Van Der Graaf Generator : H to He Who Am the Only One
Kcrimso kirjoitti noin 15 vuotta sitten (17 kommenttia)
Sovinnaisin 70-luvun VdGG-levyistä. Perusproge-kuuntelijalle varmasti helpoin levy tutustua bändiin. Tässä ei olla mitenkään kovin kaukana saman ajan (H To He on vuodelta 1970) Genesis-levyjen tunnelmista. Hyvää musiikkia, mutta ei tämä ole läheskään yhtä päräyttävää matskua kuin mitä seurasi myöhemmin. Arvosana: 8
+/- saldo : 0 | Tweet
Mää kyl tykkään nykysin tästä enemmän kuin Pawn Heartsista & Godbluffista.
Hyviä biisejä, mutta tuotanto on vähän turhan munaton VdGG:lle.
Onneksi on Vital.
Joo Vital tarjoaa särmää sitten sitäkin enemmän! :D
Kcrimso sanoikin tästä levystä oleellisimman. Hyvää, vaan ei mitenkään ylivertaista muihin ajan yrityksiin tai edes bändin myöhempiin albumeihin verrattuna. VDGG oli terävän piikin bändi. Yhtäkkiä tämän levyn jälkeen tuli Pawn Hearts, huikean intensiivinen musiikkielämys ja jatkoa seurasi parin levyn verran, Godbluff ja Still LIfe, lyhyen ajanjakson kattavasti. Jo World Record, vaikka itse pidän levystä suunnattomasti, osoitti selviä rakoilun merkkejä, se on rehellisyyden nimissä tunnustettava.
Tämä on ollu aina mun suokkari. Pitää testata lähiaikoina onko tilanne muuttunu.
Vähäpätöisin VdGG:n levy 60/70-luvun tuotannosta.
No tykkään muutenkin aina kaikesta vähäpätöisestä ja siitä mitä muut inhoaa, joten aika nappiin on mennyt :)
Jee, juuri näin ! Itse en kuuntele tätä levyä ollenkaan, joten on upeaa kuulla vastakkaisia näkökantoja, kiitos Hezzu!
Mun listalla nousee sijalle kolme. Ykkönen Still Life, kakkonen Godbluff.
Eihän tämä huono levy missään nimessä ole. Vain kovin turvallinen ja VdGG:n levyksi ihmeen hampaaton. H To He:llä VdGG on lähempänä keskitien progea (ehkä hassu määritelmä!) kuin millään muulla levyllään. Eikä siinä mitään, "keskitien proge" on paskimmillaankin parasta, mutta VdGG oli parhaimmillaan vieläkin parempaa. ;)
Uivui! Olen Kcrimson kanssa jälleen kerran täydelleen samassa jamassa!
No mulle kolme läheisintä levyä on tämä, Still Life ja The Least We Can Do... Yleisesti ottaen levyjen paremmuusjärjesytykseen laittaminen tuntuu tyhmältä (sorrun tähän toki itekin), vaikka kyllähän aina joku nousee suosikiksi ja jotku jää vähemmälle huomiolle.
The Least We Can Do... unohdetaan liian usein. Parhaimmillaan aivan huikea levy!
Positiivinen yllätys! Hyvä!!
Killer kolisi eilen kuunnellessa kovaa!
Kelpo levy vaikka VdGG:llä on monta kovempaakin:
https://pienemmatpurot.com/levyarvio-van-der-graaf-generator-h-to-he-who-am-the-only-one-1970/