Echolyn : Mei
JarkkoH kirjoitti noin 16 vuotta sitten (13 kommenttia)
Vähän mitäänsanomaton levy. Mitään ei jää päähän... Nyt ei mene jakeluun mistä tän kaikki kehut tulee. Välillä tulee ihan asiallisen kuuloisia pätkiä ja sitten taas menee pahasti metsään. Pöh, ei toimi. 6.
+/- saldo : 0 | Tweet
Eihän hyvästä levystä yhden kuuntelun jälkeen mitään pidäkään jäädä päähän ;)
Mä olen näköjään kuunnellut jo kolme kertaa. Täytyy vielä yrittää josko tässä sittenkin olisi jotain.
Jouduin soittelemaan tätä ainakin kahdeksan kertaa ennen kuin homma rupesi valkenemaan. Jonkin sortin "TV:stä tuttu"-ilmiö antaa odottaa itseään aika kauan.
Jaha, no minä vaan en pitänyt kuulemastani. Oli mulla joku toinenkin Echolyn. Pitää vielä antaa yhtyeelle tilaisuus...
Omasta mielestäni tämä on jonkinmoinen mestariteos ja yksi 2000-luvun parhaista proge-levyistä (tällä hetkellä mulla on tosin pieni burn-out tämän suhteen kun aikoinaan soittelin niin paljon). En mä tätä kyllä olisi ikinä JarkkoH:lle suositellut.
Meistä voisi kysyä että onko se niin suuri työ ettei sitä kertakuulemalla voi hahmottaa. Ajatellaan vaikka suurta vuorta, kylkeä katsoen tuskin vaikuttuu.
En mä jaksa enää. Tokihan monet levyt vaativat kuuntelua avautuakseen kunnolla, mutta yleensä niissä on kuitenkin jotain pientä kutinaa, joka houkuttelee uusintapyörityksille. Nyt ei värähdä mikään eikä musa kasva kuuntelussa. Sounditkin aika tylsät, laulajasta nyt puhumattakaan. Kiinnostavimmillaan tämä möhkäle on kohdassa 30:35, joka antaa lupauksen jostain erilaisesta, mutta ei sitten johdakaan mihinkään.
Saat anteeksi. Hyvin yritetty kuitenkin ;-)
Tämä toimii yhä! Yksi onnistuneimmista yksi-biisi-kestää-kokolevyn-kokonaisuuksista.
Paras Echolyn. Päinvastoin muut noiden levyt eivät ole mulle auenneet. Tää on ehkä liian hyvä!!? ;)
Joo, tosi hyvältä kuulostaa näin parin pyöräytyksen jälkeen. Mä diggaan sitä s/t levyä kanssa ja muitapa en vielä ole kuullutkaan .. Cowboy levy on tulossa seuraavaksi.
Echolyn ei ole oikeastaan huonoja levyjä tehnytkään. No pari ekaa oli vielä vähän haparoivia, mutta niissäkin on ihan miellyttävää nuoruuden intoa ja energiaa.
2002 Echolyn yllätti kaikki julkaisemalla levyn jossa on vain yksi massiivinen 49 minuuttia kestävä kappale. Ja millainen biisi se onkaan! Mei ansaitsee ehdottomasti paikan eeppisten mittaisten kappaleiden eliitissä. Musiikki kulkee koko ajan luontevasti ja katkottomasti osiosta toiseen. Tuntuu että musiikki tukee koko ajan tarinaa eikä vain poukkoile mielensä mukaan vokaaliosuuksien ja satunnaisten instrumentaalijaksojen välillä kuten liian usein tälläisissä kappaleissa käy. Täytyy myöntää että itse tarinaa en täysin ymmärrä. Roadmoviemaiset tunnelmat siinä ripauksella Kerouacia ja lopulta tunnelmat muuttuvat jopa hieman psykedeelisen apocalyptisiksi. Mistä lopulta on kyse jää hieman epäselväksi mutta yksittäisinä osuuksina sanoitukset sykähdyttävät usein. Jos jotain negatiivista on sanottava niin ehkä kappale on hitusen (5-10 min) ylipitkä ja tuntuu että tiettyjä teemoja pyöritetään lopulta hieman liian paljon. Tämä on kuitenkin saivartelua, loistavasta levystä on kyse. Yksi 2000-luvun hienoimmista albumeista.
10/10