa ajoittain mennä jopa ylisoittamisen puolelle. Hurjan draivin ovat studiossa aikaan saaneet. Remasterilla muutama aivan toimiva demokin, jotka paljastavat, että soitto kulkee näissä kinkereissä. Mukana myös 11/79 studioyritelmiä Andersonin ja Wakemanin kera. Muutama tuttu melodiapätkä siellä vilahtaa, joita Jon käytti sitten Vangeliksen kanssa.
Run Through The Light alunperin biisidemona Dancing Through The Light, 11/79 sessioista...pelkkä kertsi vocoderin läpi 'laulettuna'...
Eipä nappaa yhtään. Tekniikka on kyllä pojilla hallussa, mutta jotain tästä ns. puuttuu!? Tulee mieleen viime vuosikymmenen tietokonepelit. Räiskettä ja säihkettä piisaa. Yes kiinnostaa minua ikääntyessäni koko ajan vähemmän...
Mua kiinnostaa Yes vaan enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulee <3
Rikkautta on se!