The Beatles : Revolver
retrou kirjoitti noin 14 vuotta sitten (8 kommenttia)
Muutamia kekseliäitä juttuja, ja on varmasti aikaansa edellä, mutta biisien taso vaihtelee kovasti, eikä yhtään loistavaa kappaletta ole siunaantunut levylle. RYMin rankkaus kaikkien aikojen parhaaksi levyksi aiheuttaa lähinnä huutonaurua.
+/- saldo : 0 | Tweet
Melko lailla samaa mieltä. Epätasainen kokonaisuus. Tosin niinhän Beatlesin levyt yleensä aina ovat. Eleanor Rigby ja Tomorrow Never Knows ovat kuitenkin loistavia kappaleita ja kyllähän tässä muutenkin on monta mukavaa kappaletta. Arvosana: 7
Olen samoilla linjoilla. Käsittämättömän yliarvostettu levy ollakseen lähinnä muutaman hittibiisin/vahvan kappaleen varassa oleva kyhäelmä. Albumikokonaisuudesta ei ole tietoakaan.
Arvosana silti 8.
Loistavia biisejä kautta linjan. Juuri tämä LP avasi silmäni havaitsemaan kuinka hyvä sävellys on olennaisin osa hyvää biisiä. Tekstihän on kuitenkin aina enemmän runoutta kuin musiikkia. Loistavia muusikoitakin on mukava kuunnella, mutta juuri sälellykset tekevät biiseistä klassikoita. Jostain Ogelistakin tulee vuosittain teknisesti Hendrix -tasoisia kitaristeja ynnä muiden instrumenttien taitajia ja lahjakkaita laulajiakin löytyy lähes joka kylästä. Tämän kuuntelusta olen nauttinut jo levyn ilmestyessä ja nyt uusilla soundeilla kuuntelunautinto on entistä suurempi. Tätä uutta remasterointia kuunnellessa ei todellakaan tarvitse ajatella, että "pitää huomioida, että se on tehty jo yli 40 vuotta sitten" vaan se kuullostaa tuoreelta edelleen. Kaikenlaisilla "kaikkien aikojen paras levy" tai "kaikkien aikojen paras biisi" listoilla voi pyyhkiä lattiaa niin kauan kun ei ole olemassa mitattavia suureita tai muita yhtäläisiä kriteerejä joilla tuo "parhaus" määritellään. Musiikki kun ei ole kilpajuoksua tai korkeushyppyä. No, Yellow Submarine vähän kyllästyttää. Albumikokonaisuudesta olen Jammon kanssa samaa mieltä, mutta sehän ei ole tässä mitenkään olennainen asia kun tarkoituksena on ollut taltioida levylle hienoja biisejä ja tässä on myös täysin onnistuttu.
Huikeita klassikkoja ja oman aikansa nuorison tanssibiisejä yhtenä sillisalaattina. Levykokonaisuudesta on vaikea puhua näiden 60-luvun single-eritteiden ja kunnianhimoisten tekeleiden pakkoliiton yhteydessä. PItkään RateYourMusicissa ykkösenä keinunut (nyt näköjään seiskana) albumi vetoaa keskimäärin moniin ihmisiin.
MIltei Schubertiaaniseen herkkyyteen nouseva For No One on ykkössuosikkini. McCartney voisi olla uudelleensyntynyt Franz.
Harmillisesti tästäkin levystä kaksi eri ketjua. THE Beatles.
I Am Only Sleepingissä on hieman samantyyppistä nuljuttelevaa kitarointia jota Fripp on myöhemmin harrastanut.
Edit. Googletin: kyse on kitararaitojen takaperin soittamisesta. No Fripp pääsi samanhenkisiin lopputuloksiin ihan suoralla soittamisella :D
Mulle ei nappaa McCartneyn poppi. Eikä Harrisonin biisit ollenkaan. Lennonilla on otetta. Pitäskö tehdä oma Lennon kokoelma.
Revolver täytti juuri 50 vuotta. Hurraa!
Juhlan kunniaksi tähditän biisit:
Side one
1."Taxman" (George Harrison) ***
2. "Eleanor Rigby" (McCartney) ****
3. "I'm Only Sleeping" (Lennon) ***½
4. "Love You To" (Harrison) **½
5. "Here, There and Everywhere" (McCartney) **½
6. "Yellow Submarine" (Starr) ***
7. "She Said She Said"(Lennon) **½
Side two
1. "Good Day Sunshine" (McCartney) **½
2. "And Your Bird Can Sing" (Lennon) ***
3. "For No One" (McCartney) ***½
4. "Doctor Robert" (Lennon ) ***
5. "I Want to Tell You" (Harrison) **½
6. "Got to Get You into My Life" (McCartney) ***
7."Tomorrow Never Knows" (Lennon) ****½
Tämä ylistetty Beatles-levy ei minulle ole koskaan ollut muuten kovin merkittävä, mutta Eleanor Rigby on kenties bändin paras biisi.
Minussa on hieman samaa vikaa. Levykokonaisuudesta progen myöhemmin lanseeraamassa mielessä ei voi oikein puhua, mutta onhan tässä monta upeaa biisiä! Kuuntelenkin tältä levyltä vain ja ainoastaan yksittäisiä biisejä, joista omia suosikkejani on For No One ja Here, There and Everywhere Eleanor Rigbyn lisäksi.