Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (2 kommenttia)

Tätä voisi ehkä kuvailla näin: Steely Dan goes prog. Hienoja melodioita, lyriikoita joissa oikeasti on jotain pointtia, taitavaa musisointia ja loistavat soundit. Yksi bändin parhaista. Arvosana: 9

Kcrimso kirjoitti noin 10 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tää levy muuten rokkaa aika paljon!


Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten+/- saldo : 0
Muistan että The End Is Beautiful tuntui hieman pettymykseltä ilmestyessään koska etenkään verrattuna Meihin se ei ole yhtä progeprogea. Moni kapeasti ajatteleva ei välttämättä pysty pitämään tätä lainkaan progena. Vaan väliäkö sillä. Itse olen sittemmin olen rakastunut tähän levyyn täysin. Nämä kappaleethan ovat nimittäin aivan upeita. Biisit eivät ole ehkä soitannollisesti niin monimutkaisia tai nopeita kuin bändillä aiemmin, mutta nyansseja ja pikku yksityiskohtiahan näissä riittää vaikka kuinka paljon. Tämä on aikuista Echolynia. Kuulostaa tylsältä, mutta ei ole! Sovitukset ovat rikkaita (tykkään miten puhaltimia on käytetty) ja soundit ovat parhaat mitä bändillä on koskaan ollut. Osa biiseistä rokkaa myös ihan helvetin kovaa!

Sanoitukset ovat synkkiä ja kiinnostavia. On mielenkiintoista seurata kuinka Echolynin sanoitukset ovat muuttuneet vuosien varrella. Aluksi ne olivat täynnä intoa ja sellaista ?valloitamme maailman? idealismia, mutta tässä vaiheessa niihin on hiipinyt aikamoinen angsti. Biisien maailmat ovat täynnä sydänsuruja, lohduttomuutta ja jopa itsemurhia. Mutta kaikki tämä koskettavalla ja aidolla tavalla. Laulaja Ray Weston on ymmärtääkseni käynyt välillä aika pohjalla omassa elämässään (ja kamppailee yhä) ja hän ammentaa paljon ihan omista tuntemuksistaan sanoituksiin. Hieno hieno levy.

Semmoinen vertaus minkä olen keksinyt joskus on että Steely Dan olisi parhaimmillaan voinut kuulostaa tältä levyltä jos Steely Danin porukalla olisi ollut proge-tausta. Parhaat biisit: The End Is Beautiful ja Misery, Not Memory.

10/10