Mike Oldfield : The Songs Of Distant Earth
Jammo kirjoitti noin 15 vuotta sitten (13 kommenttia)
Tämä Oldfieldin eteerinen "avaruuslevy" on kovasti mieleeni. Arvosana : 9
+/- saldo : 0 | Tweet
Upea levy. Yksi Oldfieldin parhaimmista. Musiikit täsmäävät muuten myös yllättävän hyvin Arthur C. Clarken samannimiseen kirjaan johon levy pohjaa. Harmi ettei Oldfield myöhemmin onnistunut tälläisen elektronica-tyyppisen matskun (Treslunas ja Light & Shade) kanssa läheskään yhtä hyvin. Arvosana: 9
Yksi Oldfieldin parhaista. Useimmilta artisteilta loppuu kyllä muste kynästä muutaman vuoden jälkeen, mutta 21 vuotta Tubular Bellsin jälkeenkin Oldfield pystyi tekemään jotain näinkin hienoa.9 1/2
20 vuotta jo tämänkin julkaisusta. Muistan kuinka kävin viikon ajan lähes joka päivä Tapiolan Stockmannilla tarkistamassa että joko se on saapunut... :)
Tapiolassa itsekin viettänyt teini-iän. Muistaakseni Kaisan Kahvilan lähellä siellä Etolan päässä oli joku levykauppa myös. Olisiko ollut Epe's? Sieltä ostin mm. Division Bellin uutena ja hämärästi muistaisin, että myös tämän Oldfieldin.
Eikös Heikintorilla ollut joku levykauppa?
Heikintorilla on Blue Vinyl Records. Ollut noin 4-5 vuotta. On siellä cd-levyjäkin melko reilusti.
Tapiontorilla oli 90-luvun lopussa muistaakseni Spinefarm-levykauppa.
Mä ajattelin nyt lähinnä 90-luvun puoliväliä ja sitä aikasempia aikoja.
Olihan siellä Musiikki Fazer tms levykauppa 70-luvun puolivälissä, kun itse siellä ajoittain koulun ruokatunneilla tms vapaatunneilla hengailin. Olin muuten Heikintorin rakentamisen aikona luvatta äitini kiellosta huolimatta seikkailemassa rakennustyömaalla ja astuin naulaan! Kyllä olen siitä sitten kuullut. Pidin keskikoulussa esitelmän Heikintorista yhdessä Jyrkin kanssa. Muistan aina Heikintorin valmistumisvuoden : 1968.
Eikös Heikintori ole Suomen ensimmäinen "sisäostoskeskus"?
Taitaapa olla. Omilla sivuillaan kyllä kehuvat olevansa ens. Kauppakeskus Suomessa.
On tää vaan hieno. Harmi että Oldfieldin muut "elektroniset" levyt eivät olleet läheskään tätä tasoa.
Edit. Tähän on tultu: kuusi vuotta sitten olen jo kirjoittanut saman kommentin. #dementia
Mulla kun on ollut itse polttamani kokoelma-cd Miken eri kappaleista niin tältä levyltä siinä on paras edustus neljällä kappaleella.
Ilman tuota kokoelmaani tätäkin levyä tulisi varmaankin kuunneltua aika usein.
90-luvun alkupuolisko oli Mike Oldfieldille hedelmällistä aikaa. Hän teki kolme mestariteosta joista The Songs Of Distant Earth oli se viimeinen. Mike Oldfield on vähintään 80-luvun alusta alkean ollut aina kiinnostunut viimeisimmästä teknologiasta, mutta Distant Earth on Oldfieldin levyistä ensimmäinen joka on koko olemuksellaan pitkästi velkaa uusimmalle (silloiselle) teknologialle. Distant Earth oli Oldfieldille jälleen uusi aluevaltaus ja tällä kertaa tyylilajina oli jonkinmoinen crossover electronica. Levyn musiikki on pääosin ohjelmoitua tai sämplejä hyödyntävää lukuunottamatta tietenkin Mike Oldfiedlin kitaroita, joitakin kosketinosuuksia ja muutamia vokaaliosuuksia. Tyylillisesti Distant Earth on velkaa paitsi Enigman etnovaikutteiselle elektronikalle niin erityisesti Vangeliksen 1492 - The Conquest Of Paradise soundtrackille josta Oldfield tuntuu ammentaneen runsaasti inspiraatiota. Oldfieldia ei kuitenkaan rajoita elokuvakohtaukset joten Distant Earth on pääosin huomattavasti eheämpi kokonaisuus kuin 1492 ja toisaalta tietenkin pelkästään Oldfieldin upea kitarointi nostaa tätä albumia suuresti.
The Songs Of Distant Earth on myös Mike Oldfieldin ensimmäinen konseptialbumi. Levy on Arthur C. Clarken samannimisen scifi-kirjan inspiroima ja muistan kirjaa lukiessani olleeni hämmästynyt miten hyvin Oldfieldin musiikki seurasi kirjan tapahtumia ja täsmäsi Clarken vuonna 1986 kirjoittamaan kirjaan. Levy on pääosin instrumentaalista, mutta sanatonta ja usein etnisvivahteista vokalisointia käytetään tehokkaasti (myös Lapin Nils-Aslak Valkipäätä on samplatty! Torilla tavataan?). Musiikki on hyvin rytmistä, mutta oldfieldmaisen hienoja melodioitakaan ei ole unohdettu ja upeat kitarasoolot tuovat sielukkuutta ja orgaanisuutta, muuten niin teknologiseen soundiin. Levyn soundit ovat massiivisen täyteläiset, mutta eivät samalla tavalla ajattomat kuin vaikkapa Amarokin. Ohjelmoidut rytmit liittävät sen niin tiukasti 90-luvun alkuun. Upea levy joka osoitti jällleen Oldfieldin laaja-alaisuutta ja uudistumiskykyä. Parhaat biisit: Let There Be Light ja Ascension.
10/10